Miksi jotkut vanhemmat kieltävät ja hyysäävät lasta kaikesta?

Jos lapseni esim syö siellä kahvilassa niin silloin ei ole mikään noista ok. Esim kirjaan koskeminen kun kädet on tahmeat, tai toisen lapsen vaatteisiin. Eri tiloissa, jne käyttäydytään tilanteen mukaan. 

Koska lapselle opetetaan mikä on ok ja mikä ei. Taaperolle varsinkin saa sanoa ei ihan 5min välein. Mutta kun johdonmukaisesti sanoo ei taaperolle, ei enää kouluikäistä tarvitse olla juurikaan kieltämässä.

Ei mielestäni ole väärin ojentaa kättä meidän taaperoa kohti kun haluaa koskea tai silittää. Ei ole väärin ottaa hyllyltä nallepehmoa. Ei ole väärin juosta isossa tilassa jossa on tarkoitus lasten riekkua ja pitää hauskaa.

Osa tietenkin ymmärtää tahallaan väärin, mutta kyse ei siis siitä että nämä lapset rikkoisivat jotain tai vaikka löisivät muita lapsia. Mietin vaan, että onko kotona sellaiset säännöt, että leluja saa sievästi katsoa hyllyltä ja ääntäkään ei saa päästää etteivät vanhemmat stressaannu. Kun monesti esim kieltävät lapsiaan, että ei saa "huutaa", kun lapsi on vaikka nauranut tai kiljahdellut ilosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseni esim syö siellä kahvilassa niin silloin ei ole mikään noista ok. Esim kirjaan koskeminen kun kädet on tahmeat, tai toisen lapsen vaatteisiin. Eri tiloissa, jne käyttäydytään tilanteen mukaan. 

Perhekahvila on käytännössä jonkun koulun iso luokkahuone jossa on vanhemmille kahvia. Eli ei siellä syödä tai vaikka myydä ruokaa.

Ap

Mun vanhemmat kasvattivat mut näin. Syynä se, että äiti on narsisti eikä halunnut/halua, että itsenäistyisin ja kasvaisin omaksi vahvaksi naisekseni. Hän on tähdännyt siihen, että pelkään ulkomaailmaa enkä rakentaisi luottamusta muihin kuin häneen. Mulla ei esim,. saanut olla kavereita ja kun aloitin seurustelun niin veti siitä mua turpaan ja piti mykkäkoulua. Lopputulos-  olen 35v. ei ystäviä, arka, ei todellakaan miestä enkä koskaan tule oleen tarpeeksi ehjä perheen hankkimiseen. Työskentelen kyllä, kotikonttorista.

Vierailija kirjoitti:

Ei mielestäni ole väärin ojentaa kättä meidän taaperoa kohti kun haluaa koskea tai silittää. Ei ole väärin ottaa hyllyltä nallepehmoa. Ei ole väärin juosta isossa tilassa jossa on tarkoitus lasten riekkua ja pitää hauskaa.

Osa tietenkin ymmärtää tahallaan väärin, mutta kyse ei siis siitä että nämä lapset rikkoisivat jotain tai vaikka löisivät muita lapsia. Mietin vaan, että onko kotona sellaiset säännöt, että leluja saa sievästi katsoa hyllyltä ja ääntäkään ei saa päästää etteivät vanhemmat stressaannu. Kun monesti esim kieltävät lapsiaan, että ei saa "huutaa", kun lapsi on vaikka nauranut tai kiljahdellut ilosta.

 

Ap

Kotona ja ihmisten ilmoilla on yleensä vähän eri pelisäännöt. Ihan aikuisillakin. Kotona varmaan kaikki piereskelevät, mutta ei se muiden seurassa ole hyväksyttävää käytöstä.

Samoin Kotona voi leikkiä rajummin. Paitsi jos asuu kerrostalossa, niin silloin sisäleikit ei voi sisältää kovaäänistä meluamista, vaikka se melu tulisi ilosta. Näin ollen on parempi ettei missään sisätiloissa leikitä kovaäänisesti.

Sisällä ei myöskään tarvitse ravata kuin päätön kana. Johonkuhun sattuu (yleensä ei niihin päättömästi temmeltäviin, vaan niihin juuri kåvelemään oppineisiin). Sohvalla nyt ei hypitä missään. Todennäköisyys että loukkaa on siinä melko iso.

