Ymmärsin tänään luovuttaa. Olen lopunelämän yksin
Heräsin aamulla ja tajusin, että tämä kumppanin löytäminen on kuin hakkaisi päätä seinään. Olen 50+ eronnut nainen ja ollut sinkkuna vajaa 2 vuotta. Tajusin, että homma menee aina niin, että ne kiinnostuu josta minä en kiinnostu. Sitten kun olen kerran oikein kunnolla ihastunut, niin miestä ei kiinnostanut tarpeeksi. En edes tiedä enää miltä se tuntuisi, jos jotakin kiinnostaisi minun seurani. Vapailla markkinoilla tuntuu olevan 45-55 vuotiaissa vähän miehiä ja paljon naisia. Itse en ole vielä ihan perinteisimmästä päästä ikäisiäni naisia, niin ei miehiä jaloissani pyöri edes seksin toivossa. Niin, että kyllä tämä nyt oli tässä.
Kommentit (43)
Taisin itsekin tehdä saman tässä melko vastikään. Yhtäkkiä nimittäin tajusin lenkillä ymmärtäväni täydellisesti sitä naisopettajaa joka ihan yllärinä tutuilleen vaan katosi sipoonkorpeen.
Eiköhän tämä ollut tässä.
Tuore ero takana lähes 30v kestäneestä liitosta. Ikää 56v. Eipä hyvältä kuulosta. Sinkkuna sit, hyvää loppuelämää meille.
Vierailija kirjoitti:
Taisin itsekin tehdä saman tässä melko vastikään. Yhtäkkiä nimittäin tajusin lenkillä ymmärtäväni täydellisesti sitä naisopettajaa joka ihan yllärinä tutuilleen vaan katosi sipoonkorpeen.
Eiköhän tämä ollut tässä.
Tarkennan vielä, että minua ei kukaan edes etsisi eli en kuluttaisi kenenkään kallisarvoisia resursseja edes tuossa vaiheessa.
Yksinolossa on paljon hyvää. Kumpa vain mainos ihmiset (varsinkin joulunaikaan) eivät tekisi meistä hylkiöitä. Kumpa vain yhteisöt alkaisivat markkinoida lisää hyvinvointilomia yksinäisille jne.. Yli 3 osa suomalaisista on nykyään sinkkuja. Tosi moni yli ns. keski-iän.
Miehille: lopettakaa se pornotähden etsintä, ja uskaltautukaa etsimään aitoa naispuolista ihmistä!
Hyvät leidit, nyt loppui tuollainen toivoton puhe! Ihan mitä ihanaa vain voi tapahtua ihan milloin vai. Konkreettisena ehdotuksena ajattelin, että voisittekohan laajentaa sitä miekkosen etsintää oman tutun alueen ulkopuolelle? Iän puolesta? Ja vaikka ihan toiseen maahan! Tsemppiä!
Minä olen vasta vähän päälle 40 vuotias meis. En eläessäni ole ollut parisuhteessa. En tiennyt. että parisuhteen löytämiseen olsi jokin ikäraja. Eli pidän mahdollsiena, että saattasin vielä ehkä joskus löytää ja kohdata hänet, jonka kanssa saattaisin edetä ja muodostaa parisuhteeseen. - Ellei niin käy, niin jatkan elämistäni sinkkuna. Mutta kuitenkin niin, että yritän pitää huolta siitä, ettei yksinleämsieni muutu yksinäisyydeksi. Yrittäen siis osaltani ylläpitää ja rakentaa niitä vastavuoroisia ja jo nyt/ tähän mennessä paljon antaneita ihmissuhteitani joita minulla onneksi on niin miesten kuin naisten kanssa.
On nminullakin ollut aikani jolloin olin valmis parisuhteeseen melkein kenen hyvänsä naisen kanssa mutta onneksi olen päässyt tuosta vaiheesta ylitse. - Vai kuka haluaa parisuhteeseen sellaisen kanssa, josta toinen pohjimmiltaan aattelisi, että hän on kumppanini nyt se joky, eikä muuta. Tai se muuta ettei yksin tarvisisi enää olla kun on tuo joku (mikä lie) nyt tuossa. Vähän kun ilmaa, eikä oikein sitäkään.
ei kai siinä sitten muu auta, kun sinulle ei kerran kukaan mies kelpaa. miehiä kyllä olisi vapaana satojatuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät leidit, nyt loppui tuollainen toivoton puhe! Ihan mitä ihanaa vain voi tapahtua ihan milloin vai. Konkreettisena ehdotuksena ajattelin, että voisittekohan laajentaa sitä miekkosen etsintää oman tutun alueen ulkopuolelle? Iän puolesta? Ja vaikka ihan toiseen maahan! Tsemppiä!
