Minä tiukkapipo vai miehellä a-ongelma?
Antakaahan kommentteja/ kertokaa omia kokemuksia, sillä minä olen ihan solmussa ajatusten kanssa. Meillä lyhykäisyydessä seuraavaa...
Naimisissa, lapsia ja riidat, jotka toistaa samaa kaavaa... Ja nyt olen aika väsynyt kaikkeen, enkä siis tiedä miten tästä eteenpäin.
Miehelläni ollut aina hankalaa alkoholin kohtuukäyttö. Juominen on sidoksissa työstressiin..kun paineet käy koviksi hän menee kaljalle töistä eikä ilmottele kotiin eikä vastaa, jos yritän tavotella puhelimella. Mulla on sitten kotihommat myös iltasin (olen kotiäiti)! Usein käy sitten niin, että myös seuraavana iltana hän on pois ja joskus seuraavana kun ei kehtaa tulla kotiin! No lopulta on pakko kohdata nalkuttava puoliso ja riitahan siitä tulee. Minä itken ja ihmettelen, että kuinka hän voi tehdä tekosiaan ja hän sitten jotenkin sulkeutuu ja vihaa itseään kun on sellanen..jne jne...Syyttelyä ja huutoa!
Sitten ollaan hissuksen kunnes ilmapiiri kotona tasantuu...ja pian alan taas odottaan että koska taas sama tapahtuu...ja tätä on jatkunut vuosia. Apua ollaan haettu. Lupauksia lupausten jälkeen olen saanut, mutta eihän ne pidä. Mitta on tullut minulla täyteen. Pari kertaa olen tosissani (?) sanonut lähteväni lasten kanssa, jos ei tahti muutu, mutta anteeksi olen antanut vaan...lasten takia.
Olen siis solmussa ajatusteni kanssa. Toisaalta ajattelen että olis huojentavaa erota. Eipä tarttis enää elellä " varpaillaan" ja miettiä olenko illan taas yksin vai tuleeko " isi" kotiin.En jaksas enää näitä samoja riitoja riidellä. Sydämessäni kuitenkin vielä toivon, että kaikki kääntys hyväksi sillä tuntuu että ei ole voimia erotakaan ja hoitaa lapsia yksin eikä tämä asia ei ole niin yksinkertainen.
Miehelläni on lievää masennusta aina välillä ja me olemme hänelle varmasti se ainut tukipilari joka pitää hänet kiinni tässä kaikessa. Lapset on hänelle kaikki kaikessa kuitenkin ja ihan kiitettävästi hän heidän kanssaan on. Ja kotona tekee sovittuja juttuja ja tietysti suurin juttu on että huolehtii meistä taloudellisesti.
Jossakin keskustelussa kysyttiin miesten juomisen määrä ja vastauksia oli mm joka päivä tai joka viikonlppu tms...Siksi aloin miettiin, että olenkohan mä nyt jotenkin ihan väärillä raiteilla mieheni juomisen suhteen. Onko siitä tullut mulle ongelma!? Hän juo n. 2-3 kert/kk. joskus enemmän joskus vähemmän. Pitäskö mun vähän relata tän asia suhteen? Tiedän olevani aika kontrollifriikki ja se ahdistaa miestäni. Niin tää on se ongelma tällä hetkellä. Nyt vaan on se tilanne että luottamuspula on suuri ja välit on huonot. Lupaus on taas petetty ja koen erittäin raskaana tällaset pettymykset ja niiden jälkeen itsensä kokoamisen.
Antakaahan siis kanssaeläjät " neuvoja" tai kertokaa omia kokemuksia...ja yksi konkreettinen kysymys vielä: Jos miehenne menee esim töiden jälkeen ulos niin ilmottaako kotia????? Meillä siis ei ja tämä loukkaa minua jostakin syystä kovasti....
Kommentit (15)
Mun mies juo myös noin, jos ymmärsin oikein, häipyy moneksi päiväksi ja tulee kotiin kun rahat loppuvat. Tosin iso " syy" siitä on mun, koska olen sanonut miehelleni ettei kännissä ole kotiin tulemista. Lasten (kaksi lasta ja kolmas tulossa) ei tarvitse joutua näkemään isiä kännissä, eikä kuuntelemaan riitoja joita väistämättä tulee kun mies tulee kännissä kotiin.
