Eskarilaisen harrastuksista
Esikoispoikamme on 6vuotias eskarilainen. Aloitin työt kuluneena syksynä ja lapset (myös 4v tyttö) ovat saaneet olla siihen asti kotihoidossa. Muutosten syksy siis koko perheelle...
Kyselen muiden eskarilaisten harrastuksista. Meillä kumpikaan lapsi ei harrasta " mitään erityistä" eli emme käytä heitä missään ohjatussa ryhmäharrastuksessa. Tarkoitus oli syksyllä aloittaa molemmille 1xvkossa liikuntaharrastus mutta hautasimme ajatuksen kun pääsin töihin. Arki-illat tuntuvat olevan ilman erityisohjelmaakin kiirettä täynnä:(
Jos en töiltäni pääse liukumaan aikaisemmin olemme kotona normaalisti vasta 17 maissa. Molemmat lapsukaiset ovat eri paikoissa hoidossa joten sekin venyttää kotimatkaa. Esikoisen sairaus aiheuttaa vielä 3arki-iltana erityisjärjestelyjä ja näinä iltoina ehdimme kotiin vasta 18 mennessä. Siihen sitten vielä ruokailut ym ja nukkumassa olisi oltava heti 20 jälkeen jotta jaksetaan aamusella startata pirteinä päivän askareisiin.
Lapset eivät erityisesti kaipaa enempää toimintaa. Tietysti ulkoilemme mahdollisuuksien mukaan myös arkisin, käymme uimassa, kirjastossa tms. Tai vietämme aikaa yhdessä pelaillen lautapelejä ym. Kavereitakin käy leikkimässä varsinkin esikoisella.
Poden vaan huonoa omaatuntoa kun kuuntelen muiden samanikäisten harrastusten määrää. On jalista, jääkiekkoa, soittoharrastuksia ja jos mitäkin. Ihme että jaksavat niin vanhemmat kuin lapsetkin. Moni on ihmetellyt että eikö meidän lapset VIELÄ
Kommentit (10)
todellakaan kaikilla tuntemillani eskarilaisilla ole harrastusta. Ja kyllä sitä vielä ehtii, lapsihan on vasta kuitenkin niin pieni!! =)
Meillä on aina harrastettu paljon... nyt tyttö ekalla, mutta viime vuonna eli eskarilaisena oli harrastukset seuraavasti.
Eskaria oli ma-pe 8.30-12.30 musiikkipainoitteisessa eskarissa, jossa viulutunti torstaisin ja tanssitunti tiistaisin. ma & ke voimistelu, pe pianotunti, la baletti ja kuoro.
Meillä poika oli eskarissa aikoinaan vaan sen eskariajan 4h ja hänellä ei ollut yhtään harrastusta. Minusta ei ollut tarpeen. Vasta eskarin jälkeen ekaluokkalaisena (silloinkin katsoin ettei koulun alkuun 2ekaan kuukauteen osunut yhtään harrastusta, sillä koulun alku jo oli iso asia itsessään) on harrastanut kausiluontoisesti ehkä 0-2kertaa viikossa jotain max.1h kerrallaan (siis ei mitään jalkapallo/jääkiekkoturnauksia joissa menee puoli päivää/koko päivä). Nyt sitten ajatuksissa on aloittaa joku pysyvämpi harrastus, mutta luultavasti toisen luokan alkuun vasta (ja kuinka ollakaan taitaa painottua noihin jalkapallo/jääkiekko). Ja nytkin vain siksi että itse haluaa ja on pyytänyt.
Kakkonen menee eskariin syksyllä ja ajatuksena on että saa yhden harrastuksen kerran viikkoon ja senkin viikonloppuna. Eskari+hoito yhteensä 4-6h päivän jälkeen ei minusta tarvitse mitään. Tuo viikonloppunakin 1h oleva harrastus olisi lähinnä sellainen mitä on pyytänyt jo vuoden ja siellä on kaveri johon eskarin alettua olisi jatkossa mukava pitää yhteyttä edes harrastuksen myötä. Toisaalta nyt ennen eskaria tytöllä on aikaa ja on tylsää, niin oli kuviskerhossa ja nyt osallistuu luistelukouluun ja uimakouluun, mutta ei sitten enää eskariaikana.
