Miten saada 87-vuotias jääräpää isoäiti muuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin mummini luona kerrran viikossa siivoamassa ja tein samalla meille lounaan , sitten keitettiin kahvit . Vein joko mennessäni tarvittavat tuomiset tai sitten kurkkasin jääkaappiin ja kipaisin lähikauppaan . Kun hän alkoi tarvitsemaan lisää apua , osti hän kotihoitoa lisäksi . Lopulta hän muutti palvelutaloon mutta siellä kunto romahti ja kuoli nopeasti . 

Entä vanhempasi? 

Mihin haluaisit mummon muuttavan? Ei hänen tilanteensa parane sillä, että muuttaa lähemmäs keskustaa kerrostaloon. Hän ei sieltä kerrostalosta pääse yhtään sen paremmin ulos kuin rivitalostakaan. Samat kynnykset ja ovet ja pihatiet on kummassakin.

Eikä se mummo jaksa kävellä kauppaan asti, vaikka kauppaan olisi vain lyhyempi matka. Rollaattorimummolle kauppamatka saa olla 100 - 200 metriä. Kuinka monta vapaata asuntoa on tuolla säteellä kaupasta?

Joten asia ei ratkea muuttamalla. Se ratkeaa sillä, että ruuat tilataan kotiinkuljetuksella, kotiin tilataan siivooja, ja te sukulaiset käytte kukin vuorollanne kerran viikossa auttamassa, jolloin yhdelle tulee auttamisvuoro muutaman viikon välein. Se ei ole liian paljon, kai te nyt sen verran vierailette mummolla muutenkin.

Ei sitä kyllä millään saa muuttamaan. Mutta jos hän kuitenkin suostuisi ottamaan jotain apuja sinne kotiin, esimerkiksi kauppapalvelun ja ehkä siivousapua. Jos on varakas, voisi kyllä tilata kotiin joskus muitakin palveluja, vaikka kampaajan ja jalkojenhoitajan. Toisaalta kaupungilla käyminen on kyllä myös hyvä virike. 

Kaupungin kuljetuksiin ei pysty osallistumaan, jos on jo liian vaikea muistaa viikonpäiviä ja kellonaikoja. Pikkukaupungissa asuvalla iäkkäällä isälläni on sopimus tutun taksinkuljettajan kanssa, että käyttää kerran viikossa kaupassa. Onnistuisiko sinun mummolla jokin sellainen järjestely?

Rollaattorimummoja on erilaisia. Itse käyn yli kilometrin päässä kaupassa, tosin olen 7 vuotta nuorempi, ainoa vika on jaloissa, sydän on terve eikä huippaa.

Jokainen jaksamisensa mukaan.  Ihan varmaan haurastun monessa mielessä kun tulee vuosia lisää.

Mun sukulainen on vähän samassa tilanteessa. Hänellä käy kaupungin kotihoito pari kertaa viikossa ja itse ostamansa apuhenkilö kerran pari. Yksi sukulainen käy kerran viikossa, hoitavat ruoan, pyykit, siivouksen, pesevät, kävelyttävät. Kysele tuota kaupungin kotihoitoa, on oikeutettu. 

Meidän mummolla käy kotona siivooja, parturi, jalkojenhoitaja. Me otetaan mummo kerran viikossa kauppareissulle mukaan. Apteekkitavarat mummo tilaa apteekin lokeroon ja mummoystävä käy ne sieltä hakemassa. Toinen lapsi käy noin kerran kuussa viikonloppukylässä, ja hän hoitaa mummolle silloin muita kauppa-asioita kuin ruokaostokset.

Ruuat mummo jaksaa vielä tehdä itse. Mutta sitten kun ei jaksa, niin ruokapalvelua on helppo ostaa, ja kaupan valmisruokiakin voi käyttää.

Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Ja meitä, jotka ollaan lähiperhettä, ei kuormita paljonkaan, kun on vain tuo kauppaan kuskaaminen, joka menee samalla, kun oma kauppareissukin.

Tottakai hänen saatava asua kotonaan. Palvelut sinne.

Tunnen niitäkin mummoja, joiden sukulaiset ovat painostaneet muuttamaan keskustaan. Kyllä nämä mummot ovat asiasta varsin onnettomia. Oma kaveripiiri jää taakse, vanhat harrastukset jäävät taakse, kaikkeen vanhaan on pitkä matka, hautausmaata myöten.