Tälläistä juomista on välillä joka viikonloppu, välillä harvemmin, eikä aina vain viikonloppuisin. Olen vaikka kuinka monta kertaa sanonut että joko loppuu juominen tai sitten mies lähtee. Sanoin sen kai niin monta kertaa ilman seurauksia ettei mies uskonut.
Nyt mies on saanut asunnon, postitin muutama kuukausi takaperin hänen asuntohakemuksensa, ja muutto alkaa olla ajankohtainen. Mies on lupaillut että juominen loppuu, kuten monta kertaa aikaisemminkin. Ja sanoo haluavansa elää meidän kanssa, ettei tiedä mitä tekee ilman mua ja lapsia. Niin varmasti onkin, me olemme varmaan ainoa kasassa pitävä voima miehelleni. Mutta se ei ole syy elää näin, mä kärsin ja lapsetkin. Tai esikoiseni kärsii, kakkonen on vielä niin pieni ettei ymmärrä. Kyllä mieleni tekisi kovasti sanoa miehelle ettei muuta. Olisi niin monta syytä pyytää jäämään.. Perheen elatus, auto on miehen, kakkosen ja kolmosemme ikäeroksi tulee vain 1 v ja se aika on varmasti rankkaa yksin ja tietenkin toivoin lapsia tehdessäni että lapseni saisivat ehjän perheen.. Lisäksi miehestä on selvinpäin iso apua lasten kanssa ja kotitöissä. Mutta miehen a-ongelma on niin iso, en jaksa elää sen kanssa. Eikä hän halua tehdä asialle mitään.
Mä yritän tässsä lähiaikoina aukaista jonkun toisen sähköpostin (en minäkään halua laittaa sähköpostiosoitettani tänne,ja tuossa joku antoi hyviä osotteita) ja laitan sulle viestiä sitten tänne.
Meillä taas tätä samaa,eilen miehen piti tulla töistä suoraan kotia ja kas kummaa vieläkään ei näy....ihme kyllä laittoi yöllä klo 3.30 viestin että menee jonkun kaverin luo yöksi.
Juuri alku viikosta käytiin taas kovia keskusteluja siitä viime vkonlopusta,kun taas lupasi vaikka mitä ja nyt taas teki saman.Luulen että ollut illalla baarissa ja ei kehdannut tulla päissään kotia.
Tässä tuntuu että sitä sekoaa,välillä olen ihan raivon partaalla kun ajattelen miestäni.Äsken esikoinen kysyi missä isi on???Tuntui niin pahalta taas jälleen valehdella että töissä,mä kun vihaan valehtelua ja en hyväksy sitä ja joudun itse sitä tekee lapsille,ahdistaa!
Yöllä taas mietin mistä saisin rohkeutta lopettaa tän suhteen,vaikka toisaalta en haluais,mutta kyllä minäkin haluan olla ONNELLINEN ! lapsilleni haluan parasta,mikä se sitten on,tämä aika usein ahdistava suhde ja äiti hermoraunio vai lapsille kaksi kotia,taloudellisesti tiukka elämä mutta ei epätietoisuutta aiheuttava suhde isin kanssa???
Koeta jaksaa ja toivottavasti sulla asiat paremmin kun mulla nyt!!!
Etenkin Nippula02...odotan seuraavaa viestiäsi sekä sähköpostiosotetta, jotta voin kirjotella sulle..minä olen hiuka tumpelo näissä tietokonehommissa, joten kiva että sä pätit hommata tuon osotteen.
Meillä on käyty keskusteluja keskustelujen perään...nyt elellän vähän seesteisempää aikaa... kuinka kauan...en tiedä... Koska ollaan päätetty, että yritetään voittaa nää ongelmat niin asennemuutosta yritetään nyt. Minä yritän olla kontrolloimatta ja nalkuttamatta ja mieheni yrittää ainakin ilmotella jos jääpi menoilleen töistä. Sovittiin myös, että mä en siitä sitten hermoilisi, että kehtaisi sitten tulla kotiin seuraavana päivänä... Katotaan nyt kuinka tällä systeemillä eletään.
Nippula02...noita samoja ajatuksia minäkin pyörittelen mielessäni öisin aina sillon kun kaikki tuntuu menevän päin p...tä ja suututta kun ei oikeesti tiedä mitä pitäs tehdä....kun on ihan umpikujassa! Sitä vaan toivoo että asiat ratkeis jotenkin itsestään..eikö?...
