Täällä joku itkee kun asumistuki tippuu 200 euroa - No minä en helvetti saa asumistukea muutenkaan kuin vaan reilu 200 euroa

Mä en ole ikinä saanut asumistukea. 

T. Pitkäaikaistyötön 

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Kyllä minun keskituloisenakin on pitänyt lainojen korkojen nousun vuoksi miettiä tarkemmin mistä säästää, jotta rahat ei lopu kesken kuukauden niin miksei tuilla elävienkin tulisi joutua miettimään kulutustaan tarkemmin. 

Miksi olet ostanut liian kalliin asunnon? Haluat esittää rikkaampaa kuin olet? Itse en jaksaisi tuollaista kitkutusta, mutta kukin tyylillään. 

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Kyllä minun keskituloisenakin on pitänyt lainojen korkojen nousun vuoksi miettiä tarkemmin mistä säästää, jotta rahat ei lopu kesken kuukauden niin miksei tuilla elävienkin tulisi joutua miettimään kulutustaan tarkemmin. 

Kun ei niitä vielä halvempia asuntoja löydy mistään niin paha on kulutustaan miettiä. Mihinkään ylimääräiseen ei rahaa käytetä. Joutuu tosissaan miettimään välillä että mitä ruokaa ostaa ja ottaako joka päivä lääkkeensä. Nytkin tuli kolme tutkimusta ja jokainen eri sairaalassa. Matkoihin pelkästään julkisilla menee liki 200€. Siihen vielä poliklinikkamaksut ym. Lääkärille jouduin sanomaan että en voi ottaa lisää lääkkeitä enkä vaihtaa toisiin kalliimpiin, ei vain rahat riitä. Eläkkeelle ovat työntämässä, mutta minä haluaisin töihin. Ei pysty, ei kykene.

Vierailija kirjoitti:

Pienituloisilla tämä leikkaus ei vaikuta mitenkään koska maksimikorvattava määrä laskee 80%:sta 70%:iin, mutta tuo puuttuva osa vain korvataan toimeentulotuessa.

Leikkaus koskee lähinnä omistusasujia sekä palkansaajia jotka saavat asumistukea.

Leikkaus 80 -> 70% korvataan ttt:ssa vain, jos henkilöllä ei kertakaikkiaan ole mitään omia tuloja. 

Enemmistö asumistuen saajista kyllä tienaa edes jotain, mutta he eivät saa ttt. Paitsi ehkä nyt sitten alkavat saada, kun omat rahat ei mitenkään riitä elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en helvetti saa asumistukea ollenkaan, ihan itse tienatuilla rahoilla joutuu kaiken maksamaan.

Koska täystyöllisyys on taloustieteellinen painajainen, eikä siihen yhteiskunnassa pyritä, ajattele työpaikkaasi etuoikeutena. Siten et ole tienannut ihan kaikkia rahojasi itse.    

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä Kelan lääkäri tietää potilasta näkemättä,  että töihin vaan ja palkkaa nauttimaan, vaikka henkilöllä on monia ongelmia terveyden kanssa. Toistan, monia ongelmia. Ja lääkärintodistuksia lähetellään ja lausuntoja ja hakemuksia lähetellään.

Ainakin viranomaiset ja toimenhaltijat pysyvät kiireisinä. Läheltä olen seurannut.

Yksi tuttu lääkäri oli alkoholisti. Vielä monta vuotta sen jälkeen, kun oli saanut potkut muista töistään oli hommissa vakuutusyhtiöllä erikoislääkärinä. Luulimme, että ei ole enää työelämässä, mutta netistä löysin tuon tiedon sitten myöhemmin, kun asiakkaat siellä keskustelivat päätöksistään. Lopulta toki Valvira poisti lääkärinluvan, mutta yllättävän kauan tuohon näytti menevän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työkyvytön, mutta työttömän statuksella. Onko kohtuullista, että meidän perheeltä leikataan sekä työttömyyspäivärahan lapsikorotukset sekä asumistuesta iso siivu? Nuo leikkaukset ei tee mua työkykyiseksi.

On jos olet työtön haet töitä, jos olet työkyvytön olet sairaslomalla tai kuntoutuksessa.

