Millainen mies on "urpo joviaali susi"?

Treffeillä mies kuvaili itseään noilla sanoilla. Jäin vähän hämmentyneenä miettimään, pitääkö hän joviaalisuutta jotenkin "urpona". Mies muuten vaikutti fiksulta, hieman ujolta ja omintakeiselta kylläkin. Puhui viisaita ja oli kohtelias, kertoi olleensa viimeiset kuusi vuotta yksin. Tuollaisten miesten seurassa vain välillä tulee vähän vaivaantunut fiilis, jos yksinäisyys saa ajatteluun tuollaisia tummia sävyjä. Pitäisiköhän unohtaa koko ukko?