Kaipaan 80-lukua vaikka en ole elänyt silloin

Vierailija kirjoitti:

Aikuista mikään ei oikeastaan estä ihmistä "palaamasta 80-luvulle". 

Ostat vaatteita vain todella harkiten ja korjaat niitä, minimoit meikit muutamaan perustuotteeseen. Elä kesät kesämökin yhdellä kaasujääkaapilla ja viljele kesällä omat perunat. Tapaa ihmisiä kotonasi, kutsut ihmisiä kylään pelaamaan vaikka lautapelejä. Teet perusraaka-aineista perusruokaa, unohdat woltit, ostokahvit ja pikaruuat. Haet kirjastosta lainakirjat. Pyöräile ja kävele enemmän. Vain asunto ja auto lainalla, kaikki muu hankitaan säästöillä. 

Ala kuvittelemaan pienet itsestäänselvyydet, kuten uudet ruokareseptit, sellaisiksi jännittäviksi uutuuksiksi, mitä ne olivat 60- 80-luvulla. Esim laita jäötelöön pieni paperisateenvarjo ja tunne olevasi kaukomailla ihan tuosta ilosta. Tekisi varmaan monelle ihan hyvää ja näin voi ihan omalla toiminnallaan tehdä ja nauttia elämästä.

  

Mä elänkin melkein juuri noin. En wolttaa koskaan enkä ostele juuri mitään muutakaan. Ruoan teen itse perusraaka-aineista niin kuin perunat. Onko tämä muka jotenkin erikoista nykyaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Globalismi se on meidänkin elintasoa nostanut. Vaikka töitä on karannut ulkomaille niin vastineeksi saadaan halpaa tavaraa kulutukseen"

Voisin mielelläni luopua tuosta jos tavarat kestäisivät kuten ennen vanhaan.

Sehän on ihan mahdollista kun ostat laadukkaan Euroopassa tai jopa kotimaassa valmistetun tuotteen. Vai eikö hinta kelpaa?

Missä ovat esim. sellaiset laadukkaat tuotteet, jotka oikeasti kestävät aktiivista käyttöä jopa kymmenen vuotta? Vähissä ovat. Vaikka millaisia hintoja maksaisi

Mieleä, Bamixia, kahvinkeittimeksi vaikka Olympia Express Cremina. Graef tekee laadukkaita tuotteita. Työkaluista Mafell & Festool esim.

Kunhan vaan muistaa välttää kaikkea missä on akku.

Ostin viisi vuotta sitten uuden Mielen imurin,kun edellinen oli palvellut 15 vuotta. Nykyiseen on vaihdettu rikkoutuneita muoviosia kolmeen eri kohtaan takuun piikkiin. Eli tuollainen kokemus. Nyt siinä on kaksi noista vaihdetuista osista taas rikki, mutta en vain jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa sitä ahdasmielistä Neuvosto-Suomea. Naisena oli vaikea olla. Ja kyllä vakituisen työn saanti oli hankalaa tuolloinkin, niin siis ainakin naisille. Pätkätöitä ja keikkaa esim. tehtaissa riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. Ekan vakipestin sain -85 ja sitä ennen takana jo 10 vuotta työelämää. Peruskoulusta suoraan hyppäsin töihin, olen ollut mm. siivoojana, sairaala-apulaisena, lähettinä ja viimeiset 39 vuotta toimistosihteerinä samalla työnantajalla. Eläköidyn tänä vuonna.

Mun sukupolvi piti  kynsin hampain kiinni vakitöistä juuri siksi, koska niiden saanti oli vaikeaa. Vaikka se työ olisi v*tuttanut. Tykkäsin tuossa ajassa toisaalta siitä, että edes ylipäätään sai tehdä jotain työtä. Jokaiselle oli tarjolla jotain.

Kaikki jankuttavat ahdasmielisestä Neuvosto-Suomesta. Itse en ole havainnut kos

Näin on. Luin yhtenä päivänä 80-luvun koululehteämme ja kyllä nykypäivänä 90% noista jutuista olis joutunut sensuurin kouriin. Kasarilla sai sanoa lähes mitä vaan. 

Ostin viisi vuotta sitten uuden Mielen imurin,kun edellinen oli palvellut 15 vuotta. Nykyiseen on vaihdettu rikkoutuneita muoviosia kolmeen eri kohtaan takuun piikkiin. Eli tuollainen kokemus. Nyt siinä on kaksi noista vaihdetuista osista taas rikki, mutta en vain jaksa.

Oma 10 vuotias Miele käy ja kukkuu vielä mainiosti. Uusin vasta kun hajoaa, että toivottavasti saavat siihen mennessä laadun taas kohdilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi oli 80-luvulla paljon nykyistä köyhempi, mediaani reaalipalkka oli 66% nykyisestä, kaupoissa ei ollut valinnan varaa ja ihmiset asuivat ahtaammin sekä söivät jauhomakkaraa. 80-luvun kaipailijat kaipailee omaa nuoruuttaan tai vääristynyttä mielikuvaa minkä saavat Miami Vicea tms. hömppää katsellessa.

