Ystävä toistaa samaa epäonnista kaavaa parisuhteissaan. Miten voisin auttaa?

Traumareaktio, joka aktivoituu aina uudestaan uudessa suhteessa. Tarvitsee terapiaa.

"Mielenvikaisuutta on toistaa samaa kaavaa ja odottaa, että tällä kertaa tulos olisi jokin muu". Tuo on laitettu Einsteinin suuhun, mutta tiettävästi se on peräisin jostain muualta.

Ei, ystäväsi ei ole yksin. Hän tulee toistamaan samaa kaavaa kunnes itse haluaa muutosta. Kaikille siihen ei yksi elämä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Traumareaktio, joka aktivoituu aina uudestaan uudessa suhteessa. Tarvitsee terapiaa.

Samaa mieltä, mutta kun ei näe omaa osuuttaan, niin mitenkä päätyisi ikinä terapiaan?

ap

Kehittynyt ihminen kykenee käsittelemään asioita totuuden valossa. Mutta tämä menee jo vähän kristilliseksi eikä sovi kaikille. Kieltämisreaktio on jonkunlainen puolustuskeino mitä käyttää.

Sano hänelle, että hakeutuisi terapiaan? Toki nykyään sinne on vaikea päästä. :/

En puuttuisi asiaan, iloitse yhdessä silloin kun suhde toimii ja lohduta kun se hajoaa. Tuollaisen suhteen voi muuttaa vaan muuttamalla itseään, monikaan ei kuitenkaan sitä halua tehdä.

Kysyt miten voi auttaa ja haluat myös irtisanoutua avusta. Vain itseään voi muuttaa, joten se, mitä voit tehdä, on käydä läpi sitä, miksi haluaisit ottaa vastuuta / ohjata / kontrolloida ystäväsi elämänkulkua. Ymmärrän kyllä voimattomuuden. 

Kerro rauhallisesti ajatuksesi ystävällesi häntä syyttämättä. Totea, että suhteessa on aina kaksi ihmistä ja kaksi erilaista näkemystä. Ehkä ystäväsi on omaksunut uhrin roolin, eikä halua päästää siitä irti.Uhrina on helppo olla, ei tarvitse pohtia omia tekojaan ja vastuutaan. Ota etäisyyttä ystävääsi, sinun on huolehdittava omasta jaksamisestasi. Vaikuttaa vähän yksipuoliselta ystävyydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt miten voi auttaa ja haluat myös irtisanoutua avusta. Vain itseään voi muuttaa, joten se, mitä voit tehdä, on käydä läpi sitä, miksi haluaisit ottaa vastuuta / ohjata / kontrolloida ystäväsi elämänkulkua. Ymmärrän kyllä voimattomuuden. 

Tämä on hyvä kysymys, että miksi haluat ottaa vastuuta ystäväsi elämästä. Itse en osaisi tuohon vastata, koska pidän sitä itsestäänselvänä, että ystävää tuetaan ja autetaan, kuljetaan rinnalla, kun toisella on vaikeaa. Mutta silti se on niinkin, että ei sitä loputtomasti jaksa katsella sivusta, kun toinen vain hakkaa päätä seinään. Kuten jo sanoit, niin miten edes pystyy olemaan oppimatta, kun sama kaava toistuu, ja tyhmempikin ihminen jo näkee mikä se kaava on.

Mutta joku jo mainitsikin puolustusmekanismit, jotka tekevät ihmisen sokeaksi. Olen itse ollut tilanteessa, missä olen piirtänyt toisen eteen palikat, joista tilanne koostuu, ja kysynyt, että mitä tämä kaavio sinulle kertoo. Hän ei näe sitä. Kun olen kertonut mitä minä siinä näen, niin hän on myönnellyt, että siltähän se näyttää. Kun seuraavana päivänä puhumme asiasta, niin hän ei edelleenkään näe niiden palikoiden muodostamaa kaavaa. Noin ne puolustusmekanismit toimivat. Ne estävät oppimisen ja muistamisen aivan ällistyttävän täydellisesti. Sen edessä tulee ihan epätodellinen olo. Ja sitähän se onkin - epätodellisuutta.

Ei kaikista ole parisuhteeseen. Anna ystäväsi toistaa kaavaa, kun ei kerran muuhun pysty. 

Samoilla linjoilla kuin edelliset vastaajat, paitsi että se ensimmäinen suhde pettämisineen tuskin on käytöksen takana. Kyllä taustalla on jokin suurempi ja isompi traumareaktio, joka saa sabotoimaan suhteita. Voi olla jopa epävakaa persoonallisuushäiriö.

Itselläni on ollut myös surullinen olo ystävän puolesta, joka toistaa suhteissaan samaa tuhoisaa kaavaa, mutta hän on jo vähän alkanut näkemään mistä on kyse ja miten käyttäytyy mies, joka ihan oikeasti arvostaa ja rakastaa. Hän ei yksinkertaisesti ole tunnistanut ja pystynyt näkemään sitä, onko joku mies kiinnostunut oikeasti vai ei. Eli hän uskoo imartelut ja kivat jutut, kun taas huonot jutut (kuten sen, että suhde on täysin yksipuolinen) hän selittää joksikin muuksi.

