Jos olisit Janni ja Joel ilmoittaisi että lähtee vajaaksi vuodeksi yksinpurjehdukselle, miten reagoisit?
1. No et todellakaan lähde tai lähdet lopullisesti!
2. Totta kai, rakas. Miehen täytyy tehdä se minkä miehen täytyy tehdä.
3. Jotenkin muuten, miten?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin harmissaan, että toinen lähtee noin vaaralliselle ja erityisesti kalliille reissulle. Olisin toivonut, että lähempääkin olisi löytynyt mielenkiintoinen harrastus tai tekemistä.
Kalleus nyt ei ole ongelma Joelille eikä Jannille, joilla massia riittää pilvin pimein. Ja sponsorithan tuon homman rahoittavat sitä paitsi.
Silti olisin harmissani, jos puoliso nyt tuollaiselle reissulle lähtisi. Tuollaiselta reissulta ei välttämättä takaisin tulla. Toisekseen ei heillä verotulojen mukaan hirveästi sitä massia ole. Vasta ovat rakentaneet talonkin.
Harkimoilla ei ole rahaa? Joelin isovanhemmat omistaneet Hackmanin jne. Kyllä tuossa suvussa verosuunnittelu osataan.
Ja siitä kaupasta saadut rahat ovat jakautuneet noin sadalle perilliselle. Harkimon osuus taisi olla jotain 200 00 - 300 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
"Hölmö. Etkö ymmärrä, että Joel on miljonääri-Harryn poika? Ei ole rahasta puutetta. "
Onko sillä Hjalliksellakaan niin hirväesti sitä rahaa loppujen lopuksi. Ei ainakaan ollut mitään osakesijoituksia presidenttikyselyn perusteella. Ja vaikka isä olisi miljonääri, niin ei hän välttämättä tue kaikkia lapsiensa päähänpistoksia.
Ei henkilökohtaisia, yrityksenkin kautta voi sijottaa.
Vierailija kirjoitti:
Noilla kun ei ole lapsia niin ok. Tosin kysyisin että miten ajatteli pitää yhteyttä ja miten usein. Vuoden aikana järjestelisin elämäni niin ettei avioero hätkäytä, tuollaisista palaa yleensä eri ihminen kuin mitä oli silloin kun sinne lähti.
Elät vain miehen kautta, eikä sinulla ole mitään omaa?
Niin kauan kuin ei ole lapsia, saa tehdä tollaisia vaarallisia juttuja. Eli kannustaisin lähtemään, mut oisin kyl vähän huolissani.
Sitten kun on lapsia, niin noin vaarallisia juttuja ei sais enää tehdä. (Joo voi jäädä auton alle kotikadulla tai tukehtua aamupuuroonkin)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on oikein oivallinen esimerkki tasa-arvoisesta parisuhteesta. Kummallakin on oma juttunsa ja toinen tukee ihan täysillä.
Taitaa olla avioliitto-ongelmia ja toinen lähtee niitä merelle miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ihan tosiasiallinen mahdollisuus, että hyvästit jäävät viimeisiksi sellaisiksi.
Tuoson myös se tosiasiallinen mahdollisuus että Joelilla ei ole parisuhdetta mihin palata. Maissa elämä menee eteenpäin toisin kuin merellä.
Yhtä hyvin Joe voisi sutinoida toisen naisen kanssa silloin kun rouva kiertää rallin mm-sarjaa. Eiköhän tuo suhde perustu molemminpuoliseen luottamukseen, ja molemmille on selvää, että toisen unelmia tuetaan.
Mä en kyllä tosiaan osaa sanoa mihin noiden suhde perustuu. Vähän epäilen se perustuvan julkkulööppeihin ja niillä rahastamiseen.
Mua ei juurikaan haittaisi, koska jos mulla olisi oma mieli, mutta Jannin ulkokuori, mun tunteet Joelia kohtaan sammuisivat välittömästi. En tietenkään päästäisi mun omaa miestä samankaltaiselle reissulle:)
Vierailija kirjoitti: Isä Harkimo kertoi aamulla syyn lähtöön, poika on masentunut. Tämä on Joel Harkimon tapa selvitellä päätään, antaa pojan yrittää. Onneksi ei ole alaikäisiä lapsia joita rahtaisi mukanaan, koirakin jää kai kotiin ja hyvä niin.
Hetken mietin, että mikä ja kuka pappi tämä Isä Harkimo on.
Olisihan se vähän ikävää, kun vasta on rakennettu yhteinen koti ja menty naimisiin ja sitten toinen päättääkin lähteä vuodeksi merille ja vielä yksin. Miksi haluaa nyt viettää lähes vuoden yksin vaarallisilla vesillä.
Jollella on joku alemmuuskompleksi suhteessa Hjallikseen. Onkin varmasti hankalaa, kun on noin menestynyt isä. Yrittää kovasti tehdä samoja asioita heikommalla menestyksellä. Olisi hänelle itselleen varmaan helpompaa, kun yrittäisi tehdä jotakin ihan muuta.
