Pitääkö minun vaan hyväksyä tämä, että joka arkiaamu herään ennen seitsemää, kun saman rapun kiljuvat tenavat lähtevät tarhaan?

Ei pidä hyväksyä! Ei päivälläkään saa pitää mahdotonta elämää,pitää ajatella naapureita. Huutaminen,möykkääminen,kaiteiden hakkaaminen eivät ole normaalielämän ääniä!

Mene aikaisemmin nukkumaan.

Jos aijot asua kerrostalossa niin kyllä. Jos ei ole ne muksut, niin joku toinen kuka paukuttaa ovia tms.

Kaupunkielämä on sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka hiljaisuus loppuukin niin silti pitää osata huomioida muut asukkaat. 

Ja vanhemmilla on velvollisuus opettaa tämä lapsilleen ja valvoa sen noudattamista.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurin ipana on automaattinen herätyskello - joka helvetin aamu klo 6.00 alkaa kantapääjyskytys. Vanhemmat osaavat kulkea kantapäitä paukuttamatta, mutta ipana ei, eikä sitä selvästikään opeteta pois siitä tavasta.

Mun seinän takana näitä on kaksi, mutta onneksi vain mummolassa käymässä. Tosin ovat siellä melkein joka päivä. Vanhemmat laittavat instaan hotelliviikonlopuistaan kuvia. Jo ihan pieninä vauvoina tuotiin hoitoon, päiväkausiksi. 

Isompi juoksee ja hyppää jostain korkealta, samoin seiniltä putoilee kamaa, oisko tauluja. Jokin helisee ikävästi ja tömpsettä ja jytinää saa kärsiä liki päivittäin. En valehtele, kun kerron että päätä särkee.

Ulkona viihtyvät sen armollisen 15 minuuttia, ja sitten taas juoksemaan, kuin hamsteri juoksupyörässä, useita tunteja putkeen. Vaikuttaa hermostuneelta ja kitisee koko ajan, kaipa alkaa tuollainen jatkuva hoitoon vienti näkyä lapsessa. Pihalta kuuluu surkeaa "Mennään kottiin" -huutelua. Mutta mitä väliä, täytyyhän vanhempien saada omaa laatuaikaa. Niin, ja jopa koirakin on päätynyt tänne mummolaan, pysyvästi. Onneksi se ei sentään räksytä.

Vierailija kirjoitti:

Hiljasuus loppuu klo 7, totu siihen.

Niin eli meteli kuuluu siis hiljaisuuden aikana. Miksi siihen pitäisi tottua?

Kai tuo riippuu myös vähän siitä minkä ikäisiä lapset ovat. Ei ihan pienet vielä vaan osaa huomioida muita. Toki heitä kuuluu siihen opettaa, mutta ei se kerrasta tai kahdesta perille mene. Meillä 5v osaa jo kulkea rauhallisesti mekkaloimatta, joskus saattaa innoissaan jotain huudahtaa, mutta silloinkin kaunis muistutus toimii. 3v sen sijaan on vielä ihan mahdoton. Kun asiasta muistuttaa se muistaa sen noin puoli minuuttia ja taas tulee jotain hyppelyä, huutoa tai vastaavaa. Toki ohjaan aina näissä tilanteissa, mutta toivon myös hieman ymmärrystä naapureilta. Noh, enpä tiedä tuleeko sitä kuitenkaan. Mikään heippalappu nyt ei tilannetta kuitenkaan muuttaisi. Ellei siinä sitten olisi joku oikeasti taianomainen vinkki miten lapset saa kulkemaan hiljaisemmin. Pelkkä huomautus melusta nyt ei muuttaisi siirtymiä muutakuin entistä kireämmiksi.

Sehän on normaali aika herätä ennen kello seitsemää, mikäli avaaja ei ole vuorotöissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opetan lapselle että pitää ottaa myös muut huomioon ja rappukäytävässä puhutaan vain hiljaisella äänellä eikä tömistellä portaissa, ulko-ovi laitetaan nätisti kiinni, sisällä ei pudotella tavaroita tahallaan lattialle tai kaadeta lelulaatikkoa paljaalle lattialle vaan matolle, ei siirretä tuolia jalat kirskuen yms.

kauhee elämä! Ei saa leluja kaataa ku kontrolloidusti tai jos jotain putoaa ni tuleeko rangaistus, vai miten opetat? Jos sulla ei oo rahasta kiinni, ni osta omakotitalo. Lapset sais turvallisen lapsuuden.

Ihan perus käytöstapoja.



Osta osake ns, paremmasta taloyhtiöstä. Meidän piireissä käytöstavat opitaan äidinmaidossa. Toisten huomioonottaminen on arjessa mukana ihan kaikessa. eikä se ole "kauheeta elämää", vaan helppoja käytöstapoja, jotka peilautuvat itselle takaisin moninkertaisena. Meille "kauhee elämä" on juuri tällaiset rajattomat lapset, joilta puuttuvat käytöstavat. Usein ne puuttuvat myös heidän vanhemmiltaan.

Valitettavasti myös ns. paremmissa taloyhtiöissä on ongelmansa hinta-tason ja sijainnin suhteen. Hyvin harvassa ovat ne yhtiöt, joiden yhtiösäännössä on etuosto-oikeus ja myös ihmisiä jotka sitä käyttävät. Muissa yhtiöissä kaupunki voikin yllättäen ostaa seinänaapurina olevan yksiön alkoholistien ja huumeiden käyttäjien tukiasunnoksi. Kuten kävi meillä.

Totta kai. Joko hyväksyt tai itket j a hyväksyt. Tai muutat muualle.  Se joka ei sopeudu, lähtee.