Taidan olla siis aika ryppyotsainen noiden lasten harrastusten (tai siis harrastamattomuuden) suhteen. Toisaalta perheen kanssa sitten käydään uimassa ja luistelemassa ja hiihtämässä, eli ihan perusjuttuja. Eiköhän ne riitä. Harrastuksiin ehtii myös myöhemmin, vaikka ei ihan pienestä pitäen olisi treenattu huipuksi. Itse haluaisin nähdä lapsen nauttivan harrastuksesta ja harrastavan omasta halustaan (tajuavat yleensä pyytää kun kuulevat kavereilta).
Myös minä haluan että lapseni nauttii harrastuksistaan ja vaikka niitä onkin paljon niin itse on jokaiseen halunnut (no toki muskariin ja vauvajumppaan ei itse 3kk iässä vinkunut =)) ja viihtyy niissä. Jos alkaisi olla jotain toiseen suuntaan viittaavia merkkejä niin ehdottaisin lapselle että kannattaisiko harrastuksesta luopua.
Tämä on aina keskustelua ja tunteita herättävä asia, mutta haluan korostaa että aina lapsi joka harrastaa paljon, ei harrasta vaan sen vuoksi että vanhemmat ovat niin halunneet, vaikka valitettavasti niitäkin lapsia on paljon.
Meillä eskarilainen soittaa musiikkiopistossa klarinettia 1. vuotta ja pelaa salibandyä. Jouluun saakka kävi temppukoulussa, mutta itse halusi vaihtaa sen salibandyyn tammikuussa.
Meillä on aina ollut harrastavaiset lapset ja vaatii tietysti vanhemmilta joustoa, kun 3 lasta harrastavat kaikki vähintään 2 asiaa/lapsi. Kuitenkin hyvällä suunnittelulla aikataulut ovat loksahtaneet hyvin paikoilleen ja kun lapsilla on samantyyppiset harrastukset, voi aikoja kätevästi niputtaa yhteenkin.
Meillä ei kyllä aktiivisesta elämästä kärsi sen puoleen lapset kuin vanhemmatkaan, mutta toisaalta kuten sanoin tämäkin on ihan yksilöllistä.
Etenkään tuolla kertomallasi arkiaikataululla! Pidä ihmeessä pintasi äläkä missään tapauksessa pode huonoa omaatuntoa! Onkos se Liisa Keltikangas-Järvinen (vaiko Tuula Tammilehto?? tms.), joka on sanonut, että meidän vanhempien tulisi ESTÄÄ lapsia harrastamasta liikaa ja liian varhain!! Siis tämän on sanonut arvostettu kasvatusalan ammattilainen... Sama henkilö (kumpi se nyt olikaan) tuumi, että vasta kun lapsi on sen ikäinen, että osaa vaatia (pyytää...) päästä johonkin (eikä siis esim. vanhempien halusta), niin YKSI harrastus viikossa olisi ok.
Noniin, nyt kaikki paljon harrastavien vanhemmat hyökäävät hihkumaan, että lapset ovat tyytyväisiä ja tasapainoisia ja tykkäävät harrastaa jne. Ja juu, varmasti niinkin, mutta itse olen vankasti sitämieltä, että nykylapsilta puuttuu myös kyky olla yksin - tai paremminkin kyky olla niin, ettei koko ajan joku ohjaa toimintaa. Minusta se on huono homma.
