Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette kultakoruille, jotka olette perineet joltakin edesmenneeltä läheiseltänne?
21.02.2024 |
Myyttekö ne vai säilytättekö ne omille lapsillenne annettavaksenne?
Itse olen ajatellut osan myydä ne, ja ostaa sitten niillä rahoilla uusia nykyaikaisia koruja itselleni. Kannattaako?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
En peri mitään kultakoruja
Köyhä suku.
Eikö vihkisormuksia. Sellaiset oli kyllä ihan kaikissa suvuissa ennen vanhaan. Ja kultaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion kieltäytyä perinnöstä, joten en peri yhtään mitään koruja. Enkä haluakaan periä, korut eivät kiinnosta yhtään.
Aion testamentata siskontytölle.
Yksi ainoa koru kyseessä, ja mukana tulee tarina, ketkä kaikki suvun naiset ovat sitä käyttäneet/omistaneet.
Minä pidän sormissani kahden edesmenehtyneen perimiäni sormuksia omien vihkisormusteni ja muiden lahjaksi saamieni sormusten lisänä.
Pitääkö kukaan muu palstalainen perimiään sormuksia omissa sormissaan? Onko se jotenkin noloa, kun alkuperäiset sormusten kantajat makaavat arkuissaan haudassa?
Muita perintökoruja en pahemmin ole itse pitänyt, sillä en vaan kehtaa laittaa äidiltäni perittyjä korviksia omiin korviini, vaikka ne ovatkin ihan ajattoman kauniita. Rannerenkaat eivät ole edes oikein muodissakaan tänä päivänä, saatika kaulakorut, joita olen perinyt. En pidä nykyisin omiakaan joskus viime vuosituhannella lahjaksi saamiani tai itse ostamiani kultaisia koruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain perinnöksi suvussa kulkeneet 'kultakäälyt'. Vein kultaliikkeeseen arvioitavaksi, ja paljastuivat, eivät ole kultaa ollenkaan.
Säilytän silti. Koruun liittyy sukuumme liittyvä pieni tarina (joka ei mitenkään liity siihen, onko kultaa vai eivät). Lisäksi korun ikä lienee lähelle sataa vuotta, jollei enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miten tuo teettäminen uudeksi koruksi kannattaa? Suht samalla hinnallahan voisi ostaa kaupasta upouuden.
Luulen, että se on tunne siitä, että korun kulta ol läheisen korusta.
Ja uudet kultakorut ovat huonompaa kultaa kuin vanhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pari perittyä sormusta käytössä, lisäksi yhden sormuksen teetin äitini minulle antamasta romukullasta. (katkenneita ketjuja, parittomia korvakoruja). Suunnittelin sen itse ja äitini vielä osti siihen suurehkot timantit lisäksi. Sillä on todellakin tunnearvoa kun oli vähän äitini ja minun yhteinen projekti. 😊 Virallinenkin arvio muutama vuosi sitten oli 5400€.
Lisäksi on joku kääty ja pari riipusta lojumassa korurasiassa, eipä se siellä paljoa tilaa vie... Jos siihen oma lapseni tai joku sisarusteni lapsista joskus ihastuu niin sitten saa omakseen.
En usko että tyylit täsmäävät, joten kiertoon lähtevät. En ole roinanhilloajatyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin äidiltäni kultaisen kaulaketjun, jossa roikkuu kultainen medaljonki, jonka sisälle äitini aikoinaan pienensi valokuvaamossa mustavalkean kuvan, jossa äitini ja isäni hääpäivänään morsiamena ja sulhasena vuonna 1950. Isäni oli lahjoittanut sen äidilleni jonakin merkkipaaluhääpäivistään vuosikymmenien varrelta. Jotenkin tuon kultaisen medaljonkin haluankin pitää muistona äidistäni ja isästäni sekä perintönä eteenpäin omalle jälkipolvelleni.
Uusiokoruiksi.
Osan hinnasta sai kuitattua ylijääneellä kullalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin jo lapsille osan. Osa on vielä itselläni.
Meinaan käyttää, jos tulee tilaisuuksia. Nuo ei ihan jokapäiväisiä koruja kaikki ole. Helmiä käytän varmaan vain juhlissa tai erikoistilaisuuksissa.
Kultakoruja vois ottaa käyttöön. Vielä en ole pitänyt. En myy niitä, eikä taida lapsetkaan. Ovat molemmat sen luontoisia, että varmasti säilyttävät aarteenaan.
Osan koruista ovat vanhempani perineet omilta vanhemmiltaan ja sukulaisilta.
Olen vienyt muutaman varmasti aidon korun arvostetun ja tunnetun helsinkiläisen kultasepänliikkeen vanhojen korujen myyntinäyttelyyn. Kaikki ovat menneet kaupaksi yllättävän nopeasti ja yllättävän korkealla hinnalla.
Ei minulla ole sellaisia iltapukujuhlia, joissa niitä olisi voinut käyttää, eikä lapsia, joille jättää perinnöksi. Eikä tarvitse enää maksaa pankkiholvin lokeron vuosimaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on varmaan yli 10 v takana kirppispyöritystä. Lähinnä oon ollut tyhjentämässä koteja, tavarat mennyt kirppikselle ja oon saanut provikan jälkeen osuuteni myynnissä olevalla saldolla.
Oon aina lähes ensimmäisenä ottanut kultakoruina. Reilu 1.5 v sitten myin kotini, ostin uuden, teetin rempan ja laitoin vuokralle. Päätin nyt myyn nää kultakorut. Minigripp pussillinen oli, useampi kymmpitonni niitä siinä oli.
Kun miettii mikä on keskimääräinen kk palkka, olihan summa melkoinen. Otin sitten sen verran vähemmän lainaa.
Näetkö itsesi käyttämässä niitä ? Jos et, eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Perin äidiltäni kultaisen kaulaketjun, jossa roikkuu kultainen medaljonki, jonka sisälle äitini aikoinaan pienensi valokuvaamossa mustavalkean kuvan, jossa äitini ja isäni hääpäivänään morsiamena ja sulhasena vuonna 1950. Isäni oli lahjoittanut sen äidilleni jonakin merkkipaaluhääpäivistään vuosikymmenien varrelta. Jotenkin tuon kultaisen medaljonkin haluankin pitää muistona äidistäni ja isästäni sekä perintönä eteenpäin omalle jälkipolvelleni.
1 tai 2 polvea jälkeesi tuleville kuvassa on vain kaksi tuntematonta ihmistä.
Annoin esiteineilleni. Osa on jo onnistuneesti hukattu, joten ongelma poistuu itsestään kun aikaa kuluu.
Vein kultasepälle joka sulatti korut ja teki niistä minulle sormuksen.
Igssä kultaseppä Sanna Hytösen sivulla (goldsmithsannahytonen) on lukuisia esimerkkejä vastaavista. Kuvassa numero 14 on minun sormukseni.
Luulen, että se on tunne siitä, että korun kulta ol läheisen korusta.