Sinulla ei selvästikään ole tästä asiasta minkäänlaista tietämystä mutta pakko vain kommentoida.

Suomessa on sellainen "hauska" juttu, että täällä työkyvyttömiäkin pidetään väkisin työttöminä työnhakijoina. Heitä ei siis päästetä sairauslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairauslomassa on vielä sellainenkin "hauska" juttu, että vaikka lääkäri toteaisi työkyvyttömäksi niin Kela ei välttämättä myönnä sairauspäivärahaa. Tämä sitten periaatteessa voi aiheuttaa

Itselläni just tilanne että vuosien taistelun jälkeen sain sairauslomaa ja odotan Kelan päätöstä. Ei ole suuria toiveita.

Kyllä tekevälle töitä aina löytyy

Toivoo Petteri O

Käyn töissä 30-40h/vko ja saan asumistukea 200e/kk. Seuraavan tarkituksen jälkeen asumistuki tulee olemaan n. 17e/kk. Palkka on sen verran surkea, että ilman asumistukea tulot ovat noin satasen suuremmat kuin toimeentulotuella ollessa. Ja siihen kun lasketaan mukaan työssäkäynnistä aiheutuvat kulut, niin kyllä se pistää miettimään kannattaako töissä enää käydä. Tuki on auttanut kuittamaan työssäkäynnin kulut ja siksi tehnyt siitä kannattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No asumistukihan ei muutenkaan automaattisesti mene, että mitä isompi vuokra, sitä isompi tukikin.

 

Tuen maksimimäärä on ollut vuosikausia Helsingissä yhden henkilön osalta 694e riippumatta montako neliötä asunnossa on.

Käytännössä tuolla ei kuitenkaan saa muuta kuin pienen yksiön idemmästä joka on huonokuntoinen.

Kyllä mä vuokraan tuolla hinnalla myös huonokuntoista pientä keskustayksiötä.

Oma asumistuki tulee olemaan sama marraskuun ensimmäiseen asti, sitten tulee tarkistus ja laskee mitä laskee. Toivottavasti saan kuitenkin ennen sitä töitä ja voin unohtaa kaikki tuet.

No jos toisella tippuu vaikka 250 -> 50 euroon asumistuki niin saathan sä silti enemmän kun saat 200e asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

90% suomen "työkyvyttömistä" vaan tykkää mielummin makoilla sohvalla.

Ei todellakaan pidä paikkaansa. Itse en onneksi ole enää työkyvytön, mutta muistan ne ajat kun vielä olin. Ja silloin tuli oltua tekemisissä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Kyllä kaikki todella halusivat töihin. Ongelma on siinä, ettei kukaan halua palkata työkyvytöntä. 

Kuitenkin pakotetaan hakemaan töitä. Ja minä tosiaan hain. Edes suhteilla en päässyt töihin koska hekin tiesivät minun olevan todellisuudessa työkyvytön. Valehtelemalla olisin tietysti päässyt johonkin, mutta ei minusta ole sellaiseen kusettamiseen.

Yritin myös useaan otteeseen pyytää päästä takaisin vakituiseen työpaikkaani, jossa tavallaan roikuin edelleen vuosia talon kirjoilla, mutta sairaslomalaisen statuksella ja hekään eivät vaan keksineet mitään sellaista hommaa, mitä olisin pystynyt tekemään. Joten lopulta irtisanouduin sieltä. 

Kuin ihmeen kaupalla, pääsin kuntouduttuani takaisin työelämään. Sekin suhteilla, muuten en varmasti olisi päässyt. Sitten kun sen yhden työpaikan olin saanut, oli helpompaa saada taas muitakin töitä, kun minut katsottiin taas kelpaavaksi.

Jos oravanpyörästä tippuu pois moneksi vuodeksi, on se syy sitten sairaus, kotiäitiys, syrjäytyminen tms, on todella vaikeaa päästä sinne takaisin, vaikka kuinka paljon haluaisi.

Ja kaikkien ihmisten unelma ei ole mikään pelkkä sohvalla makaaminen. Onko oikeasti kenenkään? Sehän on ihan painajaismaista elämää.