Ihmiset olivat köyhempiä 80-luvun suomessa, mutta tuo koski lähes kaikkia. Köyhyyden tunne on kuitenkin suhteellista. Mikäli kaikilla muillakin on yhtä vaatimattomat olot, ei tuota koe ongelmaksi. Globalismi tekee nykyisin sen että isolle osalle ihmisistä ei ole töitä järkevällä palkalla. 

80-luvulla myös ulkomaat ja ulkomaiden kulttuurit olivat oikeasti uutta ja jännittävää, toisin kuin nykään. Lähikaupasta saa jo eksoottisia tuotteita ympäri maailman. M

Minulta ja kavereiltani ei ainakaan puuttunut kasarilla mitään, vaikka kaikki ei ollut ollenkaan rikkaasta perheestä. Hyvää elämää oli. 

Näin on. Luin yhtenä päivänä 80-luvun koululehteämme ja kyllä nykypäivänä 90% noista jutuista olis joutunut sensuurin kouriin. Kasarilla sai sanoa lähes mitä vaan. 

 

Riippui ihan opettajasta tuo. Jos sattui olemaan jo silloin eläkeikää lähestyvä uskis opettajana niin kyllä punakynä heilui herkästi ja jälki-istuntoa sun muuta sateli.

Nykyään globalisaatio on tuottanut halpaa roinaa ja kurjistuvan työelämän. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän. 

Mä olin lapsi 80-luvulla ja aika hirveää oli. Koulukiusaaminen oli tuolloin todella yleistä, eikä sille mitään tehty.

Munkin lapsuuden kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolivälissä. Eipä silti, veteraani-isänsä traumatisoima isäni, jolla viirasi ihan oikeasti, ei antanut suihkua käyttää.

Uskon silti, että varmasti monilla on ollut kivaa 80-luvulla.

Jossain mun ulottumattomassa todellisuudessa, siinä jota näin osan koulukavereistani elävän, oli kivoja vaatteita, perhelomia, joilla päästiin laskettelemaan ja ulkomaille, näteissä kodeissa katsottiin tv:stä uusimmat sarjat ja puhuttiin perheenjäsenille kuin ihmisille ikään. 

Maailma oli avautumassa jo ainakin osalle suomalaisista. Mun piti odottaa 90-luvulle, jolloin lähdin opiskelemaan isompiin ympyröihin pois ahtaasta ja ahdasmielisestä lapsuuden kodistani.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään globalisaatio on tuottanut halpaa roinaa ja kurjistuvan työelämän. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän. 

Se nyt mitenkään rentoa ollut silloinkaan. Management by perkele oli hyvissä voimissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään globalisaatio on tuottanut halpaa roinaa ja kurjistuvan työelämän. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän. 

Se nyt mitenkään rentoa ollut silloinkaan. Management by perkele oli hyvissä voimissaan.

Tuota kaivaten. Ärsyttää kun pomot eivät nykyään puutu lusmuileviin työkavereihin, vaan olettavat työkavereiden puuttuvan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin lapsi 80-luvulla ja aika hirveää oli. Koulukiusaaminen oli tuolloin todella yleistä, eikä sille mitään tehty.

Munkin lapsuuden kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolivälissä. Eipä silti, veteraani-isänsä traumatisoima isäni, jolla viirasi ihan oikeasti, ei antanut suihkua käyttää.

Uskon silti, että varmasti monilla on ollut kivaa 80-luvulla.

Jossain mun ulottumattomassa todellisuudessa, siinä jota näin osan koulukavereistani elävän, oli kivoja vaatteita, perhelomia, joilla päästiin laskettelemaan ja ulkomaille, näteissä kodeissa katsottiin tv:stä uusimmat sarjat ja puhuttiin perheenjäsenille kuin ihmisille ikään. 

Maailma oli avautumassa jo ainakin osalle suomalaisista. Mun piti odottaa 90-luvulle, jolloin lähdin opiskelemaan isompiin ympyröihin pois ahtaasta ja ahdasmielisestä lapsuuden kodistani.

Varmasti nykyaikanakin löytyy lapsia, jotka eivät pääse peseytymään, kun vanhemmat ovat niin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Luin yhtenä päivänä 80-luvun koululehteämme ja kyllä nykypäivänä 90% noista jutuista olis joutunut sensuurin kouriin. Kasarilla sai sanoa lähes mitä vaan. 

 

Riippui ihan opettajasta tuo. Jos sattui olemaan jo silloin eläkeikää lähestyvä uskis opettajana niin kyllä punakynä heilui herkästi ja jälki-istuntoa sun muuta sateli.

