Mistä johtuu että eräällä vammaisella vaihtuu henkilökohtaiset avustajat lukuisia kertoja vuoden aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy on se, että kyseinen avustettava on erittäin hankala ihminen. 

Yleensä se on tämä. Omalla läheiselläni pyöri samat ihmiset avustajia yli 10 vuoden ajan, johtuen siitä että hän ja lähipiirinsä olivat mukavia ihmisiä ja avustajia kohdeltiin kuin perheenjäsenenä.

Minä en halua että minua kohdellaan kuin perheenjäsentä koska en sellainen ole. Asiallisesti haluan minua kohdeltavan toki.

Itselläni aikoinaan se oli lyhyt elämänvaihe. Kesätyö odotellessa jotain oman alan työtä. Minulla oli 2 avustettavaa. Olin kysynyt, ettei ole hoitamista, ei tietenkään ole, näin vastattiin. Heti ensimmäisenä aamuna työtehtävät: avusta sängystä ylös liukulautaa apuna käyttäen pyörätuoliin, siirrä wc-pöntölle, auta takapuolen pesemisessä, pue vaatteet päälle, harjaa hampaat, kampaa hiukset. Mitä muuta tuo on kuin hoitamista? Minä en todellakaan halunnut hoitotyöhön ja työn sisältö oli kerrottu ihan väärin.

Toisen avustettavan luona hänen tyttärensä ihmetteli, miksen minä osaa katetroida. Koska ei ole koulutusta, ei minkäänlaista hoitotyön koulutusta. Kertakatetroinnissa olisi pitänyt avustaa 5 kertaa päivässä. Minä sanoin, että en suostu, vaikka joku sairaanhoitaja tulisi näyttämään miten se tehdään. Luulen, että monelle muullekin tulee yllätyksenä, miten hoidollisia ihmisiä pitää avustaa ja tehdä sellaista, mihin ei ole koulutusta. Minä ymmärrän, ettei joku ms-tautia 50 vuotta sairastanut pysty katetroimaan itse ilman apua, mutta sitten pitää palkata hoitajat tai hänen muuttaa jonnekin hoitokotiin, koska henkilökohtainen avustaja ei ole hoitaja,

En ole henk.koht avustaja vaan sairaanhoitaja,  ja ymmärrän täysin että joillakin ihmisillä avustaja vaihtuu tiheään.

Itselläni on työyhteisö tukena ja hoidettavat ja autettavat vaihtuu, ei pääse syntymään samankaltaisia tilanteita kuin ko. ammatissa toimivilla. He joutuvat työskentelemään hyvinkin tiiviissä yhteistyössä avustettavansa kanssa. Se vaatii paljon joustoa ja vastaan tulemista molemmin puolin.  Avustaja joutuu avustettavasta riipuen auttamaan hyvinkin henk.koht. asioissa, tulemaan lähelle niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kun on kyse kahdesta vieraasta ihmisestä -ei omaisesta tai puolisosta tms - ei aina ole ollenkaan helppoa luoda suhdetta joka toimii molemmin puolin. Työ käy avustajalle todella raskaaksi jos kemiat ei kohtaa, jos koko ajan on kritiikkiä ja sanomista yms. Sitä on myös hoitajan työssä kylliksi mutta tässä taas hyvänä puolena on työkaverit ja se, että potilaat/autettavat/avustettavat/asiakkaat vaihtuu.

Tai että avustettava ei pidä ollenkaan avustajasta ja kärsii tilanteesta? Jos ei uskalla ottaa asiaa puheekis vaan alistuu ja kärsii?

Kuvitelepa itsesi jomman kumman osapuolen rooliin; miltä sinusta tuntuisi se että joutuisit jakamaan ja paljastamaan intiimejäkin asioita vieraalle ihmiselle, jonka kanssa ei synkkaa? Tai että olsit se joka joka päivä joutuisi tulemaan työhönsä sydän kurkussa ahdistuneena mitä tänään on luvassa?

