Läheisen itsemurha ja tunteet siitä

Kirjoitan nyt, kun mietin olenko tunne kylmä? Tai saanko tuntea näin mitä tunnen?

siskoni oli masentunut ja kärsinyt siitä koko ikänsä. Kaikki arkinen asia loi ahdistusta ja paineita ja oli työkyvytön pitkään. Hän yritti itsemurhaa ensimmäisen kerran 7kk sitten ja sai sitten vasta masennukseen muuta apua kuin vain lääkkeitä lääkkeen perään. Oli siis halukas parantumaan, mutta oikeaa hoitoa ei oltu tarjottu ennen itsemurha yritystä. Sai sähköhoitoa ynms mutta niistä apu oli vain hetkellistä, kunnes masennus taas palasi ja alamäki alkoi. 

luulimme että siskolla menee jo paremmin, kun ei ollut samaan tapaan väsynyt ja vaikutti pirteämmältä, mutta löysinkin hänet kuolleena tiistaina omasta kodistaan lääkkeiden ja viinan keskeltä. Olen ahdistunut ja uni ei tule, mutta johtunee siitä mitä näin asunnolla, se miten löysin siskoni kuolleena. Muut perheestä ovat tosi surullisia ja itkevät , mutta minä en tunne surua?? Olen siskoni puolesta helpottunut sillä tätä hän halusi? Jos hänellä nyt on hyvä olla? Elämää eletään itselle ja, jos hän ei kokenut elämän olevan elämisen arvoista niin onhan sulla lupa lähteä täältä? Ikävä on kova ja surettaa ettei häntä enää ole, mutta en itke samalla tapaa kuin muu perhe?  

olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä ja touhuta arkisia asioita ja olen jopa välillä unohtanut arjen kiireessä koko tapahtuneen ja ollut jopa hetkittäin ihan iloinen? Kai? Saanko tuntea edes hyviä tunteita kun siskoni on vasta pari päivää sitten menehtynyt?