Jossain vaiheessa sitä on vain viisainta lopettaa uskomasta tuohon yltiöoptimisteen lässytykseen, että mitä vaan ihanaa voi tapahtua ihan milloin vain. Todellisuudessa kun ihan milloin vain voi tapahtua ainoastaan jokin uusi vastoinkäyminen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinolossa on paljon hyvää. Kumpa vain mainos ihmiset (varsinkin joulunaikaan) eivät tekisi meistä hylkiöitä. Kumpa vain yhteisöt alkaisivat markkinoida lisää hyvinvointilomia yksinäisille jne.. Yli 3 osa suomalaisista on nykyään sinkkuja. Tosi moni yli ns. keski-iän.
Miehille: lopettakaa se pornotähden etsintä, ja uskaltautukaa etsimään aitoa naispuolista ihmistä!
ei maksa vaivaa miesten hakea naista. juurihan ap:kin sanoi, ettei ole kiinnostunut yhdestäkään miehestä, joka oli kiinnostunut hänestä
Kyllä yksinolossa on paljon hyvää ja aluksi se tuntuu ihanan vapauttavaltakin. Olisi vaan mukava jutella jonkun kanssa kun on huolia tai ihan muutenkin vaan. En kaipaa enää mitään yhdessäasumista ja kyttäämistä. Kunhan tietäisi jonkun välittävän oikeasti ja saisi nähdä edes ihanan hymyn. Mitään yrmyturpa miestä en katselisi hetkeäkään. Se on jo koettu.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät leidit, nyt loppui tuollainen toivoton puhe! Ihan mitä ihanaa vain voi tapahtua ihan milloin vai. Konkreettisena ehdotuksena ajattelin, että voisittekohan laajentaa sitä miekkosen etsintää oman tutun alueen ulkopuolelle? Iän puolesta? Ja vaikka ihan toiseen maahan! Tsemppiä!
Jossain vaiheessa sitä on vain viisainta lopettaa uskomasta tuohon yltiöoptimisteen lässytykseen, että mitä vaan ihanaa voi tapahtua ihan milloin vain. Todellisuudessa kun ihan milloin vain voi tapahtua ainoastaan jokin uusi vastoinkäyminen.
tyypillinen naisten ajatusmaailma "mitä vaan voi tapahtua". eli odotetaan kotona, että prinssi tulee hakemaan eikä itse tehdä alotteita
Pitääkö tosiaan paikkaansa, että 45-55 vuotiaissa on vapaana paljon naisia, mutta vähän miehiä?
Eikös naisten pitänyt olla onnellisimmillaan yksin...? Mistä tämä poru siis?
Vierailija kirjoitti:
ei kai siinä sitten muu auta, kun sinulle ei kerran kukaan mies kelpaa. miehiä kyllä olisi vapaana satojatuhansia.
Kelpaa... En alkaisi suhteeseen, jos en tuntisi suurta ihastumusta. Ja valitettavasti en voi siihen itse vaikuttaa. Miksi pitäisi ottaa vaan joku.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tosiaan paikkaansa, että 45-55 vuotiaissa on vapaana paljon naisia, mutta vähän miehiä?
No ei pidä. Miehiä on naisia vähemmän oikeastaan vain vanhapieru-iässä. Naisista on erittäin kova kysyntä, eli jos nainen on vastentahtoisesti sinkku, niin silloin on jotain pahasti pielessä.
50-vuotiaalla naisella on paljon hyviä elinvuosia edessä. Mikä sen parempaa kuin olla vapaa ja oma herransa.
Tunnen monta keski-iässä eronnutta jotka ovat eron jälkeen puhjenneet kukkaan. Koko ilme ja olemus kirkastuu, elämä aukenee ihan eri tavalla.
Nyt nauttimaan elämästä! Ja pysykää yksin!
Vierailija kirjoitti:
Eikös naisten pitänyt olla onnellisimmillaan yksin...? Mistä tämä poru siis?
Iäkkäät naiset ovat vielä sitä polvea kun oltiin ja mentiin yhdessä hamaan tappiin asti. Uudempi polvi vaatii enemmän.
Sattuipa sopivasti tämä avauksesi, itse nimittäin olen tehnyt saman asian suhteen surutyötä oikeastaan joulusta asti ja nyt alkaa tuntua siltä etten jaksa enää edes surra vaan antaa olla. Itsellä sinkkuutta on takana kaksi vuosikymmentä ja tässä samalla sitten suren sitäkin, että elämä jäi ihan elämättä kun en saanut perustaa perhettä.
N47