Lue keskustelun säännöt.
Miksi vielä 80-luvulla teknilliseen opistoon oli vaikea päästä, vaikka enää ei ollutkaan suuret ikäluokat opiskeluvaiheessa?
15.02.2024 |
Aikalaisten suusta kuulee usein, että silloisiin teknillisiin oppilaitoksiin oli todella vaikea päästä 80-luvulla ja kilpailu oli kovaa. Sen ajan insinööri-käsite oli jotain muuta kuin nykypäivän amk-insinööri. Tuolloin oli selkeästi jako teknikkojen ja insinöörien välillä. Teknikkokin saattoi päästä työelämässä pitkälle.
Suuret ikäluokat olivat tuolloin 30-40 vuotiaita. Valtaosa ei siis ollut opiskeluvaiheessa.
Nykyisellään mielestäni amkeihin on lapsellisen helppoa päästä. Suurin piirtein riittää, että pulssi tuntuu.
Toki ikäluokatkin ovat pienentyneet, mutta silti. Ei se opetus vanhojen opetussuunnitelmien osalta nyt niin paljon eroa, mutta tuolloin kasarilla taisi olla läsnäolopakko ja teknillinen opisto muistutti enemmän sisäoppilaitosta.
Kommentit (14)
Koska kouluun oli vaativa pääsykoe. Nykyiseen ammattikorkeakouluun (korkeakoulu, hih) pääsevät kaikki jotka hengittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oliko vaikea päästä, Olin joku 14. (/30) joka låpås pääsykokeen ja pisteeni oli matematiikasta täydet ja lukukoe 2 pistettä vaille täydet. Tää tapahtui 1986.
Eli pääsykokeessa ei kyllä pahemmin saanut epäonnistua.
Ainakin 1980-luvulla tekuun riitti lukion lyhyt matematiikka. Mahtaako riittää nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 1980-luvulla tekuun riitti lukion lyhyt matematiikka. Mahtaako riittää nykyään?
Ammattikoulutaustallakin pääsee ja pääsi. Pääsykoe ratkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 1980-luvulla tekuun riitti lukion lyhyt matematiikka. Mahtaako riittää nykyään?
Ammattikoulutaustallakin pääsee ja pääsi. Pääsykoe ratkaisi.
No sitten tehtävätkään eivät ole olleet kovin korkeaa matematiikkaa vaan peruslaskentoa. Koe on siis enemmän mitannut huolellisuutta ja järkeilyä. Jotka toki nekin ovat hyviä ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan oikaisesti? Luin DI:ksi 80-luvulla ja opiskelemaan oli suht helppo päästä. Toki piti sitten myös valnistuakin, se oli jo työläämpää 😌
Opiskelupaikkoja oli niukalti. Työttömyys uhkasi ja räjähti sitten käsiin 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 1980-luvulla tekuun riitti lukion lyhyt matematiikka. Mahtaako riittää nykyään?
Ammattikoulutaustallakin pääsee ja pääsi. Pääsykoe ratkaisi.
No sitten tehtävätkään eivät ole olleet kovin korkeaa matematiikkaa vaan peruslaskentoa. Koe on siis enemmän mitannut huolellisuutta ja järkeilyä. Jotka toki nekin ovat hyviä ominaisuuksia.
Ei ollut korkeampaa matematiikkaa. Lukion pitkä matikka käytiin suurinpiirtein kouluaikana. Ja sit soveltamista mekaniikkaa, fysiikkaa ja lujuusoppia. Mutta pääsykokeessa piti onnistua lähes täydellisesti.
Eli helpohko, mekaanisia tehtäviä sisältävä koe, jossa tärkeää oli saada kaikki oikein. Ja sen jälkeen sitten opiskeluaikojen kollektiivinen käsitys omasta erityisyydestä.
Sopii ehkä yhteen tietynlaisen takavuosien insinööristereotypian kanssa. Ja kyllähän tällaisia ihmisiä maailma tarvitsee edelleen. Mutta ei näillä opeilla Suomea suosta nosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saiko oppilaitokset tuohon aikaan rahoitusta sen mukaan, paljonko valmistuu koulusta vai oliko rahoitus kiinteäpohjainen? Kiinteäpohjainen rahoitus varmasti kannusti enemmän siihen, että opiskelija-ainesta valikoidaan. Nykyisellään jos 30 aloittaa, niin 10-15 valmistuu ja heistä koulu saa rahat.
