Lue keskustelun säännöt.
Ystävän hehkutus lapsistaan alkaa ärsyttää
16.02.2024 |
Ystävä tuli äidiksi vähän kypsemmällä iällä ja suhtauduin ymmärtäväisesti ja hellyydellä kun esikoistaan hehkutti ja ihaili kovasti. Ajattelin että kyllä se suurin terä siitä laantuu niinkuin meillä muillakin. Sai sitten toisenkin lapsen ja nyt nämä lapset on 4&2v ja hehkutus ei ainakaan ole laantumaan päin. Omat lapseni on teinejä ja hyvin jo tiedän että eivät ole mitään ihmelapsia ja minun omat kiinnostukset on jo enemmän siinä ajassa kun he muuttavat pois kotoa. Toki heitä rakastan koko sydämestäni ja teen kaikkeni heidän eteen mutta en enää elä vain heidän kauttaan.
Ystäväni on ihana ihminen mutta huomaan että alan ikävästi karsastaa häntä koska en jaksaisi koko ajan ihailla kaikenlaisia tavallisia juttuja joita hänen lapset tekee. Ja kuunnella miten he on paremmin kasvatettuja ja rohkeita ja taitavia verrattuna muihin jne jne.
Ei tästä varmaan puhuakaan voi? Onko odotettavissa että loppuisi joskus pian?
Kommentit (24)
Ota vaa etäisyyttä. Hän voi hyvin etsivä seuraa samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten joukosta, ja varmasti onkin jo löytänyt, luultavasti lapset kuitenkin on päiväkodissa ja sitä kautta viimeistään saa niitä kaveri perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kärsinyt pitkäänkin tahattomasta lapsettomuudesta. Silloin näkökulma voi muuttua. Itsekin olen siutä kärsinyt ja samoin olen juuri sellainen, että elän lapseni kautta.
Mummona kohtaan myös tätä rajatonta hehkutusta. Itselläni myös lapsenlapsia joita rakastan, jotka ihania ja joista voisin puhua loputtomasti, mutta olen ymmärtänyt kuinka puuduttava aihe se on ja maltan pitää suuni kiinni. Joskus epäilen että jotkut mummot pitävät minua välinpitämättömänä lastenlspsieni suhteen kun en heistä paljon puhele. Voi kun tietäisivät. 🥰
Pikkulapsiaikana ne kuulumiset nyt vaan on aika paljon niitä lasten kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Mummona kohtaan myös tätä rajatonta hehkutusta. Itselläni myös lapsenlapsia joita rakastan, jotka ihania ja joista voisin puhua loputtomasti, mutta olen ymmärtänyt kuinka puuduttava aihe se on ja maltan pitää suuni kiinni. Joskus epäilen että jotkut mummot pitävät minua välinpitämättömänä lastenlspsieni suhteen kun en heistä paljon puhele. Voi kun tietäisivät. 🥰
Lapsenlapsiaan hehkuttavia mummoja kyllä on. Onhan se herttaista mutta pidemmän päälle rasittavaa 😁 luulisin että ne on ne samat ihmiset jotka kehuu ensin lapsiaan maasta taivaisiin ja jatkaa sitten lapsenlapsilla. Että ap, odotapa vaan 30 vuotta niin saat kuulla millaisia ihmelapsia näitten täydellisten lapsukaisten jälkikasvusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se siinä n. kouluikään mennessä ala vähentyä, jos on vähentyäkseen. Jotkuthan jaksaa kehua vielä aikuisiakin lapsiaan loputtomasti.
Minä myös kohtasin näitä äitejä jossain perhekerhossa. Myös yksi ystäväni muuttui samanlaiseksi.
Juuri hänen vauva kääntyi jotenkin erikoisen aikaisten tai ainakin paremmin, kuin muiden. Juuri hänen lapsensa osasi kaikki paremmin. Juuri hänen vauvansa oli saanut kehuja terkassa.
Kun lapset kasvoi, juuri hänen lapsi jne..
