Avoliitto vs avioliitto

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Eri. Lisäksi saa päättää, haluaako samaan hautaan kuolleen aviopuolisonsa kanssa eikä siinä ole muilla nokan koputtamista. Tietysti hautajaisajankohta, paikka jne. ovat aviopuolison päätösvallassa. 

 

Avopuolisoilla saattaa lähisukulaiset haluta hänet sukuhautaan ja toista osapuolta ei. Avopuoliso ei välttämättä saa päättää hautajaisista oikeastaan mitään eikä ehkä edes häntä haluta sinne. Riippuu ja roikkuu, miten kuolleen avopuolison lähiomaisten kanssa tulee toimeen. Saattaa tulla kylmää kyytiä, jos suruaikana joutuu vielä muuttamaan ehkä kuolleen avopuolison asunnosta pois, koska lähiomaiset päättävät kuolinpesän asioista.

Ei taida ihan turhasta tulla sanonta avioliiiton turvasatama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Eri. Lisäksi saa päättää, haluaako samaan hautaan kuolleen aviopuolisonsa kanssa eikä siinä ole muilla nokan koputtamista. Tietysti hautajaisajankohta, paikka jne. ovat aviopuolison päätösvallassa. 

 

Avopuolisoilla saattaa lähisukulaiset haluta hänet sukuhautaan ja toista osapuolta ei. Avopuoliso ei välttämättä saa päättää hautajaisista oikeastaan mitään eikä ehkä edes häntä haluta sinne. Riippuu ja roikkuu, miten kuolleen avopuolison lähiomaisten kanssa tulee toimeen. Saattaa tulla kylmää kyytiä, jos suruaikana joutuu vielä muuttamaan ehkä kuolleen avopuolison asunnosta pois, koska lähiomaiset päättävät kuolinpesän asioista.

Ei taida ihan turhasta tulla sanonta avioliiiton turvasatama.

Oletetaan, että omaiset perivät asunnosta puolet. Miten he voisivat vaatia asunnon toista omistajaa muuttamaan ennen perunkirjoituksia ja millä valtuuksilla? Eiväthän he vielä ole saaneet asunnon toista puoliskoa hallintaansa edes. Useimmiten hautajaiset ovat paljon ennen perunkirjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Eri. Lisäksi saa päättää, haluaako samaan hautaan kuolleen aviopuolisonsa kanssa eikä siinä ole muilla nokan koputtamista. Tietysti hautajaisajankohta, paikka jne. ovat aviopuolison päätösvallassa. 

 

Avopuolisoilla saattaa lähisukulaiset haluta hänet sukuhautaan ja toista osapuolta ei. Avopuoliso ei välttämättä saa päättää hautajaisista oikeastaan mitään eikä ehkä edes häntä haluta sinne. Riippuu ja roikkuu, miten kuolleen avopuolison lähiomaisten kanssa tulee toimeen. Saattaa tulla kylmää kyytiä, jos suruaikana joutuu vielä muuttamaan ehkä kuolleen avopuolison asunnosta pois, koska lähiomaiset päättävät kuolinpesän asioista.

Ei taida ihan turhasta tulla sanonta avioliiiton turvasatama.

Kannattaa siis mennä naimisiin, jos kumppanin suvulla on sukuhauta, niin voi päättää, että kuollut puoliso haudataan jonnekin muualle tai esim. tuhkataan. Itse en missään tapauksessa haluaisi muuten kenenkään sukuhautaan, vaikka siellä kuinka olisi haudattuna oma kumppani. Haluan tuhkauksen ja tuhkat jonnekin luontoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Ei siitä asunnosta häädetä vaikka avopuoliso.

Mun mummo häädettiin. Kun miehensä kuoli, tämän poika saapasteli välittömästi heidän puoliksi omistamaansa asuntoon ja sanoi että tämä menee myyntiin välittömästi ja muutetaan rahaksi mahdollisimman nopeasti. Ei antanut mummolle yhtään aikaa surun keskellä järjestellä ja rauhassa etsiä uutta asuntoa. 

Eli mummosi joutui asunnottomaksi kadulle, niinkö? Kyllähän näihin varmaan jokin lakipykäläkin on, mutta usein varsinkin vanhusten kohdalla luotetaan siihen, ettei siitä olla tietoisia. Eikä ketään tietenkään voi noin vain heittää puoliksi omistamas

Käsittääkseni siinä muodostui asunnon yhteisomistus, jonka purkua pitää hakea käräjäoikeudelta. Ei tosiaan noin vaan heitetä ulos, jos omistaa asunnosta jonkunlaisen osan.

Aviolitto on ennen kaikkea taloudellinen sopimus.  Omaisuuden ositus puolison kanssa tehdään erotessa ja kuoleman jälkeen.  Jos on lapsia, eiköhän se avioliitto ole parempi.  Myös avioehto kannattaa hyvissä ajoin ja aina tehdä, juuri silloin kun välit ovat parhaimmillaan.  En käsitä ihmisiä, joille avioehto on epäluottamuslause, minusta se on juuri päinvastoin.  Jos ei erota, ei sitä tarvitse yleensä huomioida ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Eri. Lisäksi saa päättää, haluaako samaan hautaan kuolleen aviopuolisonsa kanssa eikä siinä ole muilla nokan koputtamista. Tietysti hautajaisajankohta, paikka jne. ovat aviopuolison päätösvallassa. 

