JOULUIHMEET-06
Moikka! Jatketaan kirjoittelua tällä puolella kun vihdoin olemme kaikki saaneet omat nyytit!
Mites Sk-78 vauva-arki on lähtenyt sujumaan?
Kivalta kuulosti WAW teidän päivät, kovasti olet jaksanut ulkoilla.
Me ei olla vielä päätetty että otetaanko rota virus rokote, toisaalta olishan se hyvä ottaa kun mies on sairaalassa töissä ja sitä kautta voisi virus ehkä myös tyttöön tarttua.
Meillä päivät sujuu mukavasti. Itsekin tulee nukuttua 10-11 asti ja tyttö nukkuu monesti tuonne iltapäivä kahteen asti. Sitten valvotaan muutama tunti ja illalla myös enempi valvotaan, pieniä torkahteluja on välillä. Tyttö kitisee ja itseskelee sitten ilta yhdeksästä puolille öin, vatsassa vääntää ja myös illalla söisi enemmän ja sitten taas vatsassa vääntää. Mutta kun vihdoin nukahtaa niin sitten nukkuu hyvin, heräilee syömään 3-5 tunnin välein. Nyt kun syö isompia määriä, niin maitoa tulee tosi vuolaasti, en millään jaksaisi taas alkaa pumppaamaan, se on niin työlästä hommaa kaiken kaikkiaan.
Paljon olemme olleet tytön kanssa liikkellä, ilmoittauduimme myös vauva uintiin ja vauva voikkaan menemme myös tässä muutaman viikon päästä. Ristiäiset on tulevana lauantaina, toinen nimi on vielä päättämättä.
Mutta nyt tyttö kutsuu. Palaillaan taas!
T: Lazo + tyttö 6 vk 4 pv
Kommentit (22)
Ensinnäkin oli mukava lukea Atsalean kuulumisia. Hienosti ovat pienet pojat kasvaneet.
Itse pääsin vihdoinkin (ainakin hetkeksi) koneelle. Katsotaan miten kauan tyttö nukkuu tällä kerralla (suostui jopa kehtoon aamupäiväunille, eikä tarvitse kanniskella koko ajan). Eilen illalla tyttö yllätti meidät täydellisesti, kun aloittikin yöunet jo seitsemän - puoli kahdeksan aikaan. Emmehän me ymmärtäneet itse mennä silloin nukkumaan, kun neiti oli koko päivän nukkunut sellaisia max puolentunnin-tunnin pätkiä. No ymmärsimme siirtyä sänkyyn kuitenkin yhdeksän maissa ja onneksi tytölläkin oli jo yövaatteet päällä ja juuri ennen nukahtamista oli vaihdettu kuiva vaippakin. Nyt nukuttiinkin siis yö jälleen hyvin ja näin ollen äitikin jaksaa paremmin.
Huutaminen siis jatkuu satunnaisesti, mutta silloin kun huudetaan masuvaivoja, niin mikään ei auta. Varasinkin huomiselle ajan vyöhyketerapiaan, niin katsotaan auttaisiko se ilmavaivoihin. Tänään aloitettiin myös D-vitamiini tipat eli saa nähdä tuleeko niistä vielä lisää ongelmia masun kanssa. Aloitimme kuitenkin Jekovitilla terveydenhoitajan neuvosta (vaikka saimmekin ne toiset tipat neuvolasta), kun hän sanoi suoraan että kannattaa aloittaa tuolla vesiliukoisella, kun niin monelle tulee vatsaoireita tuon toisen kanssa.
Neuvolassa siis olimme ja neiti oli kasvanut hyvin. Painoa on nyt 4720 g ja pituutta 54,5 cm. Kasvukäyrällä mennään +1 käyrällä. Neuvolatäti oli myös aivan ihmeissään siitä, kuinka tuo neiti jo seuraa katsellaan ja jokeltelee, hymyilee kovasti sekä naureskelee. Totesi, että tyttö on tosi valmis maailmaan, kun on noin kehittynyt (no näin kai se on noiden yliaikaisten lasten kanssa).
Olimme myös viikonloppuna ensimmäistä kertaa miehen kanssa ulkona tytön syntymän jälkeen, kun kävimme teatterissa. Tyttö oli sen ajan hoidossa isovanhemmillaan Espoossa ja vaikka kuinka pelkäsimme, että hän varmaan huutaa koko illan (oltiin reissussa koko päivän ja käytiin kylässä parissakin paikassa + muutamassa kaupassa), mutta mitä vielä, tyttö oli nukkunut koko meidän poissaoloajan papan sylissä. Näin ollen isovanhemmilla ei ole vieläkään mitään ymmärrystä sille, että tyttö muka huutaisi vähän väliä. Toteavat vaan, että onpas tyttö todella tyytyväinen ja rauhallinen. Mutta ny tpitää mennä, kun tuolta kehdosta kuuluu ähellystä. Tosin sieltä kuuluu myös sellaista itsekseen naureskelua ja jutusteluakin, mutta kohta se kuitenkin muuttuu, kun huomataan, ettei äiti olekaan vieressä.