Jään odotteleen viestiä...
Ja anteeksi kun on kestänyt näin kauan vastaaminen.Mutta nyt olen saanut " tehtyä" itselleni sähköpostiosoitteen johon voit laittaa viestiä suoraan ja niin voidaan sit vaihdella kuulumisiä.
Kiva kuulla että teillä nyt menee paremmin ja että olette keskustelleet asiasta,toivotaan että kaikki jatkuu noin!!!
Joo,tiedän itsekkin ettei sitä pitäisi heti nostaa hirveetä haloota kaikista asioista,koska se saattaa ajaa miehen niille reissuille ja sit ei tosiaankaan häntä huvitu/kehtaa tulla takaisin kotia,mutta se on niin vaikeata kun sitä on jatkunut niin kauan,mut kyllähän sitä pitäisi osata kontrolloida itseään...molemminpuolin.
Meillä oli tosi kova " matsi" viime sunnuntaina,olin aivan tosissani laittamassa miestä pellolle,etsin hänelle jo kämppääkin ja alin aivan hajalla,en yksinkertaisesti jaksanut,mutta taas mies sai puhuttua " ympäri" ja lupasi asipiden korjaantuvan.Menikin sit koko vko ihan hyvin,mä tietty epäilin joka asiaa,mutta hän aina ilmoitti missä on ja tuli töistä suoraan kotia,ei mennyt reissuilleen,saatiin puhuttua,tai minä puhuin ja hän kuunteli ja taisi ymmärtää etten jaksa enää sitä elämää,kaiken on muututtava jo lastenkin takia!!
Nyt vähän pelottaa,miehellä iltavuoro töissä ja aamulla oli vähän sanaharkkaa,tuleeko suoraan kotia vai jääkö reissuilleen??????
Ilmoittelehan itsestäsi,JAKSAMISIA!!!
osoite on:delsku@hotmail.com
En yhtään ihmettele, että olet lievästi masentunut kun miehesi on tuollainen. Missä on parisuhteen peruspilarit, kuten toisen kunnioittaminen, luottamus jne? En tarkoita tätä pahalla, mutta ihan rehellisesti sanottuna en myöskään ymmärrä naisia, jotka tuollaista sietävät.
Ja että ilmoitteleeko mies meillä kun jonnekin menee, todellakin ilmoittaa. Mikä suhde sellainen olisi, jossa en tietäisi missä lapseni isä on ja minkä aikaa? Lupia meillä ei tarvitse mihinkään menoihin, mutta toisen huomiointi on eri asia - se kuuluu suhteeseen.
Ja juomisesta. Alkoholisti voi olla, vaikka joisi vain kerran vuodessa. Suomalaisillehan se on ihan perinteistä menoa, että vedetään räkäkännejä jopa joka viikonloppu. Itse en henkkoht sitä ymmärrä enkä myöskään sellaista miestä ole itselleni halunnut. Alko on kuitenkin ollut riidanaihe suhteessamme ja myös eron uhkana. Toista ei voi muuttaa, ellei toinen itse halua muuttua. Tilanne on kuitenkin kääntynyt meillä parhain päin, kun ajattelee esim. viime vuotta, jolloin mieheni ratkesi vain kerran olemaan örvellys-humalassa (sauna-ilta). En edes asiasta jaksanut nalkuttaa vaan olin jo pakkaamassa kimpsujani, kun hän tuli siihen tulokseen että jatkossa noudattaa aiempaakin linjaansa eli käy autolla kyseisenlaisissa iltamissa. Autoillessakin iso mies voi sen saunakaljan tai kaksikin ottaa illan aikana.
Oma isäni oli viikonloppujuoppo, töissä kun kävi, usein viikonloput kännäsi, joskus meni hyvällä tuurilla pari kuukautta ilman kännejä. Olen sitä känniörvellystä lapsena tarpeeksi katsonut, enkä itse sitä halua puolisoltani enää nähdä - puolisonsa kun voi valita, toisin kuin isäänsä - enkä halua, että lapseni tulevat känniördäämistä näkemään. Alkoholia meillä kyllä käytetään, vaikka keskellä päivääkin kesällä grillatessa. Eli sivistyneesti, ei örveltäen. En myöskään henkkoht ymmärrä sitä, että päätä ei osata nollata muutoin kuin juopottelemalla. Itsekin viihdyn silloin tällöin baareissa ja minulla on varmasti hauskempaa, kuin niillä jotka oksentevat jo yöstä alkaen koko seuraavan päivänkin krapulasta kärsivinä.