Henk.koht avustaja ei ole robotti, hän on ihminen jolla on tunteet vahvuudet ja heikkouset. Ihan kuten avustettavallakin. Tuskinpa vain itsekään pystyt tämänkaltaiseen rooliin ihan kenen kanssa tahansa.

Ja tosiasia on, että joidenkin ihmisten kanssa ON paljon vaikeampi päästä yhteisymmärrykseen kuin toisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai avustajaksi on valikoitunut sinun kaltaisesi ihminen, joka syyttää enemmin muita kuin katsoo itseään peilistä.

 

Ehkä vähän typerä ajatus. Ystäväni teki vuosikausia henkilökohtaisen avustajan töitä samalla henkilöllä. Sitten muuti ja avustettava vaihtui. Ja oli todella vaikeaa.

Kun hän irtisanoutui ja ilmoitti asiasta työkkäriin tms. ja kysyi karenssista, hänelle sanottiin, että " Asia on ok, koska olit hänen avustajana, mitään karenssia ei tule". 

Mäkin olen irtisanoutunut avustajan työstä eikä tullut karenssia. En ollut ensimmäinen enkä viimeinen joka irtisanoutui sieltä sairasloman kautta. Osa on löytänyt uuden työpaikan ja sitten irtisanoutunut. Avustettava ja omaiset todella vaikeita. 

En voisi tehdä töitä avustajana, koska olen hajuherkkä eikä minulla ole hoitajakoulutusta. 

Arvostan ihmisiä, jotka pystyvät huolehtimaan myös fyysisistä hoitotöistä.

Vierailija kirjoitti:

En ole henk.koht avustaja vaan sairaanhoitaja,  ja ymmärrän täysin että joillakin ihmisillä avustaja vaihtuu tiheään.

Itselläni on työyhteisö tukena ja hoidettavat ja autettavat vaihtuu, ei pääse syntymään samankaltaisia tilanteita kuin ko. ammatissa toimivilla. He joutuvat työskentelemään hyvinkin tiiviissä yhteistyössä avustettavansa kanssa. Se vaatii paljon joustoa ja vastaan tulemista molemmin puolin.  Avustaja joutuu avustettavasta riipuen auttamaan hyvinkin henk.koht. asioissa, tulemaan lähelle niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kun on kyse kahdesta vieraasta ihmisestä -ei omaisesta tai puolisosta tms - ei aina ole ollenkaan helppoa luoda suhdetta joka toimii molemmin puolin. Työ käy avustajalle todella raskaaksi jos kemiat ei kohtaa, jos koko ajan on kritiikkiä ja sanomista yms. Sitä on myös hoitajan työssä kylliksi mutta tässä taas hyvänä puolena on työkaverit ja se, että potilaat/autettavat/avustettavat/asiak

Tuo on totta. Ja se että sinulla on sairaanhoitajan koulutus. Henkilökohtaisen avustajan työhön kuuluu monesti hoitotyötä, johon ei ole koulutettu. Ei aina kyse ole siitä, ettei persoonat synkkaa. Jos minä en ole halunnut hakeutua työhön, jossa pitää pestä takapuolta ja katetroida ja siirtää ihmistä, niin voi olla vaikea tilanne. Itse kuulin vasta koko oman työrupeamani jälkeen, että on olemassa sellainen asia kuin siirtotekniikat, jotka säästää esimerkiksi avustajan selkää. Ei niitä osaa se avustettava ihminen opettaa. Henkilönostimen käyttö taas ei ole millään tavalla turvallista, jos siihen ei ole opetettu. Avustettavalla oli sellainen vekotin kuin re-turner. Tosin hän ei enää voinut sillä siirtyä, joten liukulautaa käytti ja siirtyi käsivoimilla avustajan tukemana. Silti ihmettelin miten voidaan olettaa, että joku täysin hoitoalaa tuntematon edes voitaisiin laittaa käyttämään sellaista siirtolaitetta, eihän se mitenkään ole turvallista.

