Mikä itsessä vikana...?
Selittäkäähän mulle mistä on kysymys -
Meillä lähistöllä asuu samaa sukupuolta oleva ja samana vuonna syntynyt tosi mukava lapsi, vain parin talon päässä. Ihanteellista seuraa omalle esikoiselle. Mielellään näen, että lapset leikkivät keskenään ja tutustuvat toisiinsa paremmin. Mutta... olen ilmaissut, että on meille ja meidän pihalle tervetullut leikkimään, mutta aina käy niin, että lapsen äiti pyytää heille ja heidän pihalle. Tietysti sanon joo, koska oma lapsikin tykkää mennä, mutta ärsyttää, kun äidin pyynnöt alkaa " voisko teidän lapsi tulla, jotta mun lapsella olisi kaveri, niin saisin vähän tehtyä omiakin hommia" tai " voisko teidän lapsi tulla pihalle, kun en millään saa tätä omaa lähtemään, mutta sitten lähtis paremmin, kun olisi kaveri" ... Olisi kiva, jos joskus tulisivat meille päin, varsinkin kun esikoisen lähdettyä kaverin luo mulle jää suuri työ uhmaikäisen kanssa selittää miksi hän ei pääse mukaan (mikä tietysti hänenkin täytyy oppia, mutta...) ja esikoisen ollessa mulle jää vähemmän mahdollisuuksia tehdä mitään omaa, kun kakkosella ei ole ketään leikkikaveria.
Toinen ystävä asuu kauempana, ja vaikka kuinka monta kertaa pyydettä ja sovittu aikoja, eivät ole kertaakaan olleet meidän luona kylässä, mutta me monia kertoja siellä. Kun meille on niin pitkä ja hankala matka (öö, sama toiseen suuntaan) huonolla säällä (jolloin meitä helposti pyydetään kylään, kun ei viitsitä mennä ulos ja lapset (2) hyppii seinille, niin olisi kiva saada seuraa... Ja taas mua ärsyttää, että me aina mennään, mutta mielelläni pidän lapsen kaverisuhdetta yllä.
Siis mikä mussa on vikana, kun en osaa vaan nauttia siitä, että lapsella on mahdollisuuksia leikkiä toisten lasten kanssa, joiden seurassa viihtyy... Miksi mun pitää partaani purnata, että ja taas me nelistään puetaan ja mennään? Onko se itsekkyyttä vai laiskuutta vai mitä? Onko muilla tällaisia tuttuja?
Ai mitäkö haluaisin? Että meilläkin käytäisiin (ei talo ei ole liian ahdas, haiseva, likainen, ei ole lemmikkieläimiä tai muuta omituista...) ja että kutsut tulla leikkimään edes esitettäisiin niin, että teidän lapsi on mukavaa seuraa meidän lapselle, olisi kiva, että ystävyys voisi lujittua eikä niin, että äidin omat motiivit kutsulle sanottaisiin suoraan...
Jaa, valitusta...
Kommentit (7)
Varmaan suurin syy tuohon kaikkeen on suomalainen arkuus. Avaa reilusti suusi ja sano, että meille päin nyt kerrankin!!!!!!!
Mutta pakko todeta, että itse käyn mielelläni toisten luona kylässä siis enemminkin kuin kutsun meille. Ei tarvi tarjoiluja miettiä ja lapset saavat leikkiä toisten leluilla. Sujuvat leikit paljon paremmin kuin omia ei jouda jakamaan. Omista ollaan mustasukkaisia ja omat tylsät lelut on aina saatavilla. Itse siis mielummin kyläilen, kun kutsun meille. Mutta siis kavereiden kanssa tehdään sekä että.
..hänen lapsensa voisi tulla teille välillä jotta sinun nuoremmallekin olisi seuraa. Kerro kuinka nuorempaa harmittaa aina niin kovasti kun ei pääse mukaan.
Ja ylipäätään tiukan ystävällisesti sanot muillekin että ei me nyt tulla, on teidän vuoro!
Kyllä kavereista pitää kiitollinen olla mutta ystävyys toimii molempiin suuntiin!
Minkäköhän ikäisistä lapsista on kyse? Voisiko syynä olla lapsen ujous (tai vanhemmankin) tai myös ehkä tuo teidän uhmaikäinen?
Meillä ainakin lapsista ja lasten kaveripiiristä 4v-jopa7v asti on joitain lapsia jotka ovat ujoja lähtemään toisille kylään. On lapsia jotka mielummin haluavat kaverin kotiin ja leikkivät siellä, mutta kylässä hommasta ei tule mitään tai muuten arastelevat kylään menoa. Minulla on esim. yksi kaveri joka on sanonut suoraan että heidän lastensa ujouden vuoksi on helpompaa jos minä käyn heillä kuin toisinpäin, kun sitten lapsen nysväävät vain hänen helmoissaan ja leikeistä ei tule mitään.
Sitten jos isompi lapsi haluaa kaveria, niin voisiko sitä toista lasta häiritä teillä juuri tuon uhmaikäisen osallistuminen leikkeihin? On lapsia jotka eivät ole tottuneet pienempiin ja saattavat tuntea heidät tielläoleviksi. Meillä esim. esikoisen yksi kaveri häiriintyy meidän pienimmästä ja kun tämä yrittää leikkiin mukaan pyytelee mua aina hakemaan pienimmän pois. Sitten esikoisella on myös kaveri joka huutelee meidän keskimmäiselle aina et mene pois, ei haluaisi tätä leikkeihin mukaan. Jonkun verran meillä myös esikoinen haluaisi leikkiä omien kavereiden kanssa rauhassa ilman keskimmäistä.
