Vaikea keksiä helpompaa ammattia kuin ala-asteen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ala-asteen opena helpompi olla kuin yläasteen opena. Murkkujen opettaminen ei välttämättä ole  mieltä ylentävää.

Eri mieltä. Minusta on kiva opettaa teinejä. Pikkupennut ovat hanurista ja varsinkin heidän vanhempansa. Yläkoulussa useimpia vanhempia ei enää kiinnosta lasten koulunkäynti niin että vaivautuisivat rageemaan opettajille. Yksittäistapauksia on toki.

t. yläkoulun ope

Pikkupennut hanurista? Ja murkut sitten ovat niin ihania? Moni vanhempi ei välttämättä ole tästä asiasta samaa mieltä.

 

 

 

Pikkupennut ovat hanurista. Nykyään ne eivät pysy pulpetissa, lyövät, kirkuvat, eivät pysty odottamaan vuoroaan jne. Ei ne ole sellaisia tähtisilmiä kuin kuvittelet

Ei vastaa teidän höpötys sitä psykologista tosiasiaa, että uhmaikä ja murrosikä ovat hankalia vaiheita lapsen ja nuoren kehityksessä. Ala-aste on kaikkein helpoin psykologisesti.

Ei ole tarkoitus haastaa riitaa, eikä vähätellä ketään. Minulla ei ole koulutusta, enkä ole ollut kokonaisvastuussa mistään, mutta olin aikanaan 13kk. sivarissa päiväkodissa, jonka jälkeen tein vielä vuoden palkattuna. 

Sieltä minua pyydettiin sijaistamaan silloisille ala-asteille ( epäpätevänä). Tein tätä pari vuotta, kunnes lähdin viimeinkin opiskelemaan. 

Nyt kovissa tulospaineissa yksityisellä sektorilla pala kurkussa stressaavana muistelen lämmöllä noita aikoja. Arvostan vaka-opeja ja luokanopeja, mutta minusta työ oli kyllä mukavaa ja rentoa. Vanhemmatkin olivat kivoja. Ja varsinkin mukelot. Olin mielestäni luonnostani taitava lasten kanssa. Ehkä sukupuolellanikin on jotain merkitystä? Ei kuria ja järjestystä ja stressiä, vaan yritin olla rento, olla kiinnostunut pojistakin ja painottaa lukemisen merkitystä.

Vedin toki liikat ja käsityötkin.