No ihan tavallisia aikuisia näistä on kasvanut. Jopa siitä minun yhdestä lapsesta, joka oppi lukemaan 3 vuotiaana ja alkoi kävellä 9 kuisena. En kyllä näistä kehunut kenellekään. Mutta sisimmässäni kuvittelin, että tästä tulee varmaan joku professori vähintään. Ihan tavallinen duunari siitä tuli ja ihan kasin keskiarvolla oli koulussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullu lastaan kehuu.. ja huima hevostaan..
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaikana ne kuulumiset nyt vaan on aika paljon niitä lasten kuulumisia.
Tylsille ihmisille varmaan onkin. Eihän siinä mitään, jos löytää kaltaistaan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki äidit ovat tuossa vaiheessa yhtä rasittavia. ap oli samanlainen ennnen, mutta on nyt eri elämänvaiheessa ja huomaa kuinka ärsyttävä hän on itsekin ollut, kun lapset olivat pieniä
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaikana ne kuulumiset nyt vaan on aika paljon niitä lasten kuulumisia.
Ei ne kyllä kaikilla ole. Minä harrastin edelleen omia tärkeitä juttujani silloinkin kun lapset oli pieniä. Ehkä olen välinpitämätön äiti, mutta ei minua koskaan tehnyt mieli puhua tavallisesta lapsiperhearjesta ystävien kanssa. Sehän oli kaikkein parasta kun sai kerrankin jutella vaikka kirjallisuudesta tai taiteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo ennen wanhaan sanottiin -maailmalta ne kehut kuulu,ei omasta suusta- Tarkoitti niin itsekehua kuin vanhemmat lapsiaan. On sitten eri asia kehua ja rohkaista lasta siellä kodin piirissä.
Vapauta ystäväsi seurastasi, kumpikin voitatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti minä olen osannut valita ystäväni paremmin kuin sinun ystäväsi on osannut. Vihaan selän takana juoruilijoita, ystävältä odotan suoraa puhetta. Kukin tyylillään toki, ei meistä kaikista ole kasvanut fiksuja aikuisia, pienisieluisia on joukossa, niihin kirjoituksellasi osoitat lukeutuvasi. Minulla ei ole lapsia, joten ei ole ollut tilaisuutta hehkuttaa heitä, tämä tarkennuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaikana ne kuulumiset nyt vaan on aika paljon niitä lasten kuulumisia.
Ei ne kyllä kaikilla ole. Minä harrastin edelleen omia tärkeitä juttujani silloinkin kun lapset oli pieniä. Ehkä olen välinpitämätön äiti, mutta ei minua koskaan tehnyt mieli puhua tavallisesta lapsiperhearjesta ystävien kanssa. Sehän oli kaikkein parasta kun sai kerrankin jutella vaikka kirjallisuudesta tai taiteesta.
Joopa joo.
Minuakin on alkanut ärsyttämään yksi ystäväni jolla ei ole ilmeisesti enää omaa persoonaa jäljellä. Hän puhuu vain "lapsensa suulla". "Milla teki näin, Milla sanoi noin, arvatkaa mitä mieltä Milla on tästä, muistatko kun Milla teki niin...". Aika ärsyttävää 😄
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa milloin tuo loppuu tai voiko tuohon sanoa mitään, mutta ymmärrän että on hieman rasittavaa. Samalla kirjoituksesi on itselleni hyvä muistutus siitä, että kun esikoiseni syntyy lähiaikoina niin en puhu koko ajan vain hänestä ja lähettele kavereille söpöjä videoita ja kuvia 247 vaan kerron omista tekemisistäni ja omista jutuista ja ennen kaikkea en halua elää vain lapsen kautta. Toki pienen vauvan kanssa väkisinkin arjen tekemiset pyörii hyvin paljon hänen ympärillään, mutta pyrin ottamaan ystävieni näkökulman tässä huomioon ja aidosti keskittymään myös itseeni ja ystäviini.
