Miksi hoikkana olisi niin paljon helpompi laihduttaa? Pystyn nyt juoksemaan pitkiä lenkkejä eikä nälkä vaivaa. Todella hullunkurista.
Laihdutin itseni ihannepainoon eli 51-kiloiseksi sirpakaksi keijukaiseksi.
Alku oli suoraan sanottuna tuskainen. Liikkuminen oli hankalaa, epämiellyttävää ja aiheutti kipuja. Jatkuvasti olisi tehnyt mieli syödä älyttömiä herkkuannoksia. Mieli oli maassa ja veto poissa. Väsytti. En saanut kulututettua energiaa enkä vähennettyä syömistä kuin äärettömällä yrittämisellä. En yhtään ihmettele, että 99% jättää tuon kesken. Minä en.
Hijalleen aikojen saatossa paino putosi niin paljon, että laihduttaminen alkoi onnistumaan. Rääkki muuttui liikunnaksi eli nautinnoksi.
Nyt tervepainoisena pystyn kuluttamaan viikossa 7000 kcal ylimääräistä energiaa liikkuen ja pärjään todella hyvin ihan tavallisella ruoalla. Olisin siis täydellinen laihduttaja nyt, kun enää ei tarvitse laihduttaa.
Miksi tämä on niin hullunkurista, että lihavan on niin himskatin vaikea laihduttaa, mutta tervepainoiselle se olisi leikintekoa? Molemmat itse koettu.
Kommentit (3)
Olen huomannut itse saman, kun ole ihannepainossani (51-53 kg) niin energiaa on paljon enemmän eikä tee mielikään mässäillä herkkuja. Kun taas noussut muutaman kilon, niin olo on vetämätön ja voimaton ja haen "energiaa" herkuista. Voisiko johtua ainakin osin suolistomikrobeista, ainakaan en usko olevani ketoosissa koska en todellakaan ole VHH:lla, ruokahalu on vaan pieni.
Miten kulutat 7000 ylimääräistä kaloria viikossa, etenkin 51 kiloisena?
Se on totuus tuolla rivien välissä. Muuten aloitus on valhetta.
Sitä enemmän energiaa on yms. Mutta myös laihana ne loput vararavinnot on vaikeampi saada pois ilman että keho syö lihasta.
Lihavana saa kyllä tehdä töitä syömisen eteen että saa tarpeeksi kaloreita läskin ylläpitoon.
Noin 2 viikkoa keho pitää kiinni vararavinnosta ja jos siihen asti jaksaa niin alkaa kilot karista paljon nopeampaa tahtiin.