On ihan silkkaa itsekkyyttä antaa lapsensa käyttäytyä julkisilla paikoilla kuin berserkki.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat kasvattivat mut näin. Syynä se, että äiti on narsisti eikä halunnut/halua, että itsenäistyisin ja kasvaisin omaksi vahvaksi naisekseni. Hän on tähdännyt siihen, että pelkään ulkomaailmaa enkä rakentaisi luottamusta muihin kuin häneen. Mulla ei esim,. saanut olla kavereita ja kun aloitin seurustelun niin veti siitä mua turpaan ja piti mykkäkoulua. Lopputulos-  olen 35v. ei ystäviä, arka, ei todellakaan miestä enkä koskaan tule oleen tarpeeksi ehjä perheen hankkimiseen. Työskentelen kyllä, kotikonttorista.

Melko samankaltainen lapsuus minulla. Huvittavinta tässä on se että isoveljeni sai tehdä mitä lystäsi, "koska pojat kyllä pärjää".

Minulta jäi käytännössä lapsuus ja nuoruus elämättä, koska kaikki mitä olisin halunnut tehdä ja mihin olisin halunnut osallistua oli liian vaarallista. Äidin lempilause oli, että "sitten kun olet 18 niin voit tehdä mitä haluat". Joo niin varmaan, koulukaverit oli jo 15-16 vuotiaina kokeilleet seurustelua, käyneet festareilla, viettäneet viikonloppuja bileissä, verkostoituneet myöhemmin lukiossa jne. Itsestä kasvoi vahvasti estoinen, pelokas ja lapsellinen ihminen, jonka itsetunto on maahan lytätty.

Olin helppo uhri parikymppisenä naiivina ja täysin kokemattomana, paskassa parisuhteessa sitten vietinkin melkein 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Äidin lempilause oli, että "sitten kun olet 18 niin

Mä oon se sama, jolle vastasit. Mullekin äiti sanoi noin, että 18v jälkeen saan seurustella ja tehdä mitä huvittaa. Noh, kasvoin, menin yliopistoon toiselle paikkakunnalle, seurustelin... Ja äiti alkoi tekemään mun omaisuudelle ilkivaltaa kun seurustelin, kun joskus kävi mun luona opiskelijakämpässäni, jos olin hetkenkin ulkona ja hän isäni kanssa sisällä, niin repi mun tavaroita, laittoi roskakorin pohjalle (esim. naisellisia vaatteita ja korkkareita) ja meni mun kaapit läpi. Löysi sieltä kerran kondomin, ja piti megaraivarin.

Joten.. "sitten kun olet 18 saat tehdä mitä tahansa haluat"? ööööö...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sohvalla ei saisi seistä? Kyllä omamme saa. Hyvää tasapainoharjoitusta ja eikä muutenkaan ole elämä niin vakavaa.

 

Omalla sohvallasi saa ehkä seistä, mutta muiden sohvilla ei saa. Muistan kun tuttavan lapsi kävi meillä kylässä ja rupesi hyppimään meidän sohvalla eikä lapsen äiti kieltänyt lainkaan. Minun sitten täytyi häntä kieltää, pilallehan se sohva tuommoisesta menee.

Tässä taidettiin puhua perhekahvilan sohvasta. Oletko käynyt perhekahviloissa? Niissä on aika rentoa.

Mä kyllä kielsin jo taaperoa tekemästä mahdollisesti vahingoittavia asioita. Esim. ne sohvatyynyt menee pikkuhiljaa huonoksi, jos niillä seisoo, sänky voi rikkoutua pomppimisesta, kylässä ei voi ottaa kaikkia tavaroita tai aukoa kaappeja ilman lupaa. Perhekahvilan lelut tietysti on tarkoitettu kaikille lapsille, joten niiden kohdalla en kieltäisi. Mutta muuten mielestäni samat säännöt pätevät taaperoihin, isompiin lapsiin ja aikuisiinkin. Ja jo taaperoille tulee opettaa käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin lempilause oli, että "sitten kun olet 18 niin

Mä oon se sama, jolle vastasit. Mullekin äiti sanoi noin, että 18v jälkeen saan seurustella ja tehdä mitä huvittaa. Noh, kasvoin, menin yliopistoon toiselle paikkakunnalle, seurustelin... Ja äiti alkoi tekemään mun omaisuudelle ilkivaltaa kun seurustelin, kun joskus kävi mun luona opiskelijakämpässäni, jos olin hetkenkin ulkona ja hän isäni kanssa sisällä, niin repi mun tavaroita, laittoi roskakorin pohjalle (esim. naisellisia vaatteita ja korkkareita) ja meni mun kaapit läpi. Löysi sieltä kerran kondomin, ja piti megaraivarin.