Ystävyyden tarkoitus on tuoda sinun elämääsi iloa, jaksamista, positiivista virettä. Mieti saatko tuolta ystävyydeltä hyviä asioita. Ja vaikka ystävyys ei tarvitsekaan olla sataprosenttista ilotulitusta, vaan pettymyksiäkin saa kuulua mukaan, niin ovatko nämä ilot ja pettymykset sopivassa suhteessa. Mielestäni ilon ja positiivisten tunteiden tulee ystävyydessä olla läsnä valtaosa ajasta. Ei riitä, että niukin naukin yli puolet ajasta on hyvää ja loput kuormittavaa. Kyllä hyvää pitää olla reilusti enemmän, jotta ystävyys on voimavara eikä taakka.

Haluaisit olla tukena ystävällesi, mutta et tiedä miten. Kuten jo aiemmat viestit osoittavat suuntaa, niin toista ei voi pakottaa tajuamaan sellaista mitä hän ei ole sisäisesti valmis tajuamaan.

Niin helpolta kuin se itselle tuntuukin tajuta, niin ystäväsi on muodostettava se ymmärrystä itsensä sisältä päin.

Et ole huono ystävä, vaikka et jaksakaan loputtomasti. Sinulla on oikeus pitää huoli omasta hyvinvoinnistasi ja laittaa se etusijalle. Ja sinulla on oikeus ajatella, että ystäväsi on kohtuuttoman vaativa. 

Maailma ei ole herkkiä varten. 

Niin ikävää kun se onkin niin ei auta muu kuin ottaa etäisyyttä sellaiseen ystävään joka alkaa olemaan itselle liian raskas ja tuo enemmän negatiivista kuin positivista. Jos ei itseään halua auttaa saati ymmärtää ongelmiaan niin ei sitä kukaan muu voi hänen puolestaan tehdä.

Siis 10 alkuvaiheessa päättynyttä suhdetta 15 vuoden aikana. Ei tuossa varmaan kovin montaa päivää vuodessa tarvitse olla tukemassa. Jos suhteet eivät kunnolla edes ala, tuskin siinä tulee joka kerta kuukausien suruaikaa?

Johtuisiko uupumisesi siitä että mielestäsi ystävän pitäisi jo asettua aloilleen ja ärsyttää kun hän ei tee sitä?

Asia ei kuulu sinulle, eikä diagnoosisi ole välttämättä oikea. Yritä hyväksyä, että ystäväsi on ihan itsenäinen ihminen, jolla on oma elämänsä, eikä se ole sinun hallinnoitavissasi. Jos ihminen haluaa apua, hän pyytää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyt miten voi auttaa ja haluat myös irtisanoutua avusta. Vain itseään voi muuttaa, joten se, mitä voit tehdä, on käydä läpi sitä, miksi haluaisit ottaa vastuuta / ohjata / kontrolloida ystäväsi elämänkulkua. Ymmärrän kyllä voimattomuuden. 

Tämä on hyvä kysymys, että miksi haluat ottaa vastuuta ystäväsi elämästä. Itse en osaisi tuohon vastata, koska pidän sitä itsestäänselvänä, että ystävää tuetaan ja autetaan, kuljetaan rinnalla, kun toisella on vaikeaa. Mutta silti se on niinkin, että ei sitä loputtomasti jaksa katsella sivusta, kun toinen vain hakkaa päätä seinään. Kuten jo sanoit, niin miten edes pystyy olemaan oppimatta, kun sama kaava toistuu, ja tyhmempikin ihminen jo näkee mikä se kaava on.

Mutta joku jo mainitsikin puolustusmekanismit, jotka tekevät ihmisen sokeaksi. Olen itse ollut tilanteessa, missä olen piirtänyt toisen eteen palikat

Mikä sinulle itsellesi on ollut tuollainen asia? Vai etkö ole vielä kohdannut sellaista? Kyllä tässä kuviossa on jotain mitä koet saavasi itsellesi. Egon nostatusta? Ei tarvitse miettiä omaa elämää ja omia ongelmia, kun käyttää energiansa toisen elämän spekuloimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kysyt miten voi auttaa ja haluat myös irtisanoutua avusta. Vain itseään voi muuttaa, joten se, mitä voit tehdä, on käydä läpi sitä, miksi haluaisit ottaa vastuuta / ohjata / kontrolloida ystäväsi elämänkulkua. Ymmärrän kyllä voimattomuuden. 

Aika luonnollista kai on, että haluaisi ystävälleen, joka kärsii jostain asiasta, parempaa. Luonnollista on myös turhautua käsittelemään samanlaisia vaikeuksia aina vain tukien ja oikeastaan valheellisesti, kun ei voi ilmaista omia ajatuksiaan. 

Jos tilanne todella turhauttaa, niin ap:n sijassa vastaavassa tilanteessa kertoisin, että minusta ongelma ei ollut mies vaan ystävän käyttäytymiskaava. Välit siinä todennäköisesti  menee ainakin hetkeksi, mutta onhan se selvä, että hienovaraiset vinkit eivät riitä.