Myös joidenkin omien kavereiden kohdalla on ollut viime aikoina sitä, että kun kysyy mitä kaverille kuuluu niin hän alkaa kertoa mitä lapselleen kuuluu, vaikka sitä en oikeastaan kysynyt. Yleensä tuo on kyllä onneksi vähentynyt siinä n. vauvavuoden jälkeen ja välillä on tietenkin kiva kuullakin että mitä lapsille kuuluu ja saada vaikka joku h
Tuntuupa julmalta ajatukselta, että kun perheeseen syntyy lapsi, hän ei voi olla vanhenpiensa kuulumisissa mukana. Ystävissäni on monta jotka puhuvat jatkuvasti baarireissuistaan ja matkoistaan, ei kiinnostaisi kainkaan, mutta kuuluu ystävyyteen kuunnella. Aloin toisaalta miettiä, että sanon, että puhutaanko jostain muusta, työkseni kierrän maailmalla, ei paljoa kiinnosta vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kärsinyt pitkäänkin tahattomasta lapsettomuudesta. Silloin näkökulma voi muuttua. Itsekin olen siutä kärsinyt ja samoin olen juuri sellainen, että elän lapseni kautta.
Hirvittävän ahdistavaa lapselle kun äiti elää elämäänsä sen lapsen kautta. Lasta ei pidetä omana erillisinä persoonana ja ihmisenä vaan oman elämänsä jatkeena. Näin niitä peräkamarin poikia ja flikkoja kasvatetaan.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa milloin tuo loppuu tai voiko tuohon sanoa mitään, mutta ymmärrän että on hieman rasittavaa. Samalla kirjoituksesi on itselleni hyvä muistutus siitä, että kun esikoiseni syntyy lähiaikoina niin en puhu koko ajan vain hänestä ja lähettele kavereille söpöjä videoita ja kuvia 247 vaan kerron omista tekemisistäni ja omista jutuista ja ennen kaikkea en halua elää vain lapsen kautta. Toki pienen vauvan kanssa väkisinkin arjen tekemiset pyörii hyvin paljon hänen ympärillään, mutta pyrin ottamaan ystävieni näkökulman tässä huomioon ja aidosti keskittymään myös itseeni ja ystäviini.
Myös joidenkin omien kavereiden kohdalla on ollut viime aikoina sitä, että kun kysyy mitä kaverille kuuluu niin hän alkaa kertoa mitä lapselleen kuuluu, vaikka sitä en oikeastaan kysynyt. Yleensä tuo on kyllä onneksi vähentynyt siinä n. vauvavuoden jälkeen ja välillä on tietenkin kiva kuullakin että mitä lapsille kuuluu ja saada vaikka joku h
Vauvan kanssa se on ok että höpisee vain siitä lapsesta. Mutta ketään ei tosiaan jaksa enää kiinnostaa siinä lapsen neljännen ikävuoden kohdalla niin paljon.
En osaa sanoa milloin tuo loppuu tai voiko tuohon sanoa mitään, mutta ymmärrän että on hieman rasittavaa. Samalla kirjoituksesi on itselleni hyvä muistutus siitä, että kun esikoiseni syntyy lähiaikoina niin en puhu koko ajan vain hänestä ja lähettele kavereille söpöjä videoita ja kuvia 247 vaan kerron omista tekemisistäni ja omista jutuista ja ennen kaikkea en halua elää vain lapsen kautta. Toki pienen vauvan kanssa väkisinkin arjen tekemiset pyörii hyvin paljon hänen ympärillään, mutta pyrin ottamaan ystävieni näkökulman tässä huomioon ja aidosti keskittymään myös itseeni ja ystäviini.
Myös joidenkin omien kavereiden kohdalla on ollut viime aikoina sitä, että kun kysyy mitä kaverille kuuluu niin hän alkaa kertoa mitä lapselleen kuuluu, vaikka sitä en oikeastaan kysynyt. Yleensä tuo on kyllä onneksi vähentynyt siinä n. vauvavuoden jälkeen ja välillä on tietenkin kiva kuullakin että mitä lapsille kuuluu ja saada vaikka joku hauska ja söpö kuva 3v synttäreiltä, mutta kohtuus kaikessa.