Millaista oli elämä vuonna 1979?

Meidän perhe (vanhemmat ja kaks lasta) asuttiin omistusasunnossa kaksiossa Helsingissä. Meillä lapsilla oli yhteinen huone ja vanhemmat nukku olohuoneen alkovissa. Tavaraa ja vaatteita  oli aika vähän, joten säilytystilaa oli ihan riittävästi. Huonekalut oli pääasiassa perittyjä tai kirppikseltä, osa uusiakin. Ei matkusteltu kovinkaan paljon, mutta joskus käytiin laivalla Ruotsissa ja kesällä sukulaisten mökillä. Meillä ei ollut autoa, mutta Helsingissä pärjäsi hyvin ilmankin. Lapset ja isä harrasti urheilua urheiluseuroissa, äiti teki käsitöitä (osan meidän vaatteista), luettiin (kirjaston) kirjoja ja me lapset leikittiin pihalla kavereiden kanssa. Telkkari ostettiin joskus noihin aikoihin. Ennen sitä kuunneltiin radiosta kuunnelmia, musiikkiohjelmia, urheilua ja uutisia.

Minä synnyin silloin ja koko maailma parani.

Vanhoja huonekaluja 60- ja -70-luvuilta (nyt olisivat himoittua retroa), luettiin Jerry Cottonia, harrastettiin jotakin, muttei hampaat irvessä eikä mitään kallista. Haaveiltiin asiallisesta toimeentulosta.

Nykyajassa muistellessa vaikutti kiireettömältä.

Asuttiin Ruotsissa tuolloin joten Suomen tilanteesta ei niin hajua

Ihan samanlaista kuin nyttenkin. Mikään ei ole muuttunut. Ei yhtikäs mikään.

Omalla kohdalla melkein samanlaista kuin nyt. Asun edelleen samassa talossa ja suurin osa huonekaluista ja muista tavaroista on samoja. Suurin ero on siinä, että on netti, viihde-elektroniikka on tasokkaampaa, rahaa on enemmän, on loputtomasti tv ja radiokanavia, kaupat ovat auki melkein ympäri vuorokauden. Harrastukset samoja. Musiikin kuuntelu, musiikkiin liittyvien kirjojen ja lehtien lukeminen, tv:n katselu. Haaveena oli, että voisi ostaa loputtomasti äänilevyjä. Se toive on toteutunut!

Asuimme kerrostalokolmiossa uudella asuinalueella Vantaalla. Pihat täynnä lapsia kesät ja talvet ja kaikki leikki kaikkien kanssa mm. kirkkistä ja purkkista. Lähimetsässä vakoilua taskulamppujen kanssa. Perheen aikuiset töissä ja me lapset avainkaulalapsia. Pihalla partioi meidän kanssa vain perhepäivähoitajat hoidokkeineen. Muita aikuisia ei ollut. Kotiin kutsuttiin syömään huutamalla ikkunasta.

Kouluun menin ekalle juuri samana vuonna, 1979 ja sain uusia kavereita.

Linja-autot kulki pitkin maaseutua. Pikalinjat valtateitä pitkin. Vielä erikoisuutena postin linja-autot jotka kulki joka kirkonkylän kautta. Niihinkin pystyi ostamaan lipun ja näki suomen maaseutua.

Maaseudulla oli lehmiä laitumilla ulkona kesäisin. Ei ollut susia, karhuja ja ilveksiä raatelemassa lampaita. Joissain taloissa oli vielä työhevosia.

Sanomalehti tuli joka talouteen käytännössä. Viikkolehtiä pystyi tilaamaan useampia. Radio lopetti lähetyksen yöksi hyvän yön toivotukseen ja aamulla kuului, hyvää huomenta radion kuuntelijat.

Kirkonkylissä oli postikonttori tai postisäästöpankki, muutama pankki, apteekki, poliisiasema ja nimismies, terveyskeskus tai kunnanlääkäri ja neuvola ja palo- ja pelastuslaitos.

Suurin muutos nykyiseen oli hyönteisten määrä kesäisin. Sen huomasi autoa tankatessa piti pestä tuulilasi jokakerta liistaantuneista hyönteisistä. Samoin joskus jäähdyttäjä tukkeentui hyönteisistä.  Enää ei niin tapahdu.

Lintuja oli enemmän esim kottaraisia.