Eli minun mielestäni et todellakaan ole tiukkapipo, vaan ukkosi on välinpitämätön renttu.
...tuo tilanne, jossa mies saattaa ilmoittamatta kadota omille teilleen koska vain. En ole ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta kuvittelisin että sellaista on vaikea sulattaa.
Kyllä stressiä pitää voida " hoitaa" muuten kuin kännien otolla, josta seuraa riitelyä ja morkkista = tilanteen pahentuminen entisestään. Joskus kaikilla lipsahtaa yli sen muutaman lasin, itselläni ehkä kerran vuodessa, mutta kyllä minusta kännireissu joka toinen viikko kuulostaa paljolta. Olisiko miehesi masentunut (oireet eivät aina ole dramaattisia)? Oletteko puhuneet siitä, minkälaista konkreettista tukea hän toivoisi sinulta stressitilanteissa (esim. soittaisi kotiin ennen töistä paluuta ja sanoisi, että on ollut tosi p**** päivä, josta tietäisit olla erityisen hellä ja ymmärtäväinen)?
Et sinä minusta liiottele, jos itse asiasta kärsit. Onko suhteessanne muilta osin vielä ytyä (rakkautta, seksiä, nauratteko yhdessä, jutteletteko yhdessä)? Hanki ihmeessä apua teille! Lopuksi klassikkokysymys: oletteko puhuneet asiasta perheterapeutin kanssa?
Lue oma tekstisi, niin toteat sen varmaan itsekin. Jos tuosta yhtälöstä ottaisi pois alkoholin, niin mitä tulisi tulokseksi?
Kännäämiseen tuntuu aina löytyvän joku " kunniallisen" kuuloinen syy: stressi, pitää rentoutua, nollata pää, yleinen vitutus, juhlia saavutusta, whatever. Kaikki ovat tekosyitä.
Jos itse kärsit miehesi tekemisistä noin paljon, mieti tarkkaan, miten haluat jatkaa. Haluatko jatkaa tällä tavalla vai haluatko muutoksen? Oletettavasti haluat asiaan muutoksen. Miehesi on luvannut yhtä ja toista, ja pakon edessä lupaa uudestaan kaiken tuon, mutta voitko luottaa siihen, että hän ottaa sinut tosissaan? Miehet ovat tosi hyviä selittelemään, kuinka heikko hetki iski ja ethän voi näin surkeaa ja katuvaa jannua jättää.
Helposti käy niin, että elämäsi kuluu miehesi tukipuuna, sinä ihmisenä, joka kantaa vastuun viime kädessä kaikesta, kun miehelle taas sattui heikko hetki ja viina vei mennessään. Toivottavasti et joskus kadu asioita, jotka sinulta jäi tekemättä. Näytät nytkin kantavan kaiken todellisen vastuun perheen arjesta, joten mikä muu kuin taloudelliset seikat oikeastaan eron myötä muuttuisivat?
Itse pistäisin ukon niskaperse-otteella pihalle, jos tämä ei ymmärrä, mitkä ovat oikeat prioriteetit.
Ajattelin vastata sinulle vaikka ei avainta ongelmaasi olekkaan. Yritin kuvitella itseni sinun tilallesi ja miettiä mikä eniten harmittaisi minua tuossa sinun miehesi käyttäymisessä..
Se ei ollu niinkään oluen juonti (toki sekin on ongelma jos ei osaa kohtuu käyttöä) vaan se ILMOITTAMATTA jättäminen. Minusta olisi kohtuullista et hän soittaisi työpäivänpäätteeksi et nyt oli rankkapäivä, menen oluselle. Jos miehesi ilmoittaisi et on menossa töiden jälkeen kaljalle, niin sinun ei tarvisi miettiä että tuleeko kotiin vai eikö. Varmasti helpottaisi oloasi...
Se että menee(säännöllisesti) oluselle keskellä viikkoa ja juo liikaa on toinen ongelma...
Mutta uskoisin jos asiasta tulisi " luvallinen" , oluen juomisesta ja sen määrästä voisi olla helpompi jutella.