Vähän sama tilanne kuin nykyään lapsen kirjoittaessa sukupuolia olevan kaksi. Sekaisin olevat opettajat voivat käyttää valtaa.

Kasarilla meillä syötiin ainakin ihan samoja perusruokia, joita nykyäänkin suurin osa kansasta ilmoittaa syövänsä. Tyyliin makaronilaatikko, pinaattiletut, kalakeitto tms. Texmexiä ei toki saanut kaupasta tai isoa valikoimaa pakastepizzoja. 

Muuten pizzapaikat, hampurilaispaikat ja Kebab tuli Suomeen kasarilla (ainakin Hkiin). Niissä käytiin. Köyhemmilläkin oli aina vähintäänkin vanhempiensa lounasseteleitä. 

80-luvulla pelättiin ydinsotaa, elintaso oli matala, ja vuosikymmen päättyi totaaliseen romahdukseen. Musiikkia kaipaan, ja toki omaa nuoruuttani, mutta kyllähän kaikki on oikeasti nykyään paremmin maailmassa. 

Kolme vuotta elin kasarilla ja voin sanoa että meno oli villiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään globalisaatio on tuottanut halpaa roinaa ja kurjistuvan työelämän. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän. 

Se nyt mitenkään rentoa ollut silloinkaan. Management by perkele oli hyvissä voimissaan.

No, mun vanhemmat oli kunnalla ja valtiolla hommissa ja siellä oli hyvä meininki. Kivat jutut ja naurettiin paljon kahvipöydässä aina kun olin siellä käymässä. Onko nykyään millään työpaikalla sellaista yhteishenkeä? Äitini työkaverit pitää vieläkin yhteyttä, 30 vuoden jälkeen. Siivoojasta pomoon. 

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla meillä syötiin ainakin ihan samoja perusruokia, joita nykyäänkin suurin osa kansasta ilmoittaa syövänsä. Tyyliin makaronilaatikko, pinaattiletut, kalakeitto tms. Texmexiä ei toki saanut kaupasta tai isoa valikoimaa pakastepizzoja. 

Muuten pizzapaikat, hampurilaispaikat ja Kebab tuli Suomeen kasarilla (ainakin Hkiin). Niissä käytiin. Köyhemmilläkin oli aina vähintäänkin vanhempiensa lounasseteleitä. 

Vasta 80-luvun loppupuolella tuli noita hampurilaispaikkoja. Samoin pizzeroita. Mistä ihmeestä köyhät lapset olisivat saaneet lounasseteleitä? Niitä oli vain melko hyvissä töissä olevilla. Kebab tuli myös Suomeen, mutta vasta ihan kasarin lopussa. Kasarin alkupuoli oli hyvin askeettista aikaa Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään globalisaatio on tuottanut halpaa roinaa ja kurjistuvan työelämän. Ottaisin mielummin kasarin rennon työelämän. 

Se nyt mitenkään rentoa ollut silloinkaan. Management by perkele oli hyvissä voimissaan.

No, mun vanhemmat oli kunnalla ja valtiolla hommissa ja siellä oli hyvä meininki. Kivat jutut ja naurettiin paljon kahvipöydässä aina kun olin siellä käymässä. Onko nykyään millään työpaikalla sellaista yhteishenkeä? Äitini työkaverit pitää vieläkin yhteyttä, 30 vuoden jälkeen. Siivoojasta pomoon. 

Kyllä meillä nauretaan ja pidetään yhtä, nyt 2020-luvulla. 80-luvun alkupuolella oli vielä paljon esim luokkaeroja, ei työssä välttämättä sen takia ollut yhtä rentoa kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt lapsuuteni 1980-luvulla ja kyllä, kaipaan sitä. Olisi mielenkiintoista kokeilla elämää kasarilla myös näin aikuisena. Se voisi toki näyttäytyä erilaisena, mutta kyllä silloin objektiivisestikin katsottuna moni asia oli myös paremmin, kuten työllisyystilanne. Mutta ei se huoletontakaan aikaa ollut. Pelättiin mm. ydinonnettomuuksia ja -sotaa, ja havahduttiin ekokatastrofiin.

Mikä on kasari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt lapsuuteni 1980-luvulla ja kyllä, kaipaan sitä. Olisi mielenkiintoista kokeilla elämää kasarilla myös näin aikuisena. Se voisi toki näyttäytyä erilaisena, mutta kyllä silloin objektiivisestikin katsottuna moni asia oli myös paremmin, kuten työllisyystilanne. Mutta ei se huoletontakaan aikaa ollut. Pelättiin mm. ydinonnettomuuksia ja -sotaa, ja havahduttiin ekokatastrofiin.

Mikä on kasari?

https://www.ikea.com/fi/fi/p/ikea-365-kasari-ruostumaton-teraes-0048422…