Ja oli miten oli, aika järkyttävää luettavaa esim.tämän päivän Helsingin Sanomissa se, että alakouluikäisten väkivaltaisuus on lisääntynyt. EN TODELLAKAAN väitä, että se johtuisi harrastuksista! Mutta joku tässä meidän tavassa kasvattaa lapsiamme nykyään mättää pahemman kerran. Lapset ja nuoret tuntuvat voivan yhä huonommin. Minusta se on paitsi surullista myös pelottavaa tulevan yhteiskuntarakenteen kannalta.
Antakaa lapsillenne omaa aikaa - ilman aikatauluja! Ap kertoi iltojen kuluvan paitsi rutiineissa myös mm. vanhempien kanssa lautapelejä pelaten. Mikä sen parempi harrastus?!?!
Alkaa helpottamaan tämä " huonon ja laiskan vanhemman" syyllisyyden podenta! Kiitos kaikille omien tilanteidensa valottamisesta.
On siis varsin perhe kohtaista lasten harrastaminen. Tilanteet tietenkin vaihtelevat ja sitä kautta myös lähtökohdat harrastamiselle (työ- ja vapaa-ajat jne). Itselläni on ollut yksi ainokainen harrastus läpi koko elämän aina aikuisuuteena asti, ratsastus ja myöhemmin oma hevonen. Se sitoikin sitten koko perhettä, mutta on varmasti kannattanut.
Olen ottanut puheeksi myös neuvolassa sekä esikoulussa tämän " harrastamattomuuden" . Missään ei ole syyllistetty meitä vanhempina tai neuvottu hakeutumaan harrastusten pariin vaan ennemminkin tuettu pysymään linjassamme ja oltu kiirreettömyyden kanssa samalla linjalla.
Arki-illat kuluvat hujauksessa. Olen paljon lasten kanssa arkisin keskenään koska mies tekee matkatyötä. Sitten on tämä esikoisen sairaus, joka vaatii omat järjestelynsä ja hoidoissa käynnit.
Niin kuin jo aloituksessa mainitsin touhuamme perheenä vähän sitä sun tätä. Meillä on uikki ihan lähellä, luistelukenttä ja hiihtolatu kävelymatkan päässä, kirjastot ym ovat meille tuttuja. Usein lapset myös pyytävät että lähdetään lenkille. Käymme sitten kävelemässä joko metsässä tai mittaamme katuja. Kesällä arki-iltoisin ehtii onkimaan mikä onkin kummankin lapsukaisen mieleen. Mukava on myös koko perheenä lueskella, pelata peläjä ja vaikkapa saunoa ihan rauhassa. Ja hyvin nuo vekarat viihtyvät keskenään tai kavereiden kanssa ihan omissa leikeissään joko sisällä tai ulkona.
Tämä on tällä hetkellä meidän perheelle sopiva ratkaisu. Ensi syksynä alkaa esikoisen koulu ja se tuonee muutoksia myös tähän harrastamiseen. Tosin tuleehan siellä läksyt ym täyttämään iltoja.
Mutta katsotaan tilannetta sitten uusiksi. Lapset kasvaa ja mielenkiinnon muuttuu.
Kovin vaan tunnutaan ihmettelevän meidän lasten " harrastamattomuutta" .
Mukavia ajanvietto tapoja toivotellen!
että teidän elämä ja arkihan kuulostaa suorastaan mahtavalta!! ;o)
ristoräppääjä:
Niin kuin jo aloituksessa mainitsin touhuamme perheenä vähän sitä sun tätä. Meillä on uikki ihan lähellä, luistelukenttä ja hiihtolatu kävelymatkan päässä, kirjastot ym ovat meille tuttuja. Usein lapset myös pyytävät että lähdetään lenkille. Käymme sitten kävelemässä joko metsässä tai mittaamme katuja. Kesällä arki-iltoisin ehtii onkimaan mikä onkin kummankin lapsukaisen mieleen. Mukava on myös koko perheenä lueskella, pelata peläjä ja vaikkapa saunoa ihan rauhassa. Ja hyvin nuo vekarat viihtyvät keskenään tai kavereiden kanssa ihan omissa leikeissään joko sisällä tai ulkona.