Ja niin helppoa kun se onkin sanoa, niin lopeta nalkuttaminen(se ei johda mihinkään, päin vastaoin, kuten itse kirjoitit, miehesi ei uskalla tulla kotiin), sano mielummin tunne asioita.. sinua huolestuttaa, harmittaa, yms. ei syytellen häntä vaan sanot miltä sinusta tuntuu.
Yksi hyvä lause jota minä yritän íhmisuhteessani muistaa on ettei toista voi muuttaa, mutta itseää voi.. eli kun omaa käytöstään muuttaa toinen voi muuttua myös.. ja tämä toimii...!!
mutta kuten jo sanoin, tärkeintä olisi että mieheltäsi löytyisi selkärankaa ilmoittaa missä on...epävarmuus on kamalinta, asiassa kun asiassa.
Jaksamista sinulle arkeen! muista et ole yksin!
tsemppi rutistuksin, mamma jolla on myös ei täydellinen avokki, mut näköjään myöskehityskelvollinen (omasta tahdostaankin:))
Miten voikaan meillä olla asiat samallalailla.Mä olen myös kotiäiti (lapset 4 ja 1.5v).Ja me ollaan riidelty samasta aiheesta jo monta vuotta!Esim juuri tänä aamuna,eilen mies ei tullutkaan töistä kotia,jäi omille reissuilleen ja ei ilmoittanut mitään,eikä myöskään vastannut mun soittoihin eikä viesteihin.Ja se ei todellakaan ole mitään uutta,aina kun jää reissuilleen ei vastaa puheluihin eikä viesteihin.Reissut saattavat kestää,yhden illan,kaksi koko vkonlopun .
Ja taas tänään sain kuulla miten minä hänet siihen ryyppäämiseen ajoin,kun eilen nalkutin lauantai-illan reissusta josta ei myöskään ilmoittanut.
Näitä tapahtuu noin 2vkon tai kk;den välein,juuri kun asiat ovat rauhoittuneet edellisestä kerrasta tai asiat kerrankin menevät hyvin,niin sitten hän lähtee.
Vuosi sitten meillä meni todella huonosti,kunnon alamäki alkoi kun toisen lapsen loppuraskudessa,välillä jännitin lähdenkö yksin synnyttämään kun ei ollut tietoa missä mies on ja LA lähestyi.Lapsi syntyi ja asiat meni hetken hyvin,kunnes itse sain synnytyksenjälk.masennuksen johon en saanut mitään apua ja mieskin jätti yksin.Lapsi oli puoli vuotias kun mies muuttti pois kotoa ja kärsi kuulema kovasta masennuksesta-joka oli minun aiheuttama (nalkutin ryyppyreissuista ja olin todella väsynyt).Lapsia tuli katsomaan millon hänelle sopi,välillä nekin lupauset menivät perseelleen,Isompi odotti isiä jota ei kuulunut.Oli todella ahdistavaa katsoa ja yrittää selittää pojalle jotakin miksei isi taaskaan päässyt...)
3kk;ta asuttiin erillämme ja sanoin miehelleni et nyt riitti,joko erotaan lopullisesti tai haetaan apua.
Ja niin hän muutti takaisin kotia,menimme perheneuvolaan,kesti 1kuukausi ja hän taas unohti ilmoittaa reissuistaan..
Perheneuvolassa kyllä oli ymmärtäväinen j alupasi muuttua.6kertaa kävimme,asiat suvuivat välillä hyvin ja välillä huonosti,ja sit mies päätti ettei perheneuvolaa enää tarvita,pärjäämme yksin.
Elämä on kunnon vuoristorataa,on hyvät ja huonot hetket,mutta luottamus mieheen on mennyt ja hän ei sitä ymmärrä.Lupaa aina taivvan ja maan,muuttua,hakea apua jne...mutta tätä samaa tää on koko ajan.
Monesti olen uhannut jättää hänet,ei taida ottaa tosissaan,ei kai kun aina antaa anteeksi ja taas yritetään..
Tänäkin aamuna sanoin että hän voi alkaa etsiä uutta kotia,kun en enää jaksa tätä,en aio enää elää tätä samaa paska elämää uudelleen ja lasten ei tarvitse nähdä,kuulla eikä kestää tätä ahdinkoa.mutta taas hän lupasi muuttua...
