Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kokenut teinirakkautta ja asia on jäänyt kaihertamaan
20.02.2024 |
Mikä tähän auttaisi. Harmittaa isosti että tytöt jättivät huomiotta kriittisinä murrosvuosinani.
Kommentit (24)
Ihmisillä on erilaisia elämäntarinoita. Minäkään en kokenut teinirakkautta koska olin epäsuosittu tyttö, ja tämä vaikutti pitkälle minäkuvaani ja elämääni.
Ajattelen, että juuri tuollaisten asioiden korjaaminen on vähän niin kuin elämän tarkoitus. Jokaisella omansa. Ei ole tarkoitus saada kaikkea vaan oppia.
Ja kun työ oli tehty, sitä ihanampaa oli kokea ensirakkaus kun sen aikuisena, keski-ikäisenä löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei moni muukaan ja monille teiniseurustelusta on vain ikäviä muistoja.
Lakkaa elämästä menneisyydessä.
Kannattaa nyt aikuisiällä iskeä teinejä. Sillähän sen saa puolittain korvattua. 16-vuotiaat tytöt etenkin ovat ns. helppoja namupaloja.
En kokenut ja on jälkeenpäin ajatellen kuin luodin olisin väistänyt. Myöhäisteininä sitten oli kuvioissa vanhempi nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä tarkalleen harmittaa? Minusta sitä olisi hyvä pohtia. Kyllähän seurustelun ehtii aloittaa myöhemmin joten ainakaan siitä ei ole kyse, että sitten olisi myöhäistä löytää kumppania.
On paljon ihmisiä, joilla ei ole romansseja vielä teini-iässä. Olen nainen ja ensimmäisen kerran tapailin ketään 21-vuotiaana. Ei minulla mitään vientiä ollut teini-iässä. Mutta miksi se olisi jotenkin huono asia? Ei ihmisen arvon mitta ole siitä kiinni löytääkö seurustelusuhdetta teininä.
En kokenut minäkään (nainen), mutta enpä anna tuon häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole kokenut enkä sen paremmin ole kokenut rakkautta myöhemmälläkään iällä.
T. Nainen
On helppo uskoa siihen harhaan, että jokin yksittäinen asia olisi tehnyt elämästä paljon parempaa.
Monet teinirakkaudet ovat lyhyitä, täynnä epävarmuutta omista rajoistaan (eli alttius hyväksikäytölle), on noloutta, sydänsuruja, mustasukkaisuutta. Jälkikäteen saattaa kaduttaa.
Ei ole mitään takeita siitä, että oma teinirakkautesi olisi ollut huikea ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullistahan se on, että nuoruus kuluu väärien tyyppien kanssa seurustellessa ja paneskellessa, koska se nyt vain on tapana.
Omina teinivuosina saman ikäiset pojat oli enemmän kiinnostuneet mopoista kuin tytöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se hieno ja huumaannuttava kokemus ja sitä seurannut sydänsuru kovin kivulias, mutta en mä nyt ehkä alkais sen perään aikuisena huutelemaan. Elää voit vain nykyhetkessä.
Kokematon mies on yhteiskunnan silmissä pohjasakkaa. Elämässään onnistuneet miehet ovat saaneet kokea teinirakkauden onnen. Pulskat videopelaajat hylättiin kotiinsa syrjäytymään koska urheilulliset koulukiusaajapojat kiinnostivat tyttöjä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kokenut teinirakkautta, seurustelunkin koin vasta parikymppisenä.
Olin myös epäsuosittu, koulukiusattu, ruma ankanpoikanen.
Elämä on nyt hyvää, nelikymppisenä. Minulla on kiva ja komeakin mies, ihanat lapset, noususuuntainen ura, tulevaisuuden suunnitelmia. Ensimmäisen kerran elämässäni olen myös tyytyväinen ulkonäkööni ja kotonani oman nahkani sisällä.
Meille samoja kokemuksia omaaville käy ehkä lohdutukseksi lause, jonka yksi ER-sarjan lääkäreistä sanoi masentuneelle ja epävarmalle nuorelle: Hey, the coolest adults have often been uncool as teens.
Vierailija kirjoitti:
Kokematon mies on yhteiskunnan silmissä pohjasakkaa. Elämässään onnistuneet miehet ovat saaneet kokea teinirakkauden onnen. Pulskat videopelaajat hylättiin kotiinsa syrjäytymään koska urheilulliset koulukiusaajapojat kiinnostivat tyttöjä enemmän.
Okei. Mä olin pulska, epäsosiaalinen tyttö, joka käytti nuoruutensa lukemalla kirjoja huoneessaan. Pidän aika luonnollisena että pojat ei olleet kiinnostuneita minusta. Ehkä vähän syrjäydyinkin. En kuitenkaan syyttänyt siitä ketään vaan aloin jossain vaiheessa tehdä itse asialle jotain.
No ei ollut teinirakkauksia epäsuositulla, oudolla tytöllä. Parikymppisenä sitten tapasin miehen joka peräti kiinnostui ja huonoitsetuntoisena yritin lähinnä mielistellä ja muokata itseäni. Suhde varmaankin kaatui juuri tuohon, vaikka tottakai osansa oli myös miehellä, yhteensopivuudella ja sen sellaisella. Kolmekymppisenä erottiin, ja sitten selibaattitason sinkkuilua kolme vuotta. Etsin itseäni ja löysin. Sitten tapasin miehen. Olin järkevämpi, itsevarmempi, kypsempi. Oma itseni. Muutettiin yhteen, tehtiin kaksi lasta ja naimisiin. Nyt menee hyvin. Työelämä ei vieläkään suju, edelleen vaan meen mistä rima matalin ja yritän miellyttää kaikkia, mut ehkä joskus kehityn tässäkin ja löydän oman paikkani myös työelämässä.
Vielä sen voi kokea vaikka olisit itse viiskymppinen.
Ja mua kiusasivat pojat vaikka olin tyttö, en ikinä mennyt treffeille koska pelkäsin teitä poikia, olitte julmia. Aloitin treffaamisen aikuisuudessa vasta ja sekin jätkä käytti minua seksiin. Pistä paremmaksi. Onneksi olen löytänyt parempia miehiä kasvaessa. Miehillä on kumma tapa jäädä jumittamaan menneeseen, oletko jotenkin autistinen vai muuten emotionaalisesti vajaa kun tuollaista mietit.
Vierailija kirjoitti:
Vielä sen voi kokea vaikka olisit itse viiskymppinen.
Missä maassa 18v+ teinitytöt pitävät viisikymppisistä kokemattomista miehistä?
Alue: Aihe vapaa
Minua piiritettiin ala-asteella. Heti, kun ymmärsin, mistä on kyse, oltiin yläasteella ja tytöt jättivät huomiotta. SItten menikin pitkään että alkoi tapahtua.