Varmasti jossain vaiheessa lapset saattavat ihan itse keksiä itselleen sen harrastuksen, mutta tällä haavaa tuo teidän puuhastelu on mitä tasapainoisimman ja mukavan kuuloista elämää! Ihan kateeksi käy... ;o)) Onnittelut - ja pitäkää pintanne, antaa toisten ihmetellä!! ;-)
Ihanaa kevättä teille!
Hei!
Meillä on tällä hetkellä tuleva eskarilainen, joka ei myöskään harrasta mitään. Nyt talvella on käyty hiihtokoulussa, se on ainoa " järjestetty toiminta" jossa käydään. Muuten kyllä hiihdellään, luistellaan ja ulkoillaan. Kesällä aika kuluu muuten vaan pihalla touhutessa. Muutaman kerran tulee käytyä paikallisen urheiluseuran järjestämissä nappulakisoissa. Leikkimielellä kuitenkin!
Keskimmäinen lapsista on kohta 12v poika, jonka liikunnan tarve on pienestä pitäen ollut valtava. Eskari-ikäisestä lähtien on ollut salibandy ja jalkapallo, pian tuli mukaan myös yleisurheilu. Kaikki ovat ohjelmassa edelleen, lisäksi on laskettelu ja talvisin futsal. Ja tietysti koulun kentällä käydään luistelemassa. Kuulostaa paljolta, mutta poika on huomattavasti rauhallisempi kotona kun energiaa kulutetaan harrastusten parissa. Silti läksyt tulee tehtyä ja koulu sujuu hänelle hyvin (pieniä luki-ongelmia, se vähän hankaloittaa, mutta koko ajan mennään eteenpäin). Ja jos poika saisi itse päättää, vielä hän pelaisi lentopalloa, mutta sen ehtona on että sitten jää joku muu talvilajeista pois.
Vanhin on kohta 15v tytär, joka pelaa lentopalloa. Pari vuotta syksyisin lopettaminen on ollut puheena ja asiasta on aina keskusteltu pitkään ja hyvin. Tytär saa kuitenkin ihan itse päättää asiasta, ei tuon ikäistä enää voi pakottaa minnekään. Haluaisin kuitenkin että joku liikuntaharrastus olisi, ja näin hän on itsekin asian ajatellut. Sama keskustelu on taas edessä ensi syksynä! Koulumenestys hänellä on ollut todella hyvä.
Melko liikkuvaista elämää vietetään, treenejä on viikolla lähes joka ilta ja viikonloppuisin turnauksia. Toinen vanhemmista on kotona n. klo 16.30, toinen 3pv viikosta vasta klo 18 (ne kaksi muuta etätyötä). Kuskaukset onnistuvat kimppakyydein, joskus harvoin joudutaan turvautumaan isovanhempien apuun. Haluamme myös itse olla mukana lasten harrastuksissa, ja kaksi nuorinta vielä vaativat sitä. Itsellekin tämä on ollut antoisaa, lasten harrastusten myötä on tullut paljon uusia tuttavia.
Meillä on kaksi palomiestä.
Eli eskarilainen ja nelosluokkalainen molemmat käy VPK:n kerhossa.
Sitte on sähly missä ne käy kans keskiviikkosin ja perjantaisin
Meillä on eskaripojalla yksi säännöllinen harrastus. Hän käy kerran viikossa uimassa urheiluseuran uimakoulussa, nyt toista vuotta. Pidän tuota yhtä harrastusta ihan maksimi määränä, koska päivät eskarissa ja hoidossa venyvät muutenkin pitkiksi.
Muuten käymme viikonloppuisin uimassa ja luistelemassa koko perheen voimin, mutta vain jos kaikki sitä haluavat. Välillä pidämme vapaapäiviä, jolloin emme tee mitään.