Vauva 9/2008: "Päivärytmi löytyi ensikodissa"

Mukavaa, että he ovat saaneet tukea pienen ja nuoren perheensä ympärille ensikodista. Heillä on siis lapset 9 kk ja 2,5 vuotta ja nuoret nyt 19 v ja 20 v vanhemmat. Äiti aloittelee töiden tekoa ym.



Itse olen 36 vuotias kolmen lapsen kotiäiti. Täytyy sanoa, että meillä on yleensä jonkinlainen rytmi, mutta rytmi hajoaa aina välillä, kun eihän sitä jaksa aina pitää yllä.



Arki on myös hetkestä toiseen elämistä ja selviämistä, välillä vailla mitään erityisiä päämääriä. Vauva tississä ja muut lapset ympärillä jne, eikä niin helppoa kuin tuossa artikkelissa opetetaan vanhemmille, että vauvalle vain tutti suuhun tai sosetta ja jaksaa nukkua, ja harjoittelevat pitämään rytmiä yllä. Mutta jos kukaan ei ole tukemassa, niin pitäisikö muka ydinperheen aina vain jaksaa? Ja se olisi normaalia?, kun vanhemmat vaan osaavat rytmit ja rytmit.



Tilanteet tulevat eteen ja jonain päivänä voin esim havahtua, että eipä tullut lähdettyä ulos ennekuin illalla miehen kotiuduttua töistä tai että aha lapsi väsynyt ja siksi kärttyinen. En koe siti olevani masentunut, vaikka aina en jaksakaan. En jaksa aina, koska saman toistaminen on niin yksitoikkoista, mutta toisaalta taas on tärkeää, että olen lasten kanssa niinkin paljon kuin olen, kun he ovat vielä niin pieniä ja siksi jatkan yrittämistä.



Mielestäni on normaalia ettei aina jaksa. Ei ole tukea sukulaisista, joten yritämme vain pärjätä yhdessä me ja osa muista lapsiperhetututuistamme. Kuntakaan ei hevillä anna kotiapua edes rahasta, jos kotiäiti esim sairastuu tai väsyy!