Työllistymisen suurin este on työttömyys
Kyse ei ole koulutuksen tai osaamisen puutteista. Kyse ei myöskään ole siitä, että työtön ja työpaikka eivät sijaitsisi lähimainkaan.
Oikeasti työtön ei vaan yksinkertaisesti tule valituksi avoimeen tehtävään, koska on työtön.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tuntuu, että suurin työttömyyden este on asenne.
Ajatusvirhe. Eli siis este = syy
Minut luokitellaan pitkäaikaistyöttömäksi. En vaan ole tullut valituksi hakemiini paikkoihin.
Juon aamukahvin kristallikruunun alla, istahdan le corbusierin tuoliin ja tunnen jalkani alla silkkimaton, joka on solmittu silkkiloimelle hyvällä solmutiheydellä.
En todellakaan kouluttaudu lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa tuntuu, että suurin työttömyyden este on asenne.
AMK tutkinto ja cv 2 sivua.
No, lapset muuttavat kohta pois kotoa eikä ole ollut rahaa maksaa heille harrastuksia joten olette varmaan tyytyväisiä. Ei työttömät saa kuin sijaisuuksia, joista ei kerry edes ansiosidonnaista joten osa lapsista on ilman harrastuksia. Sossu kun ei maksa, jos on pienipalkkainen puoliso.
Ansiosidonnaista leikataan joten ihmiset ei harrasta mitään. On vain ruoka ja vauvapalsta.
Ei kukaan lähde työttömien yhdistysten juttuihin, kun se vaatisi linja-autokortin ostamista.
Edes katuja ei hoideta Suomessa, että voisi mennä kävelylle ilman nastakenkiä, niitä on vain hyvätuloisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu ja sain potkut yt-neuvotteluissa joulukuussa. Maaliskuussa aloitan jo uudessa työssä. Viimeksi olin työttömänä 2016-2018 ja olin vähän peloissani että kestääkö nytkin pari vuotta että saan oman alani töitä. Noh, ei onneksi. Tsemppiä kaikille työnhakuun. Oma vinkkini on että kyselkää kontakteiltanne työmahdollisuuksista; tällä tavoin oma paikkanikin löytyi, ei ollut julkisessa haussa.
Minulla astuu tässä kohdin ylpeys kehiin. En todellakaan nöyrry anelemaan tutuilta töitä. Tietenkin on verkostoja ja tuttuja vaikka missä, mutta ei sovi luonteelle. Mut täytyy palkata suoraan.
Työttömän työnhaku on nöyryyttävää joka tapauksessa. Se, että hyödyntää kontakteja ei ole mitenkään poikkeuksellista. Kontaktien kautta voi saada vinkin avoimesta toimesta, jota ei isosti mainosteta. Toisaalta kontaktien kautta tavallaan saa itselleen myöskin suosittelijan toimeen. Viimeistään haastattelussa kuitenkin kysytään suosittelijoita. Eli työantajalla madaltuu kynnys palkata henkilö, jos siinä on tälle tutumpi henkilö toiminut "välikätenä". Lisäksi työnantajat saattavat hyvinkin arvostaa tätä, koska se mahdollisesti nopeuttaa prosessia.
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnaista leikataan joten ihmiset ei harrasta mitään. On vain ruoka ja vauvapalsta.
Ei kukaan lähde työttömien yhdistysten juttuihin, kun se vaatisi linja-autokortin ostamista.
Edes katuja ei hoideta Suomessa, että voisi mennä kävelylle ilman nastakenkiä, niitä on vain hyvätuloisilla.
Osalla näin. Osa pitkäaikaistyöttömistä on varakkaita. Ehkä maksettu omakotitalo, kesämökki, perintöä ja työssäkäyvä puoliso.
Työttömyys ei siis mitenkään aiheuta ongelmia. Ainut ongelma on siinä, että ei tule valituksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu ja sain potkut yt-neuvotteluissa joulukuussa. Maaliskuussa aloitan jo uudessa työssä. Viimeksi olin työttömänä 2016-2018 ja olin vähän peloissani että kestääkö nytkin pari vuotta että saan oman alani töitä. Noh, ei onneksi. Tsemppiä kaikille työnhakuun. Oma vinkkini on että kyselkää kontakteiltanne työmahdollisuuksista; tällä tavoin oma paikkanikin löytyi, ei ollut julkisessa haussa.
Minulla astuu tässä kohdin ylpeys kehiin. En todellakaan nöyrry anelemaan tutuilta töitä. Tietenkin on verkostoja ja tuttuja vaikka missä, mutta ei sovi luonteelle. Mut täytyy palkata suoraan.