Ei ihminen halua tuossa iässä laittaa elämäänsä uusiksi, vaan elää sitä omaa elämäänsä kuten tähän astikin. Jos siihen sitten tarvitseekin apua ja tukea, niin sitä on kyllä saatavilla. Ap:n tapauksessakin kuulostaa, että rahaa siihen avun hankkimiseen on kyllä.

Täällä on mukavasti.  Palvelubussi ajaa viitenä päivänä,  niitä taitaa olla kolme,  ajavat eri suuntien kaupunginosista keskustaan siellä pyydettyihin paikkoihin.

Bussi on tilattava edellisenä päivän, ehkä voi onnistua ihan heti aamusta.

Mihinkään ajanvaraukseen se ei sovi koska asiakkaat kasataan,  mutta kyllä silläkin ehtii.  Minulla oli labra yhdeltä,  bussi haki kymmenen maissa,  kävin kirjastossa ja  tokmannilla ja apteekissa,  niin se aika meni.

Vierailija kirjoitti: Rollaattorimummolle kauppamatka saa olla 100 - 200 metriä. Kuinka monta vapaata asuntoa on tuolla säteellä kaupasta?

 

Mihin tuo väite perustuu? Oma mummoni käveli päivittäin kilometrin kauppaan ja sitten tietysti takaisin kotiin rollaattorilla. Aamulla kävi lenkillä rollaattorin avulla ja illalla iltalenkillä.

Kun äitini jäi leskeksi, hän rivien välistä kyseli, että onko hänen muutettava kodistaan pois, laitatteko muuttamaan niinkuin ne ja ne laittoivat äitinsä muuttamaan. Minä sanoin, että ainakaan itse en sellaiseen ole suostuvainen, että minusta sinä saat itse päättää haluatko muuttaa tai et ja mitä ikinä päätätkin, niin sitten mennään sen mukaan ja ainakin minä autan miten vain kykenen ja ehdin. Asiat varmasti hoituu miten vain itse valitset. äiti olis tosi tyytyväinen ja sanoi, että on ikuisesti kiitollinen, että te lapset olette niin hyviä. Minä itse en tekisi samaa ratkaisua kuin äitini, mutta äitini onkin enemmän kiintynyt tavaraan ja tunteeseen, että tämä on koti, muualla ei voi olla koti. Minulle koti voi olla missä vain.

Kyllähän se kuormittaa, kun tietää, että aina olisi kotona (siis äidin luona) tekemistä  ja hoidettavaa, mutta kun samalla tajuan, että äitikin on elämänsä ehtoopuolella, niin haluan ehdottomasti yhteisiä hetkiä hänen kanssaan. Ja jos minun apuni saa äidin asumaan kotonaan pidempään ja olemaan onnellinen siellä, niin minä olen siitä iloinen. Pienissä asioissa autan äitiä siirtymään eteenpäin. Esimerkiksi tilaamaan elintarvikkeet kaupan kotiinkuljetuksella, niin hänen ei tarvitse lähteä autolla etenkään talvella kaupalle. Tai menemään sukuloimismatkoilleen junalla tai bussilla ja sieltä taksilla tai käyttämään joukkoliikennettä ja älypuhelimen navigointisovellusta. Pikkuhiljaa opetan, kun ei hän osaa sisäistää kaikkea uutta kerralla. Nyt menee jo junalla tosi sujuvasti paikasta paikkaaan ja uskaltaa mennä taksillakin kotiin ja kokee, että onpa tosi hyvä, että puhelimeen tulee tieto, että minkä _värinen_ taksi on, mikä rekkari ja mikä auton merkki. Etenkin hän sanoi, että taksin väritieto auttoi häntä löytämään aina oikean taksin.

tarkoitukseni on auttaa äitiä asumaan omassa kodissaan niin kauan kun voi. Sitten kun ei voi, yritän järjestää asiat niin, että hän joko muuttaa minun kotiini tai minä takaisin kotiin hänen luokseen. Äiti pelkää tilannetta, jossa joutuisi sairaalaan, vanhainkotiin tai palvelukotiin. EI minua haittaa, jos vaikka elän sitten äitini raskaimmat viimeiset vuodet hänen omaishoitajanaan. Pääasia, että hän sitten lähtee täältä toivottavasti hymy huulilla ja kuivissa vaipoissa ja hyvänä pidettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et mitään. Et auta tippaakaan, et vie ostoksia, et vie lääkäriin, et käy asentamassa uutta kahvinkeitintä.