 

Toiseksi jos teetetään hoitotyötä, siitä pitää saada hoitajan palkka. Tuntipalkassa on 2 euron ero. Koko päivän työvuorossa ero 16€ per päivä. Kuukaudessa palkkaeroa noin 350€, jos on täydet työtunnit. Jos on ilta- ja viikonlopputyötä, palkkaero tietysti on vielä paljon isompi. Ei se ole oikein, että teetetään hoitajan työt avustajan palkalla.

Kyllähän ne avustajat vaihtuu. Äidilläni käy avustajat 3 tuntia/kerta kolmena päivänä viikossa. Sieltä tulee täysin kielitaidotonta väkeä. Koska hänellä on jalat halvaantuneet, hän tarvitsee lämmintä päälle. Oli viimeksi pyytänyt, että avustaja laittaa puhtaat villasukat. Ei ollut ymmärtänyt. Sitten kun oli kädellä näyttänyt jalkoja ja oli viittoillut makuuhuoneeseen, jossa on villasukkia kaapissa, tämä avustaja oli lähtenyt siirtämään häntä sänkyyn! Äiti oli huutanut, että ei, ei sänkyyn, ei sänkyyn. Tuollaista ihmeellistä säätämistä koko ajan. Herhiläinen ja muut avustajayritykset ottaa töihin ihan muutaman sanan suomen kieltä osaavia.

On tullut myös avustaja, joka istui sohvalla ja räpläsi kännykkää ja valitti koko ajan, ettei jaksa. Äitini soitti minulle töihin, että mitä hän tekee, kun hänen pitäisi hakea kaupasta maitoa ja leipää ja avustaja ei jaksa. Sen jälkeen tuo avustaja olikin ilmeisesti saikulla pitkään, koska joka kerta tuli uusia ihmisiä. Sellaista vedätystähän se voi olla, että kun ei tykkää työstä, heittäytyy niin, että en jaksa. 



Yksi nuori avustajapoika yritti myös lainata äidiltä ison summan rahaa. Nyt ei puhuta mistään kympistä. Sitten kun soitettiin avustajafirmaan yhdessä ja kerrottiin, että on yrittänyt lainata rahaa, poika oli seuraavan kerran avustamaan tullessaan alkanut huutaa äidilleni, miksi on ilmoitettu. Laitoin lapun pöydälle seuraavaa käyntiä varten, että suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu se, että avusta lainaa avustettavalta rahaa, se on kiellettyä. Lappu oli kadonnut, en tiedä oliko äiti laittanut roskikseen vai avustajapoika. Siinä on mennyt ystävyys ja avustussuhde ihan sekaisin, jos luulee, että avustettavan pitää alkaa lainailla rahaa, olipa sen avustajan elämäntilanne mikä hyvänsä.

Kokemusta siskon avustajista: ilmoitetut tunnit ovat ihan muuta kuin todelliset tunnit. Valehdellaan minkä keritään ja koruja ja rahaa on hävinnyt. On muka käyty jossain ha missään ei ole löyty. Epärehellistä ja laiskaa porukkaa.

edellinen jatkaa: Ja kun kysellään liikaa tunneista ja mitä on tehty niin ollaan hankalia.

Niinhän se on.

Olin avustajana henkilöllä, joka kertoi minun olevan hänen 33. avustajansa sinä vuonna. Noh, pian ymmärsin minäkin nostaa kytkintä... Työ olisi ollut ihan kivaa, jos avustettava olisi kohdellut avustajaa kuin ihmistä.  Nimim. Ei ikinä enää!

Vierailija kirjoitti:

Olin avustajana henkilöllä, joka kertoi minun olevan hänen 33. avustajansa sinä vuonna. Noh, pian ymmärsin minäkin nostaa kytkintä... Työ olisi ollut ihan kivaa, jos avustettava olisi kohdellut avustajaa kuin ihmistä.  Nimim. Ei ikinä enää!

