Muistatteko kuinka 90-luvulla oli pakko syödä lautanen tyhjäksi vaikka maha oli jo aivan täynnä?
Nykynuorilla taas loppuu ruoka kesken kun on pohjaton vatsa.
Kommentit (38)
Joo mä olin aika nirso ja niukkaruokainen pienenä ja itkien pureskelin suu täynnä ruokaa mutta en pystynyt nielaisemaan vanhempien huutaessa vieressä. Täysin normaalia touhua..
Muistan. Sen kyllä pysty syömään jos oli neutraalia tai hyvää mutta kun oli ruotokalaa niin itkin ja söin. Silti hengissä...
Minä olin varmaan hirveän äidin kirjoissa lasten koululla, kun olin sitä mieltä, että ruokaa, jota lapsi ei ole itse valinnut tai annostellut lautaselleen, ei tarvitse syödä loppuun. Nykyisin annostelevat tenavat itse ruokia lautaselleen jo päikkärissä. Olen itse syömishäiriöinen, joten halusin turvata lapsilleni normaalin suhteen ruokaan.
Lautanen syödään aina tyhjäksi. Ruokaa otetaan vain sen verran minkä jaksaa syödä.
Tietysti jos ruoka on annosteltu valmiiksi niin asia on eri.
Vierailija kirjoitti:
Lautanen syödään aina tyhjäksi. Ruokaa otetaan vain sen verran minkä jaksaa syödä.
Tietysti jos ruoka on annosteltu valmiiksi niin asia on eri.
Esim. valmisateriat tulevat valmiina kipoissa ja työpaikalla tätä tarkkaillaan usein että jääkö ruokaa... Eikö se ylipaino ole nykyään suurempi ongelma..?
MInulta meni pari vuosikymmentä päästä niitä traumoista eroon.
Kyllä meillä oli toi, pöydässä oli istuttava niin kauan kunnes ruoka on syöty tai tuli selkään. Tää siis tapahtui 90 luvulla
Parempi sekin kuin 50 tai 60 luku. Sillon sai selkään, jos ei syöny kaikkea minkä oli lautaselleen laittanu. Oma syy.
Onneksi nykyään on mikro. Voi lämmittää melkein lusikallinen kerrallaan.
Voi, meille 60-luvun lapsille näytettiin kuvia Biafran nälkää näkevistä lapsista, ja syyllistettiin, että heille kyllä kelpaisi se kaurapuuro, jota ei olisi itse saanut nieltynä.
Jos sinä olet kokenut jotakin jollakin vuosiluvulla, ei se tarkoita että kaikki olisivat.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä olet kokenut jotakin jollakin vuosiluvulla, ei se tarkoita että kaikki olisivat.
Tuo Biafra- juttu kuitenkin on lähes sukupolvikokemus.
Vierailija kirjoitti:
Voi, meille 60-luvun lapsille näytettiin kuvia Biafran nälkää näkevistä lapsista, ja syyllistettiin, että heille kyllä kelpaisi se kaurapuuro, jota ei olisi itse saanut nieltynä.
Kyllä tätä samaa oli vielä 90-luvullakin. Monesti puhuttiin nälkää näkevistä afrikkalaislapsista ja niitten luurankomaisia kuvia näytettiin uutisissa. Ikinä ei saanut jättää yhtään ruokaa yli.
Mielestäni se oli hyvä käytäntö. Lapset on niin nirsoja. Puolukka HYII! Maksapihvi HYII! Mutta kun tottui syömään kaikkea niin ruokavalio oli monipuolista ja ravitsevaa.
Vieläkin tekee pahaa jos näkee jonkun haaskaavan ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Se viime vuosisadan kasvatus oli kyllä täysin käsittämätöntä. Oliko siinä tarkoituksena aiheuttaa syömishäiriöitä mahdollisimman monelle, vai mikä? Ei ihme, että syömishäiriöt olivatkin vuosituhannen vaihteessa suorastaan epidemia.
Eikö sitäkin voi kutsua syömishäiriöksi, kun päivittäinen energiantarve tyydytetään lähes pelkästään sipseillä, karkeilla, pepsillä ja energiajuomilla? Tätä näen kouluissa nykyisin todella paljon. Ja vaikutukset taitavat olla vähintään yhtä vahingolliset ja kauaskantoiset kuin sillä, että vaadittiin terveellisen ruoan syömistä lautaselta loppuun.
Olen elänyt 60, 70, 80, 90-luvun ja nyt elän tätä vuosituhatta. Ikinä ei ole pakotettu syömään lautasta tyhjäksi. Aina olen saanut syödä senverran, kuin on mieli tehnyt.
Kotona ei pakotettu. Maistaa piti kaikkea, mutta jos ei tykännyt niin ei ollut pakko syödä. Koulussa pakotettiin sitten senkin edestä, vedottiin nälkää näkeviin afrikkalaisiin ja ties mihin. Joskus just täysi-ikäisenä mietin, että kauppaan entisen kouluni keskusradion ja kuulutan sinne jotain tällaista: "Hei oppilaat, älkää uskoko sontaa, jota teille kerrotaan Afrikan nälkää näkevistä. Ongelma johtuu läpeensä korruptoituneesta hallinnosta ja sysipaskasta infrastruktuurista. EI siitä, että ette halua syödä kesäkeittoa tai kumiperunoita. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa kaikille!".
Vierailija kirjoitti:
Minä olin varmaan hirveän äidin kirjoissa lasten koululla, kun olin sitä mieltä, että ruokaa, jota lapsi ei ole itse valinnut tai annostellut lautaselleen, ei tarvitse syödä loppuun. Nykyisin annostelevat tenavat itse ruokia lautaselleen jo päikkärissä. Olen itse syömishäiriöinen, joten halusin turvata lapsilleni normaalin suhteen ruokaan.
Mulla sama!
Kaveri sanoi että "pakko maistaa" "pakko tyhjentää lautanen" "kai sä syöt sen jos lapsi ei" Päiväkodissa mua kohdeltiin työkavereitten taholta kaltoin kun annoin nääkkärin ja maidon ruuan kanssa enkä pakottanut syömään. EN sanonut mitään lapselle. Kunhan vaan vanhemmat ja hoito veti yhtä köyttä ja kertoivat ruokailusta.
Ikinä en ole pakottanut syömään enkä maistamaan. VAIKKA olen itse nirso kuin mikä!
Se viime vuosisadan kasvatus oli kyllä täysin käsittämätöntä. Oliko siinä tarkoituksena aiheuttaa syömishäiriöitä mahdollisimman monelle, vai mikä? Ei ihme, että syömishäiriöt olivatkin vuosituhannen vaihteessa suorastaan epidemia.