Mietipä vastaaja omalle kohdallesi, jos et halua pois kodistasi.

 

Mietipä itse, kun töissä käyvä ihminen joutuu hoitamaan työnsä, kotinsa, lastensa lisäksi myös vanhuksen hommat ja nukkuakin pitäisi jossain välissä. Eikä mitään rajoja tunnu olevan. 

Olen kokenut sen kaiken valvomisen isäni kanssa. Hän joutui/pääsi palveluasuntoon kun kaatui riittävän monta kertaa. Hän ei siellä viihdy, koti-ikävä on kova. Haluaisin itsekin asua kotona loppuun asti, vaikkei se olisi mahdollista. Tunne versus järki siinä vaiheessa kun muistisairaus on pitkällä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 93- vuotias sisar, henkisesti virkeä, asuu yksin, laittaa ruuat, hoitaa kotinss. Siivouksen kyllä ostaa kerran kuussa.

Eipä auttaisi kenenkään mennä neuvomaan ja holhoamaan.  Koti on siist, ruoka hyvää, pakastimessa aina oma vara ja vieraa vara.

Mitähän halusit tällä viestilläsi kertoa? Ei liity aiheeseen millään tavalla. Se luetun ymmärtäminen näyttää olevan joillekin todella hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 93- vuotias sisar, henkisesti virkeä, asuu yksin, laittaa ruuat, hoitaa kotinss. Siivouksen kyllä ostaa kerran kuussa.

Eipä auttaisi kenenkään mennä neuvomaan ja holhoamaan.  Koti on siist, ruoka hyvää, pakastimessa aina oma vara ja vieraa vara.

Mitähän halusit tällä viestilläsi kertoa? Ei liity aiheeseen millään tavalla. Se luetun ymmärtäminen näyttää olevan joillekin todella hankalaa.

Sitä jos 87-vuotias haluaa asua kotonaan. Hänelle on palveluja saatavissa eikä edes rahapulaakaan.

Miksi ihmiset tekee näitä provoja tai oikeasi ahdistelevat vanhuksiaan..

Monelle varmaan jäi kuva että asuu jossain korvessa kaukana ihmisistä.  Kaupunkialueella saa ostokset kotiin apteekkitavaraa myöten.

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini jäi leskeksi, hän rivien välistä kyseli, että onko hänen muutettava kodistaan pois, laitatteko muuttamaan niinkuin ne ja ne laittoivat äitinsä muuttamaan. Minä sanoin, että ainakaan itse en sellaiseen ole suostuvainen, että minusta sinä saat itse päättää haluatko muuttaa tai et ja mitä ikinä päätätkin, niin sitten mennään sen mukaan ja ainakin minä autan miten vain kykenen ja ehdin. Asiat varmasti hoituu miten vain itse valitset. äiti olis tosi tyytyväinen ja sanoi, että on ikuisesti kiitollinen, että te lapset olette niin hyviä. Minä itse en tekisi samaa ratkaisua kuin äitini, mutta äitini onkin enemmän kiintynyt tavaraan ja tunteeseen, että tämä on koti, muualla ei voi olla koti. Minulle koti voi olla missä vain.

 

Kyllähän se kuormittaa, kun tietää, että aina olisi kotona (siis äidin luona) tekemistä  ja hoidettavaa, mutta kun samalla tajuan, että äitikin on elämänsä ehtoopuolella, niin hal

Sinun äitihän on vielä tosi hyvässä kunnossa, kun ajelee taksilla ja junallakin. Et ilmeisesti ole perheellinen, kun puhut äitisi luo muuttamisesta. Vai muuttaako puolisosi mukanasi äitisi luo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 93- vuotias sisar, henkisesti virkeä, asuu yksin, laittaa ruuat, hoitaa kotinss. Siivouksen kyllä ostaa kerran kuussa.

Eipä auttaisi kenenkään mennä neuvomaan ja holhoamaan.  Koti on siist, ruoka hyvää, pakastimessa aina oma vara ja vieraa vara.