Noista pitää ilmoittaa hyvinvointialueen vammaispalveluihin. Siellä asiakkaalla on omatyöntekijå/sosiaalityöntekijä, jonka tehtävä on valvoa, että asiakas käyttäytyy asiallisesti avustajaa kohtaan. Jos ei mitään ilmoiteta, omatyöntekijå ei voi tietää ja käytös jatkuu.

 

Avustamispäätös voidaan myös lakkauttaa kyseiseltä asiakkaalta, jos on ongelmia toimia työnjohdollisessa roolissa asiallisesti. Tällöin hyvinvointialue voi tilata toisen palvelun, jossa alan ammattilaiset avustavat asiakasta, esimerkiksi ammatilliset tukihenkilöt (koulutukseltaan sosionomi, psykiatrinen sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, siis asiakkaan tarpeen mukaan).

 

Olen itsekin tehnyt ammatillisen tukihenkilön työtä. Siinä säilyy asiakkaalla itsemääräämisoikeus, mutta ammattilainen ohjaa toimintaa. Eräs vammautunut asiakas oli juonut henkilökohtaisten avustajien ollessa työvuoroissa ja ahdistellutkin sanallisesti. Kun ammatillisen tukihenkilön palvelu aloitettiin, heti alussa asiakkaalle kerrottiin, että sinä et juo, kun minulla on työvuoro ja jos huomaan, että olet yhtään humaltunut, lähden pois enkä auta sinua. Ainuttakaan kertaa ei ollut ongelmia, etteikö asiakas olisi ollut selvin päin. Ne on ne palvelun rajat toisenlaiset. Aina yhteys hyvinvointialueen vammaispalveluun, jos asiakas on käyttäytynyt asiattomasti. Kehotan olemaan yhteydessä myös jälkikäteen, koska asiakkaan toimintamalli vaikuttaa olevan sellainen, mikä ei mahdollista henkilökohtaisen avun palvelun käyttöä.

On se hyvä, että nykyisin neuvotaan hk-avustajaa, miten pitää toimia, kun avustettava ei ymmärrä työelämään kuuluvia sääntöjä. Ilmoitetaan vammaispalveluihin kyseisestä avustettavasta. Tämä on loistavaa!

Vuosia sitten jouduin ilmoittamaan vammaispalveluihin avustettavasta, joka ei suostunut kuittaamaan tehtyjä tunteja.

Silloin siellä todellakin tiedettiin jo kyseinen henkilö, ja kerrottiin, että tuntilappu kelpaa ilman sen avustettavan kuittausta.

Kehotan jokaista avustajaa ilmoittamaan vammaispalveluihin aina, kun kohtaat selvästi asiatonta kohtelua vammaiselta työnantajaltasi.

Vain tällä tavalla toimimalla alalla rehottava ongelma saadaan kuriin. Esim. laittomat irtisanomiset, herjaaminen, kunnianloukkaukset ja yksityisyyttä loukkaavat tietojen levittelyt sekä avustajien maineen pilaaminen.

Jos ajatellaan, että esihenkilönä/työnantajana toimii avustettava itse, joka ei ole todennäköisesti koskaan ollut työelämässä niin ennuste on aika huono, että miten tulee sujumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy on se, että kyseinen avustettava on erittäin hankala ihminen. 

Tämä! On niitä hyvätapasiakin ihmisiä, mieluummin niitä avustaa.

Kuka enää uskaltaa hakeutua näin epävarmoihin työpaikkoihin kuin avustajan paikat on. Avustettavat palkkaa liukuhihnalta jatkuvasti uutta avustajaa. Pois lähteneitten määrä on korkea. Heidän tulot menee katkolle työsuhteen päättymisen syyn selvittelyn ajaksi. Ei pienituloisilla ole varaa ottaa tätä riskiä.