Menin syskysllä 1979 lukion kolmannelle eli alkoi viimeinen kouluvuosi. Asuttiin silloin Vantaan Myyrmeässä kerrostaloasunnossa, jossa 6 h+k+kph+khh+wc. Asunnon koko oli muistaakseni 128 m2. Meitä oli isä, äiti ja kaksi tytärtä, tosin isosiskoni oli mennyt jo naimisiin ja muuttanut pois kotoa. Niin ja meillä oli kissa. Meidän kotimme oli mielestäni ihan tavallinen, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että lähes kaikki kotona oli skandinaavista designeä (Aaltoa, Iittalaa, Riihimäkeä jne).

Mustavalkotelkkarimme taisi vaihtua väritelkkariin juuri 1979 tai sitten vuotta aikaisemmin. Lankapuhelimia meillä oli kaksi, joskin niissä sama puhelinnumero eli oli mahdollista, että toinen kuuntelee salaa, kun otinen puhuu puhelimessa. Mitä sitten välillä ärsyttävänä pikkusisikona olin joskus aiempina vuosina tehnytkin, kun isosiskoni puhui poikaystävänsä kanssa puhelimessa. Hyi minua!



Taloyhtiössämme oli - kuten siihen aikaan aika monissa muissakin suht uusissa kerrostaloissa - pohjakerroksessa saunatilojen lisäksi uima-allas, joten kävin kaverini kanssa useita kertoja viikossa uimassa. Olin jo lukion ekalla alkanut seurustelemaan luokkakaverini kanssa ja hänellä oli siihen aikaan jo ajokortti. Isänsä autolla sitten ajeltiin ympäri pääkaupunkiseutua. Joskus meitä oli isompikin kaveriporukka ajelemassa eli kolme autoa ja ne täyteen teinejä. Muistan, kun kerran yksi kundi sanoi, ettei ole koskaan käynyt Lahdessa kusella, joten niin kolmen auton letka ajoi Lahteen ja takaisin, jotta kundi sai käydä Lahdessa kusella. Ei paljon ajateltu bensan hintoja eikä saasteita. Kesällä ajeltiin usein Kaivopuistoon katselemaan veneitä ja syömään Helsingin jäätelötehtaan jätskejä. Aika paljon vuoden 1979 ajastani verotti koulunkäynti ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen. Kotibileitä oli välillä, kunnes porukka alkoi täyttää sen maagisen 18 vuotta ja kotibileet vaihtui ravintola Alibiin. 



En osaa sanoa, mistä olisin silloin haaveillut. Olen aina ollut aika hetkessä eläjä eikä mulla ollut 1979 oikein muita tulevaisuuden suunnitelmia kuin saada lukio käytyä loppuun ja ylioppilastutkintotodistus kouraan. Sen jälkeen maailma olisikin avoin enkä vielä miettinyt, mitä lukion jälkeen tekisin. 

Oltiin just muutettu upouuteen rivitalon pätkään, jonka vanhempani rakensivat lähestulkoon itse. Elementit pystytettiin ja sen jälkeen he itse tekivät niin paljon kuin pystyivät tietysti käyttäen ammattilaisia tarvittavilta osin. Asunto oli sisustettu erittäin värikkäästi, seinillä vihreää, oranssia, punaista, ruskeaa. Molemmissa makuuhuoneissa kokolattiamatto. Minulla ja veljelläni oli yhteinen huone, mikä oli enemmän kuin aiemmassa asunnossa, joka oli ollut kaksio. Oma sauna oli luksusta.

Peruskoulu oli uusi juttu, kävin tuolloin ekaluokkaa. Kävin koulua onnellisena, opiskellen koukeroisia kaunokirjaimia ja matematiikassa joukko-oppia. Laskettiin alkioita ja ympyröitiin niitä joukoiksi. (Naurettavaa näin jälkeen päin ajatellen, mutta hauskaa.)

Meillä oli autona Saab 96, joka oli selvästi parempi kuin naapurin Wartburg, jolle naurettiin. Autoilusta muistan lähinnä sen, että turvavöitä ei tarvinnut takapenkillä käyttää - eikä niitä siellä ollutkaan (en muista minä vuonna etupenkeille se tuli pakolliseksi, mutta vanhempieni mielestä se oli naurettava uudistus). Hirvikolareita pelättiin kovasti, koska niissä kävi paljon kuolemantapauksia. Talviautoilun taitolaji oli käyttää auton ryyppyä niin, että sai auton käyntiin ja pysymään käynnissä, mutta ei kastellut tulppia.