Vierailija kirjoitti:
Saiko oppilaitokset tuohon aikaan rahoitusta sen mukaan, paljonko valmistuu koulusta vai oliko rahoitus kiinteäpohjainen? Kiinteäpohjainen rahoitus varmasti kannusti enemmän siihen, että opiskelija-ainesta valikoidaan. Nykyisellään jos 30 aloittaa, niin 10-15 valmistuu ja heistä koulu saa rahat.
Se oli 80-luvulla hybridimalli, eli budjettiin kilahti reksin mukaan könttä per nuppi. Sillä perusteltiin se läpi vuoden läsnäolopakko. Varmaksi en osaa sanoa oliko kuukausittain, puolivuosittain vai vuosittain maksatus. Teknikkokoulutuksessa joko mentiin läpi, pudottiin tai siirryttiin kakkoselta insinöörikoulutukseen. Kaksi kaveria meni kakkoselta suoraan yliopistoon. Rahoituksellisesti koulua kohdeltiin kaikissa noissa kategorioissa samalla tapaa.
Nykytekniikkaa ja firmapuolen oppeja seuraten kannatan nykymallia. Eli koulu tarjoaa resurssit ja vastuu on itseohajutuvasti opiskelijalla. Porukka voi hankkia jostain soluasunnon, kalustaa sen neukkariksi ja jyrätä teoriakurssit siellä läpi etänä. Meidän aikaan tehtiin kotitehtävät tuolla mallilla, etävehkeitä ei siihen aikaan ollut, eli koululle marssittiin mapit kainalossa sitten palaverintäyteisen yön jälkeen. Voihan toki olla että kaikilla opiskelijoilla ei "projektitason" itseohjautuvuutta hoitaa hommat maaliin täysin omalla tiimillä vielä löydy. Ehkä tätäkin asiaa miettivät he keille se mietintä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinne sen kummemmin ollut vaikeaa silloin päästä. Oma lukioluokkani oli täynnä näitä C:n paperit vääntäneitä poikia jotka järjestään menivät sitten opiskelemaan insinööreiksi.
Ja tuohan riippui sitten ihan siitä linjasta, oli yo pohjaista 3 v kestävää ja sitten 4v kestävää, johon ei yo-tutkintoa tarvittu. Ja myös eri alan linjat oli erilaisia vaatimuksiltaan. Ei ole mitään yleistä "insinööriä" tai "teknikkoa" joka tekee mitä vaan, vaan oli raksaa, kemiaa, konetta jnejne ja siis ihan siellä Teknillisessä opsitossa
No ei se nyt ihan mikään sisäoppilaitos ollut. Viina maistui kun hoitsuopiskelijoiden kanssa istuttiin iltaa, mutta läsnäolopakko oli. Labroja prujattiin ainakin meillä jatkuvalla sikatahtisyötöllä, noin kerran viikossa. Kirjoituskone lauloi aamuyölläkin. Nyt ne on kai onneksi suurelta osin korvattu lopputyöllä, luulisin. Pääsykokeet oli ehkä mitoitettu sen mukaan, että ne olivat vaikeammat kuin ammattikouluun. Pääsykokeissa painotettiin myös sanallisia tehtäviä ja lisänä oli äidinkielen koe. Pääsykokeiden vaikeusastetta perustetliin ainakin meille sillä, että oppilaitokset haluavat karsia ei-toivotun aineksen pois. Tämähän on aina valintaprosessin tarkoitus, mutta nykyään se muotoillaan toisin. Teknikkokoulutus 3 v ja insinöörikoulutus 4 v katsottiin tuohon aikaan yhteiskunnan kannalta sikäli kovaksi investoinniksi, että pääsykokeissa minimitasolle pääsemiseksi piti tehdä kovasti töitä. Toki lahjakkaille helpompi. Ei kai se nykyäänkään ihan sisäänheittojuttu ole päästä AMK-koulutukseen. Ei kai sitä voi kouluja vertailla jos aikaa on kulunut 40 vuotta.