Mitähän halusit tällä viestilläsi kertoa? Ei liity aiheeseen millään tavalla. Se luetun ymmärtäminen näyttää olevan joillekin todella hankalaa.

Ai vanhusten asiat ei liity mitenkään tähän keskusteluun?  Aloittajan mummokaan ei sairasta muistisairautta joka kyllä edellyttäisi palvelutaloon painostamiseen.

Näitä kutsutaan ruuhkavuosiksi ja kaikilla empaattisilla ihmisillä nämä on vastassa. Jos haluaa mummosta eroon, niin kyörätkää hänet väkisin palvelutaloon. Tosin sinne ei ole helppo päästä.

Minun 97 vuotias mummoni asuu itsenäisesti hissillisessä kerrostalossa. Vain siivooja käy. Käy kaupassa, ei tarvitse vielä rollaattoria.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen niitäkin mummoja, joiden sukulaiset ovat painostaneet muuttamaan keskustaan. Kyllä nämä mummot ovat asiasta varsin onnettomia. Oma kaveripiiri jää taakse, vanhat harrastukset jäävät taakse, kaikkeen vanhaan on pitkä matka, hautausmaata myöten.

Ei ihminen halua tuossa iässä laittaa elämäänsä uusiksi, vaan elää sitä omaa elämäänsä kuten tähän astikin. Jos siihen sitten tarvitseekin apua ja tukea, niin sitä on kyllä saatavilla. Ap:n tapauksessakin kuulostaa, että rahaa siihen avun hankkimiseen on kyllä.

Ei kuulostanut siltä, että ap:n tapauksessa mummo matkailisi kaverien luona ja harrastuksissa tai edes hautausmaalla, jos ongelma oli ettei meinaa kotoaan poistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äitini jäi leskeksi, hän rivien välistä kyseli, että onko hänen muutettava kodistaan pois, laitatteko muuttamaan niinkuin ne ja ne laittoivat äitinsä muuttamaan. Minä sanoin, että ainakaan itse en sellaiseen ole suostuvainen, että minusta sinä saat itse päättää haluatko muuttaa tai et ja mitä ikinä päätätkin, niin sitten mennään sen mukaan ja ainakin minä autan miten vain kykenen ja ehdin. Asiat varmasti hoituu miten vain itse valitset. äiti olis tosi tyytyväinen ja sanoi, että on ikuisesti kiitollinen, että te lapset olette niin hyviä. Minä itse en tekisi samaa ratkaisua kuin äitini, mutta äitini onkin enemmän kiintynyt tavaraan ja tunteeseen, että tämä on koti, muualla ei voi olla koti. Minulle koti voi olla missä vain.

 

Kyllähän se kuormittaa, kun tietää, että aina olisi kotona (siis äidin luona) tekemistä  ja hoidettavaa, mutta kun samalla tajuan, e

ajelee omalla autollakin. Meillä suvussa kaikilla pelaa pää loppuun asti.

Äitini mahtuu mukaan koko perheeni elämään ja jos tarpeen, niin muutetaan kaikki saman katon alle. tästä on jo puhuttu. voin myös pelkästään minä muuttaa. Ei voi tietää etukäteen mikä on tilanne silloin. Meillä on kaikilla, siis miehellänikin sellainen asenne, että omista vanhemmista pidetään huolta. hekin pitivät omista vanhemmistaan huolta.  ja  ollaan muutenkn eletty välillä mieheni kanssa etäsuhteessakin, joten tiedämme mitä se on ja mitä se vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 93- vuotias sisar, henkisesti virkeä, asuu yksin, laittaa ruuat, hoitaa kotinss. Siivouksen kyllä ostaa kerran kuussa.

Eipä auttaisi kenenkään mennä neuvomaan ja holhoamaan.  Koti on siist, ruoka hyvää, pakastimessa aina oma vara ja vieraa vara.

Mitähän halusit tällä viestilläsi kertoa? Ei liity aiheeseen millään tavalla. Se luetun ymmärtäminen näyttää olevan joillekin todella hankalaa.

Luetun ymmärtäminen on laajempi kokonaosuua, myös asiayhteyksien ymmärtäminen.  Vanhuksen itsemääräämisoikeus:  minua ei komennella.  Jos se lähtee  hyvin selkeästä pääkopasta vielä.   Minulla on liikuntavamma, se ei estä minua päättämästä omista asioistani.