Hain avustajaksi. Henkilö kertoi palkanneensa jo työntekijän hakijoiden joukosta. Viiden päivän päästä hän soitti, että tule sittenkin töihin. Mitä edelliselle tapahtui? Vastaus oli epäselvä. Menin, ja tehtiin sopimus. Parin päivän päästä selvisi, että henkilö on luulosairas ja pitää kaikkia avustajia varkaina. Onneksi en ehtinyt katkaista asiakkuuttani te-toimistoon. Jos olisin katkaissut asiakkuuteni, niin edessä olisi ollut viikkokausia kestävä työvoimapoliittisen lausunnon odottelu.

Ne vammaiset, jotka hakee vuodesta toiseen jatkuvasti avustajia eivät pääse tavastaan eroon. Siitä tavasta, että työntekijä on potkaistava työstä pois milloin mistäkin syystä. Siinä vammainen tuntee olevansa sentään yhtä ryhmää ylempi eli hk-avustajia tärkeämmässä asemassa.

Seurasin vuosia yhden kaupungin vammaisten henkilöiden hk-avustalille tarjoamia avoimia paikkoja. Siellä samat nimet haki jatkuvasti tekijää. Nyt tilanne on muuttunut siten, että kun samat tyypit ei pysty pitämään ketään työsuhteessa muutamaa viikkoa kauempaa, niin vammaispalvelu on nähtävästi ohjannut työtehtävät yritysten hoidettaviksi. Nyt siellä yritykset hakee tekijöitä. Silloin tekijä voi valita, kenen luokse menee avustamaan.

Avustajat vaihtuu myös siksi, että palkka on pieni ja työtunnit jää vajaaksi. Se on hyvin tyypillistä, että ihminen tekee osa-aikatyötä pienellä palkalla. Asiakkaiden välillä siirtymät on omaa aikaa eikä niistä makseta kilometrikorvauksia. Ihan hullua, että ajat kotoa 20 km avustettavan asiakkaan luo ja olet siellä klo 9-13. Sitten sult jotain ja ajat toisen asiakkaan luo 15 km edellisestä asiakkaasta ja olet siellä klo 15-17.30. Edelleenkään ei ole työpäivä täysillä tunneilla, vaikka aloitit työt klo 8 ja olet kotona klo 17.50. HSL-alueelta tiedän, että osalle asiakkaista todella hankalaa löytää avustajia, koska julkinen liikenne ei kulje viereen. Avustajan palkka on niin pieni, ettei moni pysty hankkimaan autoa.

Varmaan siksi kun on pakko hakea töihin. Tajuatko, että vaikka olisit diplomi-insinööri, jos et työllisty omalle alalle, on velvoite ottaa vastaan muuta kuin oman alan työtä.

 

Joku mainitsi henkilökohtaisista avustajista, jotka puhuu pari sanaa suomea. Miksi luulet, että he ovat henkana? Olisiko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että moneen työpaikkaan heitä ei oteta? Heillä on samanlainen velvoite hakea 4 työpaikkaa kuukaudessa, vaikkei kielitaito olisi kummoinen. Kun pääsevät johonkin muuhun työhön, lähtevät pois avustajan työstä.

Eräs ystäväni sanoi minulle, että ei hän jaksanut sitä toimettomuutta. Hänen avustettavansa asui palvelutalossa eikä koskaan halunnut lähteä minnekään. Vapaa-ajan viettoon myönnetty 30 t/kk avustaja eikä asiakas halunnut lähteä minnekään. Omaiset oli olleet vihaisia, mikset vie elokuviin, mikset vie torille kahville. No kun ei halua, eikä sen avustajan työhön kuulu houkutella tai pakottaa. Asiakkaan itsensä se pitää kertoa, minne haluaa mennä. Ja miksi mennä edes elokuviin, jos toinen ei halua. Vain siksi, koska muutkin ihmiset käy leffassa, onko hyvä peruste?