Mistä johtuu jos joku ihminen tuijottaa?

Vierailija kirjoitti:

Asuin muutaman vuoden Italiassa. Siellä oli ihan normaalia katsoa ihmisiä silmiin kadulla ja hymyillä. Usein myös tervehdittiin, vaikka kyseessä olisi ollut täysin vieras ihminen. Suomeen palattuani taisin aiheuttaa monille ahdistusta, kun katselisin ihmisiä silmiin hymyilleen kadulla kulkiessani. Varmaan olin yksi näistä "tuijottajista" :D

Mua on muuten Roomassa ohikulkija lähestynyt noin iloisesti hymyillen, nuorempi nainen ja itsekin siis olen. Poikanikin ihmetteli tunsinko tämän henkilön jostain!

Ei ole opetettu ettei saisi katsoa ihmisiä. Jos on esim. kokouksessa, siellä pitkä pöytä, eikä mitään katsottavaa, väkisin katselee ihmisiä siinä vastapäätä. Toiseksi liian vähän ihmiskontakteja, niin on kiva katsoa ihmisiä ja ihan hyvällä mielellä. En tiedä minne katse pitäisi suunnata? Ehkä se on yritys saada keskusteluyhteys ihmisiin ja sehän on tietysti todella tuomittava ajatus.

Se on Pielavedeltä. Tai Nurmeksesta. 

Yritän olla tuijottamatta ja katsella salaa jos näen persoonallisen ja kiinnostavan näköisen ihmisen vaikkapa kaupassa. Voi olla mies tai nainen, nuori tai vanha. Heissä vaan on jotain mistä haluaa selvää katselemalla. 

esimerkiksi kerran katselin kaupassa vanhahkoa naista jolla oli teinimäinen pukeutumistyyli, blondi hiustenpidennys ja botox-huulet. Hän oli niin persoonallinen näky että halusin katsella uteliaisuuttani. Olen itsekin epätavallisen näköinen eli en arvostele mitenkään muiden ulkonäköä. Päinvastoin, minua ilahduttaa massasta poikkeavat ihmiset. Heidän katselu on inspiroivaa, kuin katselisi taideteosta.

Jos joku tuijottaa niin hänen sisäinen Ulla Taalasmaa on herännyt henkiin

Naapuri on tuijottaja. Ei puhu, hädin tuskin moikkaa. Muuten vain mulkoilee. En jaksa ymmärtää, tullut mieleen onko joku asperger piirre vai mikä.