Tiedän,pitäisi jättää hänet,ei hän muutu koskaan,mutta jostain kumman syystä häntä edelleen rakastan(koska,kun asiat menevät hyvin,ne menevät TODELLA hyvin),ja minulta puuttuu se rohkeus ottaa se suuri askel omaan,rauhalliseen,normaaliin elämään ja
tulla yksinhuoltajaksi!
Olisi kiva vaihtaa kanssasi kuulumisia/jaksamisia.
KOETA JAKSAA,VAIKKA VÄLILLÄ NE OLI TODELLA VAIKEAA!!!
kirjoitusvirheitä,äkkiä piti kirj. kun lapset päikkäreillä.
AURINGONPAISTETTA ELÄMÄÄSI!
Erosin elokuussa lasteni isästä juuri alkoholin takia. Lupauksia sateli aina krapulassa, että nyt menen töihin ja lopetan juomisen,jne... Samaa rataa jatkui seitsemän vuotta. Suhteen alussa rakastin miestä, mutta pikkuhiljaa kaikki tunteet sammui ja muutamaan viimeiseen vuoteen olin vain poikien takia miehen kanssa.
Alussa yritin nalkuttaa, ei tepsinyt, sitten vaieta ja antaa anteeksi kaikki, ei tepsinyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ero.
Kaikilla se ei ole helppoa koko päätöksen teko, mutta joissain tapauksissa ei ole muuta vaihtoehtoa.
Yksinhuoltajuus on rankkaa, mutta ainakin itse nautin siitä suunnattomasti, kun ei tarvitse ressata toisen juomista tai viikonloppurientoja!!
Jaksamista ja suuria voimahalauksia kaikille asian kanssa painiskelijoille!
tekstiäsi lukiessa, että jos itse käyttäytyisin noin edes muutaman kuukauden ajan niin ovi kolahtaisi meidän perheessä eikä takaisin olisi tulemista.
Tämän kun tietää niin ei juuri tule riskejä otettua. Mutta miten tuon tiedon saisi miehesi päähän taottua, sitä en tiedä... 2-3 kertaa kuussa on kuitenkin useammin kuin joka toinen viikko, se on mielestäni suhteellisen suuri määrä " pakollista tuikkua murheeseen" ja poissaoloa perheen luota. Ja eikö sitä rentouttavaa iltakaljaa voi ottaa kotona? Itse tykkään ainakin lapsen mentyä nukkumaan ja rankan työpäivän jälkeen ottaa sen yhden rentouttavan olusen ihan kotisohvalla telkkarin ääressä. (Vai olisiko riski, että alkaisi ottaa sitten isommalla kädellä kotona?)
Sinuna pakkaisin tavarani ja lähtisin johonkin vaikka kuukaudeksi koeajalle (pystyisitkö lähtemään lasten kanssa vanhemmillesi? jollekin ystävälle? taijotain?). Kokeilisin, miltä elämä tuntuu ilman jatkuvaa huolta miehen tulemisista ja menemisistä ja mitä miehen päässä liikkuisi tuon ajan jälkeen. Voi olla, että huomaisit, että lasten kanssa onkin yhtäkkiä paljon helpompi jaksaa ja omakin itsetunto palaisi, kun ei tarvitsisi miettiä sitä isointa lasta koko ajan.
...kannustuksesta ja kohtalotovereiden viesteistä, on jo huojentavaa huomata, että ei ole ainut/yksin tällaisten kysymysten kanssa.
Kommentoisin hiukan...jokunen kehoitti heittämään ukon pihalle...en tietenkään halua puolustella mieheni tekoja vaikka siltä tämä tietenkin nyt kuullostaa, mutta tuntuu, että nykyään erotaan aivan liian herkästi! Ja melko itsekkäistä syistä..kun ei enää tunnu miltään, ei olla valmiita taistelemaan perheen eteen..erityisesti lasten eteen. Se on selvää, että lapsilla on paha olla jos vanhemmt tappelee koko ajan, mutta esim meidän tapauksessa niitä hyviä juttuja on paljonkin perheenä. Ei me koko ajan tapella. Varmasti lapsemme on saaneet hyvia muistoja lapsuudesta (retkistä, matkoista jne). Tuntuu, kun katselen mieheni touhuavan lasten kanssa, että en voi rikkoa tätä perhettä! Itse en voisi olla erossa lapsista.voisiko mieheni olla...