Palaillaan!
terveisin, sk + Wilmis 3 vko
Onnea kaikille vauvakäärönsä saaneille, sen jälkeen, kun olen viimeksi täällä käynyt. On ollut niin kiirettä, että en ole edes konetta avannut.
Meillä on pojat kasvaneet hurjaa vauhtia. Viimeksi neuvolassa mitat olivat 4320g 53cm ja 4840g 56cm, joten ihan mukavasti on tullut painoa ja pituutta lisää alkutilanteeseen (1340g 42,5 cm ja 1575g 44 cm) kolmessa kuukaudessa. Nyt onkin taas tiistaina neljän kuukauden neuvola, joten näkee tuoreemmat mitat.
Pienempi poika pääsi kotiin 1.12 ja hänen kanssaan on mennyt aika hyvin. Tosin yhden yön joutui viettämään sairaalassa oltuaan vain pari päivää kotona, kun meinasi tukehtua lääkkeeseen! Nyt on toinen flunssa menossa ja ensimmäinen korvatulehdus tuli, joten unet on vähän rikkonaisia. Varsinkin, kun molemmilla kaksosilla on sama räkätauti.
Isompi poika pääsi ensin kotiin 19.12, mutta joutui jouluksi takaisin sairaalaan, kun syöttäessäni hän sai apnean (hengityskatkos, väri muuttuu sinertäväksi). Ilmeisesti se johtui refluksitaudista, joka hänellä on. Sen jälkeen saatiin siihen lääke ja muilta järkytyksiltä on säästytty. Meillä on kanssa fysioterapeutti ollut kuvioissa mukana jo sairaala-aikana. Isommalla pojalla, jolla oli se keuhkoverenvuoto on muutoksia keuhkoissa (PBD) ja meille opetettiin hengitysjumppaa, mikä auttaa poistamaan limaa keuhkoista ja tehostaa hengitystä. Lisäksi poika veti itsensä ihan kaarelle taaksepäin. Se kuulemma johtui siitä, että siinä asennossa oli helpompi hengittää, kun keuhkot toimivat huonosti. Mielestäni me on kuitenkin saatu hyvillä käsittelyohjeilla se korjattua. Oikealle meidänkin ukkeli mielellään päätään pitää, mutta on sekin jo vähentynyt. Meillä on fysioterapeutin ns. ryhmäohjaus 14.2, joten sitten varmaan kuulee, miten me on osattu käsittelyillä tilannetta kohentaa.
Kaikki tuntuu kuitenkin tosi pieniltä vaivoilta, kun jo ajatteli, että on suuri riski etteivät molemmat pojat koskaan tule kotiin. Kyllä on arvojärjestys mennyt kovimman kautta uusiksi, eivätkä pienet yövalvomiset ym. hermostuta. On vaan niin onnellinen, että pojat ovat kotona, eikä esim. mitään hengityslääkkeitä tarvita. Yksi isä oli kirjoittanut keskolan kirjaan, että tärkeintä ei ole että lapsi on terve, tärkeintä on, että hän ylipäätänsä ON. Se oli mielestäni todella ajatuksia herättävästi sanottu. Meillä siis odotellaan rauhallisin mielin uusia haasteita poikien kehityksen myötä. Esimerkiksi CP-vammat ovat yleisempiä keskosilla ja näkyvät vasta kehityksen mentyä eteenpäin.
Mutta iloisempiin aiheisiin! Meidän pojat jokeltelevat kovasti ja hymyilevät tosi aseista riisuvasti. Miten teidän vauvelit? Ja on ihmeellistä, että keskosille aletaan antaa kiinteää ruokaa muita vauvoja aiemmin. Meillä on siis syöty velliä, hedelmäsosetta ja vihannessosetta jo kuukausi. Kyllä sen sitten kaikista vaatteistakin huomaa. Toivottavasti keltalaikkuinen (porkkana) kuosi on ensi kevään muotia! Ensi viikolla me siirrytään miehekkäästi jo liharuokiin.
Mukavia vauvelihetkiä kaikille! Mäkin varmasti vierailen täällä useammin, kun kahden vauvan arki on saatu sujumaan jo rutinoidummin. Ei se itse asiassa ole niin vaikeaa, kun etukäteen kuvittelin. Niin ja meilläkin oli loppiaisena ristiäiset, joten ukot on virallisesti Joonatan ja Julius.
Terveisin Atsalea ja pojat melkein 4kk