HS: Raivohullu kerran kuussa
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000010201221.html
Miehet, jos olette vakavissanne jonkun naisen kanssa, niin ottakaa puheeksi PMS. Teillä ON oikeus tietää.
T: Puoliso raivohullu kerran kuussa.
Kommentit (20)
Jotkut naiset on sentään raivohulluja kerran kuussa, miehistä ei ikinä tiedä, että milloin se nyrkki pitää lyödä seinästä läpi :D
Aikuinen joka raivoaa on keskenkasvuinen joka ei kuulu parisuhteeseen tai vieläkin vähemmän vanhemmaksi kenellekään.
Vielä jos menee hormonikiertonsa taakse piiloon niin on syytä jo hävetä vastuunottokykynsä vajavaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset on sentään raivohulluja kerran kuussa, miehistä ei ikinä tiedä, että milloin se nyrkki pitää lyödä seinästä läpi :D
Whataboutismi ei vähennä kenenkään aivottaman raivoajan omaa vastuuta omista teoistaan. Ihan samoin kuin wt-miesten raivareiden tapauksessa myöskään.
Vaikka PMS oireilu voi olla joillakin naisilla tosi voimakasta, ei se silti oikeuta olemaan esim. k*sipää toiselle, etenkään kumppanilleen.
Keskenkasvuinen aikuinen joka on mieleltään kuin 3 vuotias lapsi. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä ja hillitä omia impulsiivisia tunteitaan.
PMS on täysin ymmärrettävä tila, mutta kuten tuossa yllä ainakin yksi kirjoitti, niin sen varjolla ei saa yrittää pakoilla omaa vastuutaan tilanteista. Olipa PMS miten paha tahansa, niin aikuiselta ihmiseltä voi ja pitää odottaa, että hän silti osaa säädellä käyttäytymistään. Mennä vaikka pahimmalla hetkellä ulos lenkille rauhoittumaan. Sen jälkeen kipinkapin lääkäriin hakemaan apua PMS:ään.
Eksä puolusteli raivokohtauksiaan AINA tuolla pms:llä. Aikani jaksoin katsella, mutta kun alkoi mennä fyysiseksi, niin "heitin" eukon pihalle. Kenenkään (oli se sitten nais/mies oletettu) ei tarvitse sietää huonoa kohtelua. Naiset "piiloutuu" tuon pms:n taakse, joten milläs miehet "selittää" omat raivokohtaukset?!?! Taidan käyttää "tekosyynä" liian alhainen testosteroni, kun alkaa nuppi kiristään....Menisiköhän tämä tekosyy läpi....
Elämäni pahin virhe oli perustaa perhe tuollaisen kanssa. Pilasi monta monta vuotta minun ja lasten elämästä, kun omassa kodissa ei ollut rauhaa ja koskaan ei voinut tietää oliko tänään aivoton apinaraivopäivä.
En ole unohtanut, enkä antanut anteeksi, eivätkä lapsetkaan. Ei sillä että hän edes ymmärtäisi anteeksi pyytääkään kun "hänellä on tällainen temperamentti".
Ex vaimollani oli erittäin paha tuo kerran kuussa hulluus. Muulloin oli huippuvaimo, mutta sitten oireiden tullessa muuttui ihan eri ihmiseksi. Lopulta en enää kestänyt vaan erosimme.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen joka raivoaa on keskenkasvuinen joka ei kuulu parisuhteeseen tai vieläkin vähemmän vanhemmaksi kenellekään.
Vielä jos menee hormonikiertonsa taakse piiloon niin on syytä jo hävetä vastuunottokykynsä vajavaisuutta.
Juuri näin. Mulla on tosi paha PMS nimenomaan noiden henkisten oireiden osalta. Nuorempana raivosin, mutta olen tehnyt paljon henkistä työtä sen eteen, että tiedostan itse aina mistä viha johtuu ja kehittänyt tapoja käsitellä sitä. Kenenkään ei nimittäin tarvitse suhteessa tai omalta vanhemmaltaan kuunnella tuollaista, sen tiedostin jo nuorempana vaikka oireita oli vaikea opettelematta hallita.
Edelleen vihan tunne ja muu tulee yhtä voimakkaana kuin sillon aiemminkin, mutta se miten käsittelen sen ajatuksissani ja puran sen, on eri asia. Tuosta voi siis oppia pois omalla työstämisellä, kuten monesta muustakin huonosta käyttäytymismallista.
Sitä pahaa oloa EI saa purkaa muihin ihmisiin ikinä! Olen itsekin nainen ja osaan aina käyttäytyä asiallisesti muita kohtaan. N45
Vierailija kirjoitti:
Keskenkasvuinen aikuinen joka on mieleltään kuin 3 vuotias lapsi. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä ja hillitä omia impulsiivisia tunteitaan.
Toiset on vain voimakkaampia yksilöinä ja tunteet on myös voimakkaita.
Ex oli ihan raivohullu. Hänellä oli kokemusta kamppailulajeista ja kerran riidan päätteeksi päästi korkkarit seinille, sitten veteli sellaista sarjaa, että pakenin kylppäriin ja potkaisi jalan läpi kylppärin ovesta. Löi ylemmäs reikiä nyrkillä ja kyynärpäällä.