 

Avopuolisoilla saattaa lähisukulaiset haluta hänet sukuhautaan ja toista osapuolta ei. Avopuoliso ei välttämättä saa päättää hautajaisista oikeastaan mitään eikä ehkä edes häntä haluta sinne. Riippuu ja roikkuu, miten kuolleen avopuolison lähiomaisten kanssa tulee toimeen. Saattaa tulla kylmää kyytiä, jos suruaikana joutuu vielä muuttamaan ehkä kuolleen avopuolison asunnosta pois, koska lähiomaiset päättävät kuolinpesän asioista.

Ei taida ihan turhasta tulla sanon

Oletetaan, että omaiset perivät asunnosta puolet. Miten he voisivat vaatia asunnon toista omistajaa muuttamaan ennen perunkirjoituksia ja millä valtuuksilla? Eiväthän he vielä ole saaneet asunnon toista puoliskoa hallintaansa edes. Useimmiten hautajaiset ovat paljon ennen perunkirjoituksia.

 

Tietenkään ei mitään tehdä ennenkuin perunkirjoitus on tehty. Tuohon en ottanut kantaa enkä edes olettanut, että joku kuvittelee sukulaisten olevan heti vaatimassa sitä sun tätä. 

Avoliitto on Jeesuksen opetusten mukainen oikea liitto. Avioliitto ei sovellu ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Eri. Lisäksi saa päättää, haluaako samaan hautaan kuolleen aviopuolisonsa kanssa eikä siinä ole muilla nokan koputtamista. Tietysti hautajaisajankohta, paikka jne. ovat aviopuolison päätösvallassa. 

 

Avopuolisoilla saattaa lähisukulaiset haluta hänet sukuhautaan ja toista osapuolta ei. Avopuoliso ei välttämättä saa päättää hautajaisista oikeastaan mitään eikä ehkä edes häntä haluta sinne. Riippuu ja roikkuu, miten kuolleen avopuolison lähiomaisten kanssa tulee toimeen. Saattaa tulla kylmää kyytiä, jos suruaikana joutuu vielä muuttamaan ehkä kuolleen avopuolison asunnosta pois, koska lähiomaiset päättävät kuolinpesän asioista.

Ei taida ihan turhasta tulla sanonta avioliiiton turvasatama.

Minulla painaa lasteni oikeudet enemmän vaakakupissa kuin yhteinen hautapaikka. Ja siksi en mene naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus koskee vain niitä tilanteita, jossa leskellä ei ole omaa asuntoa, jossa voisi asua. Jos leskellä on vaikka yksiö sijoitusasuntona, niin sen katsotaan soveltuvan hänen asunnokseen, eli tällaisessa tapauksessa edelleenkin jopa avioliitossa asunut joutuu lähtemään kodistaan. Toki hän voi varmaan myydä sen sijoitusasuntonsa ja ostaa muut perijät asunnosta ulos, mikäli yksiöstä saatava raha siihen riittää.

Omaa vastaavaa asuntoa. Jos on paljon huonompi niin ei vaadita siihen muuttamista.

Avioliitossa puoliso on virallinen puoliso, tiedot löytyy automaattisesti, ei tarvitse ilmoittaa minnekään erikseen.  Toisekseen mahdollisuus lesken eläkkeeseen. Nämä olivat meidän syyt. Muuten tehtiin täysin poissulkeva avioehto, tästä kulu n. 50e. Ei muita kuluja avioliiton solmimisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso on lähiomainen. Kuoleman sattuessa aviopuolisolla on avio-oikeus asua yhteisessä kodissa, leskeneläke. 

Ei siitä asunnosta häädetä vaikka avopuoliso.

Mun mummo häädettiin. Kun miehensä kuoli, tämän poika saapasteli välittömästi heidän puoliksi omistamaansa asuntoon ja sanoi että tämä menee myyntiin välittömästi ja muutetaan rahaksi mahdollisimman nopeasti. Ei antanut mummolle yhtään aikaa surun keskellä järjestellä ja rauhassa etsiä uutta asuntoa. 

Eli mummosi joutui asunnottomaksi kadulle, niinkö? Kyllähän näihin varmaan jokin lakipykäläkin on, mutta usein varsinkin vanhusten kohdalla luotetaan siihen, ettei siitä olla tietoisia. Eikä ketään tie

Tässä tilanteessa mummon ei olisi tarvinnut myydä asuntoa. Tässä tämä vainaja olisi voinut tehdä testamentin, jolla mummon ( joka ei ehkä ollut tämän pojan äiti) asemaa olisi parannettu tai asunnon olisi voinut testamentata kokonaan mummolle. Mummon nimmari tarvittiin myyntiin, jos hänet painostettiin myymään, niin se on ikävää, mutta oikeudellisesti hänelle ei olisi ollut  velvollisuutta myydä pojan ilmoituksen perusteella.