Hieman on nyt kyllä vanhanaikainen asenne. Nykyään on täysin ok mainostaa esim. Linkedinissä, että olen käytettävissä uusiin haasteisiin. Eikä kenel
Vain rekrytoijat näkevät minun hakevan töitä Linkkariprofiilista.
Työllistymisen suurin este on työllistävien yritysten ja firmojen tekemät konkurssit. Taloudellinen alamäki alkaa aina ensimmäisenä näkyä rakennusteollisuudessa.
Ei tutuilta kysytä, vaan esitetään, että kaikki on hyvin.
Omanarvontunto ja itsekunnioitus on niin suuria arvoja, että ne estää Linkkarissa työnhuutelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ansiosidonnaista leikataan joten ihmiset ei harrasta mitään. On vain ruoka ja vauvapalsta.
Ei kukaan lähde työttömien yhdistysten juttuihin, kun se vaatisi linja-autokortin ostamista.
Edes katuja ei hoideta Suomessa, että voisi mennä kävelylle ilman nastakenkiä, niitä on vain hyvätuloisilla.
Osalla näin. Osa pitkäaikaistyöttömistä on varakkaita. Ehkä maksettu omakotitalo, kesämökki, perintöä ja työssäkäyvä puoliso.
Työttömyys ei siis mitenkään aiheuta ongelmia. Ainut ongelma on siinä, että ei tule valituksi.
Sitten törmäät työnhakutilanteessa siihen, että sinua pidetään lähes idioottina ja köyhänä, joka nielee mitä vaan.
Mikä tahansa työpaikka ei auta saamaan työpaikkaa. Tehdyn työn täytyy tukea haettavaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan teistä sitten suosittelijoidenkin käyttö on noloa... Ei kenenkään tarvi meikäläistä suositella, pärjään ite!
Suosittelijat on pelleilyä. Pitäisi päteä itse. En ole koskaan pyytänyt ketään suosittelijaksi.
Suosittelijat on pellerekryfirmpjen tulonlähde. Ne ei takaa mitään. Pelkkää huulienheiluntaa.
Vierailija kirjoitti:
Minut luokitellaan pitkäaikaistyöttömäksi. En vaan ole tullut valituksi hakemiini paikkoihin.
Juon aamukahvin kristallikruunun alla, istahdan le corbusierin tuoliin ja tunnen jalkani alla silkkimaton, joka on solmittu silkkiloimelle hyvällä solmutiheydellä.
En todellakaan kouluttaudu lähihoitajaksi.
Kukaan korkeakoulutettu ei rupea lähihoitajaksi. Niihin koulutetaan joitain teollisuuslinjalla ilman koulutusta töitä tehneitä tai jotenkin ongelmallisia.
Minulta loppui ansiosidonnainen. Nyt saan sen muutaman satasen perustuen Kelalta.
Auttaako tulonvähennys minua työllistymään?
Tietääkseni ainut keino työllistyä on saada työsopimus aikaiseksi. Työnantajaa ei kiinnosta minun tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan teistä sitten suosittelijoidenkin käyttö on noloa... Ei kenenkään tarvi meikäläistä suositella, pärjään ite!
Suosittelijat on pelleilyä. Pitäisi päteä itse. En ole koskaan pyytänyt ketään suosittelijaksi.
Suosittelijat on pellerekryfirmpjen tulonlähde. Ne ei takaa mitään. Pelkkää huulienheiluntaa.
Työhakijana tietenkin voit ajatella mitä tahansa haluat. Mutta työnantajalle se, että ei ole kukaan suosittelemassa sinua, voi olla se ratkaiseva tikki, ettet tule valituksi. Esimerkiksi jos kaikilla muilla on suosittelija. Nämä työnhaun käytännöt voivat itsestä tuntua pellen touhuilta, muta se ei poista sitä tosiseikkaa, että ne ovat laajasti käytössä oleva menettelytapa.
Iso este työllistymiselle on myös jonossa saapuvat työnhalpuuttajat, jotka saa erityiskohtelun kuten ilmaisen asunnon ja elätyksen perheelleen. Pitäisi olla etusijalla oman maan työttömät.
Vierailija kirjoitti:
Ei tutuilta kysytä, vaan esitetään, että kaikki on hyvin.
Omanarvontunto ja itsekunnioitus on niin suuria arvoja, että ne estää Linkkarissa työnhuutelun.
Eivät ne kauhean tuttuja ja merkityksellisiä ihmisiä ole, jos sinun pitää heille "esittää" jotain mitä et ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei tutuilta kysytä, vaan esitetään, että kaikki on hyvin.
Omanarvontunto ja itsekunnioitus on niin suuria arvoja, että ne estää Linkkarissa työnhuutelun.
Usein tutuilla ei ole edes mitään kiinnostusta auttaa.
Tätä ketjua lukiessa tuntuu, että suurin työttömyyden este on asenne.