Saisi lähteä, jos suhde olisi avoin sen aikaa. Purjehtijamies ei 100% varmasti vapaudenhuumassaan toisella puolella maailmaa ilman kunnollisia puhelinyhteyksiä voisi olla lykkimättä eksoottisia mimmejä joka satamassa, niin voisin itsekin hummastella sen aikaa.
Jos nyt tutustuisn uuteen kumppaniin ja kuulisin hänellä olevan tällainen haave, niin en välttämättä jatkaisi seurustelua. Olisin tuohtunut, jos tällaisesta asiasta ei olisi kerrottu ennen seurustelua, jos sitä olisi suunniteltu vuosikausia kuitenkin. Jos yhtäkkiä tulee tällainen tarve lähteä merille, niin yrittäisin selvittää mistä tämä nyt johtuu loppujen lopuksi.
No en ainakaan ilosta hyppisi. Tuo tietää stressiä ja huolta toisen puolesta.
En tykkäisi. Matkaan on vielä monta vuotta (oliko 2 tai3) ja ajattelisin, että jos meinaa tehdä lapsia, ei ehdi. Toki vois ennen matkaa tehdä, mutta sitten on puoli vuotta yksin lasten kanssa.
Tiedän 4 tapausta, joissa mies seilasi työkseen rahtilaivoilla. 2 oli miehistöä ja yksi kapteeni. Ei samalla laivalla. Olivat kuukausia pois Suomesta.
Tapaus 1 (kapteeni ja hyvä palkka) vaimo seilasi mukana kahden pienen lapsen kanssa. Mies sairastui kolmekymppisenä eikä pystynyt enää seilaamaan. Vaimo kotona omaishoitajana. (Ei syöpä, vaan muu kuolemaan johtanut sairaud)
Tapaus 2: liitto meni eron partaalle. Kauheet ongelmat. Mies uhkas tap paa itsensä ja lähti metsään sitä tekemään. Ei pystynyt. Ratkaisivat siten, että mies hankki maista muuta työtä. Sitten alkoi onni.
3: vaimo olis halunnu mukaan reissuille, mutta vanha äiti koki oman olonsa liian turvattomaksi ilman tytärtään Suomessa. Ei siis lähtenyt. En tiedä miten liiton kävi, kun oli työkaveri ja menin muualle.
4: avoliitto rakoili ja päättyi. Mies todella ahdistui.Miehen tullessa kotisatamaan, hän kuoli tapaturmassa. (Oliko tahallinen?
Vuosi on melko lyhyt aika, jos on suunniteltu olla yhdessä hautaan saakka. Kyllä siinä välillä pitää olla mahdollisuus toteuttaa myös vaativampia unelmiaan.
3. Huku sinne, ei tarvitse tulla takaisin.
Katsoin haastattelun ja oikein symppiksen oloinen oli. Vähän reppanan oloinen ja tuli mieleen, että isä on kertonut mitä tehdään seuraavaksi. Kaikki alkaa nollasta - kuntoilu, yksinolo, somettomuus - ja joku maksaa porukkaa valmentamaan. Joku ihan oma juttu voisi olla sopivampi. Vaikka ne kokkaukset!
Vierailija kirjoitti:
Vuosi on melko lyhyt aika, jos on suunniteltu olla yhdessä hautaan saakka. Kyllä siinä välillä pitää olla mahdollisuus toteuttaa myös vaativampia unelmiaan.
Minua ainakin huolettaisi kuinka vaarallista tuo on. En voisi seurustella vaikka vuorikiipeilijän kanssa tai mitään vaarallisia extreme-lajeja harrastavan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi. Matkaan on vielä monta vuotta (oliko 2 tai3) ja ajattelisin, että jos meinaa tehdä lapsia, ei ehdi. Toki vois ennen matkaa tehdä, mutta sitten on puoli vuotta yksin lasten kanssa.
Tiedän 4 tapausta, joissa mies seilasi työkseen rahtilaivoilla. 2 oli miehistöä ja yksi kapteeni. Ei samalla laivalla. Olivat kuukausia pois Suomesta.
Tapaus 1 (kapteeni ja hyvä palkka) vaimo seilasi mukana kahden pienen lapsen kanssa. Mies sairastui kolmekymppisenä eikä pystynyt enää seilaamaan. Vaimo kotona omaishoitajana. (Ei syöpä, vaan muu kuolemaan johtanut sairaud)
Tapaus 2: liitto meni eron partaalle. Kauheet ongelmat. Mies uhkas tap paa itsensä ja lähti metsään sitä tekemään. Ei pystynyt. Ratkaisivat siten, että mies hankki maista muuta työtä. Sitten alkoi onni.
3: vaimo olis halunnu mukaan reissuille, mutta vanha äiti koki oman olonsa liian turvattomaksi ilman tytärtään Suomessa. Ei siis lähtenyt
Mitäs sieniä siellä ollaan syöty? Vaimo ja lapset miehen mukana rahtilaivalla? Ymmärrätkö itsekään mitä hevonpaskaa oikein jauhat?
Sielläpä masennus paranee