Juominen...alkoholismi on sairaus. Mieheni käy kovaa taistelua itsensä kanssa tässä asiassa. Ja niinkuin kerroin tähän liittyy myös masennusta...Asiat on menneet parempaan suuntaan vuosien saatossa, mutta aina välillä siis tulee noita repsahduksia, jotka kuluttavat tätä meidän yhteiseloa. Vielä en haluaisi luovuttaa...siksipä päätimme " taas" ! yrittää...
Ja syytä on katson myös peiliin! En ole minäkään maailman helpoin ihminen...
Nimimerkki (en nyt muista mikä.... )tuossa vähän ylempänä, jolla elämä tosiaan oli kuten minulla, kirjoitit, että olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja jaksamisia...Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta mitenköhän se kävisi sillä en haluaisi laittaa sähköpostiosoitettani näkyviin...Ideoita????
Jos alkoholi on perheen ongelma, niin vertaistukea löytyy Al Anon -ryhmistä. Lisää aiheesta http://www.al-anon.fi/
Ja jos et halua laittaa julkiselle nettisivustolle omaa henkilökohtaista sähköpostiosoitettasi, ole sangen viisas. Sen sijaan voit hankkia jonkin ilmaispostiosoitteen, esim. yhaoo ( https://login.yahoo.com/config/login_verify2?&.src=ym )tai hotmail (http://login.live.com/login.srf?id=2&svc=mail&cbid=24325&msppjph=1&tw=9… ) Muitakin on olemassa, mutta nämä nyt tulivat ekana mieleen. Helpotaa kummasti kontaktien luomista, kun ei tarvitse heti tulla esiin oikeana itsenään. Ja nykyään ei todellakaan kannatakkaan laittaa henk. koht. osoitetta näkyviin.
sepä näyttää tuo baariin säntääminen oleva yleinen keino miehillä " rentoutua" , etenkään jos niillä ei ole harrastusta. Meillä oli ihan sama juttu, mutta ainakin ilmoitti. Ymmärrän sitä kyllä, koska ennen lasta tehtiin sitä yhdessä, käytiin usein ulkona parilla tai useammalla.
Kannattaa aloittaa perheterapia, sitä kautta miehellesi voisi löytyä henk.koht terapia, jossa saisi käydä itse ja purkaa omia tuntojaan rauhassa.
Toinen juttu on harrastuksen löytyminen, eli töistä painuu suoraan vaikka nyrkkeilemään, salille, voimajoogaan etc, niin saapi endorfiinejä masennuksen hoitoon ja purettua pahaa oloa. Se toisi miehelle myös omaa aikaa perheen ja työn ulkopuolella, saa keskittyä vaan omaan elämään. Jos miehesi on harrastuksen aloittamisen puolella, voisitte yhdessä, tai hän voisi miettiä jos löytäisi tervehenkisen kaverin siihen, joka motivoisi lähtemään sinne salille eikä baariin. Ei sellaista joka salin jälkeen menee baariin.
kolmas idea voisi olla että hän tosiaan voisi soittaa sinulle duunista että nyt menee huonosti, ja sinä sanot että kotona odottaa ruoka sitten vaikka sauna (saunokoot yksin jos siltä tuntuu) ja hieronta. En tiedä auttaisiko tälläinen kuvio, mies rentoutuisi kotona ja teillä olisi yhteistä aikaa. Kuulostaa kumminkin siltä että mies ei halua menettää teitä ja perhe on hänelle tärkeä.
Olisiko kerran kuussa sovittu lapseton ilta, tai kaksi, mahdollinen, niin että lapset on esim ke-pe isovanhemmilla, että saatte olla loppuviikon kahdestaan, relata, jutella, käydä vaikka yhdessä ulkona, ja siksi viikonlopuksi sitten suunnitella jotain kivaa lapsien kanssa. Mies saisi siinä sen kerran kuussa henkireiän (tietää aina etukäteen koska se on tulossa) ja rentouneena entistä kivempaa aikaa sitten perheen kanssa.
niinkuin sanoit, et itsekkään ole helppo, eli suhde on haasteellinen, mutta jos ette kumpikaan halua erota, niin kannattaa nyt laittaa askel kerrallaan iso vaihde päälle että asiat muuttuu.
Kaikkea hyvää!