Joten.. "sitten kun olet 18 saat tehdä mitä tahansa haluat"? ööööö...

Tuokin kuulostaa tutulle, täysi-ikäisenä kun asuin vielä kotona, olin ostanut itse alusvaatteita, meikkejä jne. niin sain kyllä kuulla niistä pitkään ja useasti.

Äiti "neuvoo" eli kontrolloi edelleen tai ainakin yrittää. Nyt lähiaikoina kun olin siellä viikonlopun niin oli kuunnellut kylppärin oven takana kuinka kauan pidän suihkua päällä ja miten kovalla paineella. Siitä nousi paljon näitä juttuja mieleen.

Tuokin kuulostaa tutulle, täysi-ikäisenä kun asuin vielä kotona, olin ostanut itse alusvaatteita, meikkejä jne. niin sain kyllä kuulla niistä pitkään ja useasti.

Äiti "neuvoo" eli kontrolloi edelleen tai ainakin yrittää. Nyt lähiaikoina kun olin siellä viikonlopun niin oli kuunnellut kylppärin oven takana kuinka kauan pidän suihkua päällä ja miten kovalla paineella. Siitä nousi paljon näitä juttuja mieleen.





Te kaksi täysin mielenterveys ongelmaisen ihmisen kasvattamista ihmisistä päättelette siis, että normaali tapakasvatus on siis narsismia? =D

Eihän se tarkoita, että kotona ei saisi kiljahdella, huutaa tai juosta, vaikka julkisilla paikoilla vanhempi kehottaa olemaan hiljempaa tai juoksematta. Kyllä mäkin teen monia asioita kotona, joita en tee julkisilla paikoilla, etten häiritse muita ihmisiä. 

Itse kiellän lapsiltani sohvalla seisomisen ja hyppimisen kotona ja ihan joka paikassa (junat, bussit, kahvilat, ravintolat), ettei sohva tai tuoli mene rikki tai likastu. Rikkoja ja sotkija on vahingonkorvausvelvollinen, vaikka kyse olisi alaikäisestä lapsesta. 

En myöskään anna lasteni juosta julkisilla paikoilla kuten kaupoissa, kahviloissa, kirjastossa jne. Saattavat törmätä johonkin ja aiheuttaa vahinkoa. Juoksusta syntyy myös turhaa meteliä ja häiriötä muille asiakkaille.

En myöskään aina itse pidä siitä, että joku vieras lapsi tulee lääppimään lastani. Siksi en anna omienikaan lääppiä muita. Fyysinen koskemattomuus lapsillekin. Joskus on oikeasti ärsyttänyt, kun joku mammeli laskee oikein räkäisen lapsensa lääppimään taaperoa, ja sitten meillä sairastetaan seuraavat kaksi viikkoa. Tai että annetaan isomman lapsen töniä pientä. Ei, se on vanhemman tehtävä komentaa, että niin ei tehdä ja jos et sinä komenna, niin minä kyllä komennan. 

Tätä kutsutaan kasvatukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sohvalla ei saisi seistä? Kyllä omamme saa. Hyvää tasapainoharjoitusta ja eikä muutenkaan ole elämä niin vakavaa.

 

Omalla sohvallasi saa ehkä seistä, mutta muiden sohvilla ei saa. Muistan kun tuttavan lapsi kävi meillä kylässä ja rupesi hyppimään meidän sohvalla eikä lapsen äiti kieltänyt lainkaan. Minun sitten täytyi häntä kieltää, pilallehan se sohva tuommoisesta menee.

Tässä taidettiin puhua perhekahvilan sohvasta. Oletko käynyt perhekahviloissa? Niissä on aika rentoa.