Asuntovelallisen työläisperheen elämä oli jonkinasteista kituuttamista palkkapäivästä toiseen, minkä olen myöhemmin ymmärtänyt. Usein odotettiin vanhempien palkkapäivää, että jotain tiettyä (esim. vaatetta) olisi voinut ostaa. Mummoloista saadut perunat, juurekset, marjat ja isän metsästämä riista toivat tervetulleen lisän pöytään. Kai me oltiin aika onnellinen perhe?

Niihin aikoihin yhä useampi sai värit telkkariin. Usa ja nl kilpailivat kumpi voi tuhota koko maailman useita kertoja ohjuksillaan. Menin sinä vuonna ensimmäiselle luokalle ja opin parissa viikossa lukemaan aku ankka lehtien ansiosta. Elämä oli mitä oli. Joillakin tavoilla parempaa ja toisaalta huonompaa.

Aloitin ekan luokan. Koululaisen elämä ei niin eriaista loppujenlopuksi verrattuna nykyaikaan. Suurin ero on,  että nykyään on netti ja kännyt.

Samoja asioita samalla tavalla peruskoulussa jauhetaan.

Ihanaa aikaa. Kaikki kansat tanssivat kukkakedolla käsikädessä, ei ollut puutetta, ei kurjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista kuin nyttenkin. Mikään ei ole muuttunut. Ei yhtikäs mikään.

No ei varmaan ole. Sinäkin olet sama kuin vuonna 1979.

Talvisota oli juuri päättynyt ja kaikesta oli pulaa. Rakennettiin oma rintamamiestalo hiekasta keskelle metsää mutta se suli ensimmäisenä sadepäivänä. Seuraavana vuonna alkoi lama ja estonia upposi. Ei ollut helppoa.

Täytin silloin 20 vuotta ja olin muuttanut kotoa pois opiskelemaan. Televisio minulla oli (ja siinä kaksi kanavaa, MTV:n ohjelmat YLE:n ohjelmien välissä) mutta omaa lankapuhelinta ei opiskelijakämpässä ollut, vaan kävin puhelinkopissa tai lennättimessä soittamassa. Pankkiasiat hoituivat pankkikirjalla pankkikonttoreissa, joita oli melkein jokaisessa korttelissa. Opintolainaa en meinannut saada, koska vanhempien tulot vaikuttivat vielä täysi-ikäiselläkin.

Opiskelin kieliä ja kirjallisuutta. Lainasin kirjoja kirjastosta ja kirjoitin kirjeitä. Ravintoloissa sai polttaa tupakkaa, ja vaatteet ja hiukset haisivat seuraavana aamuna pahalta. Elokuvaliput olivat halpoja, ja käytiin elokuvissa ja elokuvakerhojen näytöksissä monta kertaa viikossa.

Koomisempaa kuin nykyään.

Rockabilly oli kova sana. Ja on tietysti vieläkin.

Koululaisten tupakointi oli normi juttu, vaikka sitä paheksuttiin. Mopolla ajaminen oli suosittua, kypärää ei käyttänyt kukaan.



Lähin Mäkkäri oli Tukholmassa.

Omat vanhempani erosivat. Eroa piti hakea ja siihen piti olla perusteltu syy. Ja olihan äidillä sellainen. 

Telkkarissa oli vain kaksi kanavaa ja ainakin meillä oli vielä mustavalko tv. Radiosta vahdattiin nuorten sävellahjasta uusimpia biisejä, sormet valmiina kasettisoittimen rec-nappulalla. Tosin ruotsinkielisestä vastineesta ungdomens gåva i tonerista tuli varmemmin uusimpia hittejä. Muutenhan radiossa soitettiin jotain humppaa ja virsiä, jos yleensä jotain soitettiin. Radiokanaviakin oli vain kaksi. Lankapuhelimet oli ja tietysti puhelinpöytä ja monien puhelinnumerot osattiin ulkoa. Itse olin 14v tuolloin ja oliko tämä vuosi kun lappuhaalarit olivat kuumaa muotia - minulla ne oli vakosamettia.

Täytin loppuvuodesta kahdeksan, keittiössä oli ne hirveän vihreät kaapistot, asuntona rivitalo kolmio, veljellä oli oma huone ja meillä siskon kanssa yhteinen, vanhemmat nukkui olohuoneessa. Huonekalut oli niitä rumia 70- luvun huonekaluja. Mikroaaltouunia ei ollut vielä kellään, ruoka lämmitettiin hellalla. Naapureilla ei ollut jääkaappia vaan pitivät maidot jne tuuli kaapissa olevassa kylmä kellarissa. Pesukone sentään oli.