Reijän kautta avasi oven ja siinä vaiheessa raivo oli laantunut naurun tasolle, kun kyselin että " jo jo joh johnnykö se siellä?
Hiers johnny!!!!
Naurettiin molemmat ja rakasteltiin kylppärin lattialla. Olin kolmekymmentä kiloa painavampi mies, mutta hän olisi helposti tappanut minut niillä lyönnellä tai potkuilla.
Osittain erottiin näiden voimakkaiden luonteenpiirteiden vuoksi. Hän odotti minulta enemmän kunnianhimoa. Hän on sellainen suorittaja ihmisenä. Muita selvästi voimakkaampi yksilö. Alfanaaras sanoisinko. Tykkään itse ottaa rennommin ja teen töitä sen verran että jaksan. Olen enemmän kiva nallekarhumainen mies, joka nauttii elämän pienistä asioista kuin riehuu selkähiessä ja verensokerit heittelehtien työmaalla. Ex teki selvästi liian pitkää päivää ja osa raivokohtauksista oli ihan siitä johtuvia.
Myös yhteinen aika oli tosi vähissä. En diggaa sellaisesta touhusta missä nähdään illalla ennen nukkumaan menoa ja viikonloputkin on tosi tiukilla yhteisen ajan kanssa.
T: m45
Ei tuollaista tarvitse eikä pidä sietää. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Sitä pahaa oloa EI saa purkaa muihin ihmisiin ikinä! Olen itsekin nainen ja osaan aina käyttäytyä asiallisesti muita kohtaan. N45
Olen erimieltä.
Johonkin se purkautuu kuitenkin. Ei ihminen tai eläimet tai muu materia ole omaa itseä parempia asioita.
Kun se purkautuu niin se on kuin hirmumyrsky. Raivokohtaus on ennalta-arvaamaton luonnonilmiö. Ei sille oikein mitään voi.
Kännykkä lentää seinään tai avari lävähtää miehen silmäkulmaan ja aiheuttaa lievän silmämunan vaurion.
Se purkautuu itseensä nostattaen verenpainetta ja stressiä. Sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia omaan terveyteen.
Tosi jaloa sanoa noin että muihin ei ikinä, mutta totuus on että raivokohtaukset on luonnonilmiöitä. Ihminen on osa luontoa ja ei temperamenttinen persoona voi itselleen mitään.
T: M45
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen joka raivoaa on keskenkasvuinen joka ei kuulu parisuhteeseen tai vieläkin vähemmän vanhemmaksi kenellekään.
Vielä jos menee hormonikiertonsa taakse piiloon niin on syytä jo hävetä vastuunottokykynsä vajavaisuutta.
Näin voi olla.
Niinkin voi olla, että kirjoittaja ei ymmärrä, että hormonitoiminta ei ole tahdonalaista aikuisellakaan. Uskon, että suht moni nainen tunnistaa tilanteen kohdallaan joko omien hormoniryöpsähdystensä tai kemiallisten hormonien aiheuttamana.
Ei niitä kaikille tule, mutta asia ei muutu olemattomaksi oman erilaisen kokemuksen perusteella. Ongelma on todellinen heillä joita se koskee, eikä sitä paranna häpeäminen tai nimittely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen joka raivoaa on keskenkasvuinen joka ei kuulu parisuhteeseen tai vieläkin vähemmän vanhemmaksi kenellekään.
Vielä jos menee hormonikiertonsa taakse piiloon niin on syytä jo hävetä vastuunottokykynsä vajavaisuutta.
Näin voi olla.
Niinkin voi olla, että kirjoittaja ei ymmärrä, että hormonitoiminta ei ole tahdonalaista aikuisellakaan. Uskon, että suht moni nainen tunnistaa tilanteen kohdallaan joko omien hormoniryöpsähdystensä tai kemiallisten hormonien aiheuttamana.
Ei niitä kaikille tule, mutta asia ei muutu olemattomaksi oman erilaisen kokemuksen perusteella. Ongelma on todellinen heillä joita se koskee, eikä sitä paranna häpeäminen tai nimittely.
Jos itsellä on ongelma, johon ei hae apua ja ongelman seuraukset oksennetaan muiden päälle niin hävetä todellakin pitää.
Ja häpeän päälle varata se lääkäriaika.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista tarvitse eikä pidä sietää. Nainen
Maailmassa tapahtuu paljon luonnonilmiöitä ja ei niistä tarvitse pitää, mutta kyllä ne pitää hyväksyä ja olla valmiina että osuu omalle kohdalle.
On maailmansotia ja hirmumyrskyjä. Ei näiltä voi suojautua mitenkään, kun ovat osa luontoa.
Voidaan kuvitella hypoteettisesti että raivoaltis henkilö voisi eristäytyä muista omaan yksiöönsä, mutta hänen on käytävä töissä ja raivokohtaus voi iskeä työelämässä.
Tai omassa yksiössä ja kohdistua asuntoon tai itseensä. Joka tapauksessa raivo kohdistuu pahiten henkilöön itseensä verisuonitauteina. Lopulta tulee sydänkohtaus tai aivohalvaus.
Yläös!