 

Ja kun jokainen tenava saa hyppiä siinä sohvalla, se sohva on nopeasti rikki ja likainen. Samoin jos jokainen lapsi saa piirtää kirjan sivulle, niin se on äkkiä lukukelvoton. Jos jokainen saa leikkiä myös rajummin leluilla, ne ovat pian kaikki rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sohvalla ei saisi seistä? Kyllä omamme saa. Hyvää tasapainoharjoitusta ja eikä muutenkaan ole elämä niin vakavaa.

 

Omalla sohvallasi saa ehkä seistä, mutta muiden sohvilla ei saa. Muistan kun tuttavan lapsi kävi meillä kylässä ja rupesi hyppimään meidän sohvalla eikä lapsen äiti kieltänyt lainkaan. Minun sitten täytyi häntä kieltää, pilallehan se sohva tuommoisesta menee.

Tässä taidettiin puhua perhekahvilan sohvasta. Oletko käynyt perhekahviloissa? Niissä on aika rentoa.

Tuossa on vaan se ongelma, että jos lapsen antaa hyppiä yhdellä sohvalla, lapsi ei ymmärrä miksi ei saisi hyppiä sohvilla muuallakin. Kasvatuksen on parasta olla johdonmukaista ja tuo vain hämmentää lasta, että välillä jokin asia on sallittua ja välillä ei. Mielestäni on ihan hyvä sääntö, että sohvilla ei seistä eikä hypitä. Jos lapsi haluaa hyppiä niin hän saa hyppiä lattialla, ei ole mitään järkevää syytä miksi sen lapsen täytyisi saada pomppia juuri sillä sohvalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä kielsin jo taaperoa tekemästä mahdollisesti vahingoittavia asioita. Esim. ne sohvatyynyt menee pikkuhiljaa huonoksi, jos niillä seisoo, sänky voi rikkoutua pomppimisesta, kylässä ei voi ottaa kaikkia tavaroita tai aukoa kaappeja ilman lupaa. Perhekahvilan lelut tietysti on tarkoitettu kaikille lapsille, joten niiden kohdalla en kieltäisi. Mutta muuten mielestäni samat säännöt pätevät taaperoihin, isompiin lapsiin ja aikuisiinkin. Ja jo taaperoille tulee opettaa käytöstapoja.

Ja on pakkokin opettaa ne peruskäytöstavat. Ei ne mistään taivaalta tipahda kouluiässä. Silloin aletaan hiomaan niitä tapoja opettelemalla syömään nätisti haarukalla ja veitsellä ym. Alan ymmärtää miksi kouluissa pitää keskittyä nykyisin ihan ihme juttuihin. Ilmeisesti on suuri joukko ihmisiä, jotka ei vaadi pikkulapsilta mitään tapoja.

Pienten lasten kohdalla se on osittain ymmärrettävää riippuen laajuudesta. Aikuisten tai nuorten kohdalla on kyse toisen kontrolloimisesta ja se ei ole ok. Kukaan vanhempi ei omista lapsiaan. Neuvoa toki voi ja opastaa elämässä mikä on ok ja mikä ei.

Kyllä mä ainakin tunnistan ilmiön eli nuo kaiken kieltäjä-vanhemmat, jotka tauotta ohjailevat ja säksättävät taaperolleen, joka on yleensä vieläpä niin pieni, että varmaan yli puolet tuosta sanallisesta selityksestä menee ihan yli hilseen muutoinkin. Tietenkin on hyvä jutella lapselleen ja perustella miksi jokin on kiellettyä yms., mutta kun tuo ei ole oikeastaan sitä, vaan vanhempi pitää vain jotain maanista monologia, jossa ei ole mitään järkeä. Olisivat välillä hiljaa ja antaisivat sen lapsen olla ja leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sohvalla ei saisi seistä? Kyllä omamme saa. Hyvää tasapainoharjoitusta ja eikä muutenkaan ole elämä niin vakavaa.

Mä hypin pienenä sohvalla. Ja kun se ei ollut lapsen jalan alla mitenkään vankka, horjahdin siitä pää edellä kohti lattiaa. Onneks sohvapöydän kulma upposi sitä ennen otsaan - niin ei koko kroppaan sattunut.