Eli nämä voisivat olla sellaisia lapsista lähtöisä syitä. Sitten on tietenkin nämä vanhemmasta lähtöiset ettei vaan viitsi kun helpommalla pääsee kun joku tulee kotiin. Toisaalta jotkut vanhemmat saattavat ärsyyntyä kun aina lapsi tuodaan heille leikkimään, eikä ikinä kutsuta heidän lastaan (yhdellä kaverillani ollut jonkun äidin kanssa näin), eli tavallaan joutuu katsomaan vieraankin lapsen, muttei saa omaansa vastavuoroisesti toisen katsottavaksi. Yksilapsisella tämäkin näkökanta voi olla aivan eri kuin monilapsisella äidillä. Lisäksi mitä tulee tuohon motiiviin että saa lapselle seuraa ja hommat paremmin tehtyä, on varmaan ihan yleinen ajattelutapa. Ei kaikki ajattele niin lapsen kaverisuhteita, vaan ajattelevat että kyllä ne hoituvat. Olisi tietenkin kiva jos asenne olisi eri ja mahdollisesti äiti itsekin pitäisi teitä heidän ystävinään, mutta toiset eivät välttämättä kaipaa niin lähelle uusia tuttavuuksia ja saattavat olla hitaita lämpiämään tai viihtyä itsekseen ja kaipaavat todellakin vain lapselle seuraa, valitettavasti.
jos ne aattelee että pääset vähemmällä ku ei tarvi siivota, tarjoilla ja saat omaa aikaa vaikka se ei sitä sitten olekaan
Meilläkin kuopus kohta 5v. lähtee todella nihkeesti muualle leikkimään - vaikka ei minusta ole ihan kaikkein ujoinkaan tyyppi.
On muutenkin vähän " erakko" ainakin isosiskoonsa verrattuna eli ei hirveesti kaipaa kavereita - toisaalta viihtyy kuin kala vedessä isosiskon ja hänen kavereidensa leikeissä (koirana ja vauvana ;) ja yleensä pääseekin niihin - ikäeroa on 3 vuotta) eli ilmeisesti ei sitten kaipaakaan muuta.
Hänen kaverinsa " joutuu" lähes aina tulemaan meille. Ja ollaan kyllä yritetty sanoa että " kohta kaveri ei enää suostu tulemaan meille kun sinä et koskaa suostu menemään niille" (tosin ei se nyt hirveesti näytä kaveriakaan harmittavan) ja olen tosiaan ihan suoraan sanonut kaverin äidille, että on ihan tytöstä kiinni - meillä ei siis olisi mitään sitä vastaan, että tyttö menisi kaverilleen päinvastoin.
Kiitoksia kommenteista - tottakai ollaan suoraan kutsuttu toiset leikkimään ja sanottu, että nyt olis teidän vuoro tulla meille ja tullaan teille sitten sen jälkeen kun olette käyneet (toinen tapaus) ja ensimmäisen tapauksen lapsi on ujo, mutta voisihan sitä tulla äidin kanssa leikkimään (synttäreillä toki molemmat ovat käyneet). Silloin vain äidille ei olisi siitä mitään hyötyä. Lapset ovat kivoja ja mielelläni ylläpidän suhdetta omaan lapseen (lähestymässä viittä ikävuotta), itse en kaipaa äideistä mitään sydänystäviä, ja täällä päin ei ole tapana mitään tarjoiluja järjestellä tai sen kummempaa siivoustakaan suoritella, jos tullaan toiselle leikkimään. Ainakaan näissä porukoissa. Ja meidän uhmaikäinen onneksi on sitä vain ihan kotioloissa vanhempien nähden, varsin vieraskorea muiden kanssa.
Kai siis enemmänkin purnaan sitä, että kutsut esitetään niin selvästi äidin näkökulmasta eikä siitä, että olisi kiva, jos lapset voisivat leikkiä yhdessä, ja sitä, että se, mikä kahden lapsen kanssa on tavattoman vaivalloista ja hankalaa, ei sitten meille 3:n kanssa olekaan yhtään hankalaa. Omalla muksulla on paljon muitakin kavereita kerhossa ja muualla, mutta en mä näe siinä mitään järkeä, että hyvät ihmissuhteet jää pois itseni takia...
Siis jos oikeesti joku toisesta välittää niin meneehän sitä itsekin kylään. Onko lapset teidän ainoa yhteinen teema noiden naapureiden ja ystävien kanssa? Ehkä itse ajattelet asian syvällisemmin yhteydenpidon kannalta, ehkä he ajatteleevat vaan että on lapsella seuraa ja sillä selvä... ja kätevää pyytää kun sä oot aina valmis lainaamaan leikkiseuraa...
Sinuna etsisin oikeita ystäviä, nuo on lähinnä lasten leikkikavereiden vanhempia. Mutta voithan sanoa suoraan, että en jaksa tulla, tulkaa itse tänne meille ja sille pihanaapurille, että teidän vuoro tulla, ei tulla ennenkuin ootte itse käyneet meillä... Selitä ettet tykkää siitä että sun lapset on jatkuvsti toisten nurkissa, etkä saa itse tehdä mitään takaisin päin yhteistyön suhteen.