Onko normaalia että pelkään parisuhteissa että toinen ihminen alkaa vaikuttamaan liikaa omiin ajatuksiini?

Minulla. 40+ myös.

Nyt on ollut monta viikkoa sellainen olo, että ei ole tarpeeksi happea ja omaa aikaa. Ei siis mihinkään tekemiseen, vaan omassa itsessäni olemiseen. Kaikki päivät täyttyvät toisen ajatuksilla ja toisen asioilla. Ei ole mitään omaa.

Enpä tiedä. Seurustelen naisen kanssa jolla on hyvin fiksuja ajatuksia ja näkökantoja. Toisaalta olen vahvasti oma persoonani ja minullakin on mielipiteeni.

 Minulla on samaa, ja se johtuu siitä, että olen aiemmin ollut liian miellyttämisenhaluinen. En ole oikein muutenkaan tuntenut rajojani enkä osannut pitää puoliani, joten pitkässä suhteessa kävi sitten niin, että hukkasin osin itseäni. Nyt, jos vielä ryhtyisin suhteeseen, olisin paljon tarkempi ja ottaisin riittävästi aikaa itselleni. Minullekin on tosi tärkeää saada olla paljon myös yksin, omien ajatusteni kanssa, jotta ikäänkuin "ehdin" ajatella itse ajatukseni ja muodostaa omat mielipiteeni, tunnistaa omat tarpeeni jne.

Kyllä joillekkin näyttää olevan parempi nykyään että menee naimisiin itsensä kanssa. Missä on toisen ihmisen kunnioitus ja tykkääminen ja yhteinen elo hänen kanssaan.

on normaalia itteasiassa parhaimmat suhteet on vähän erilaisia ihmisiä yhdessä sopivin tavoin. toinen saa olla joissain asioissa avoin ja kehittynyt jotta toinen uskaltaa edes avautua mielipiteistään samalla alueella. tälläinen mukautuminen ja toiselle vastuun ja ajattelutyön siirtäminen on psykologisesti helpottavaa kun voit keskittyä mukaviin asioihin.

Kukaan ei sano me. Säälin teitä jotka koette olevanne parisuhteessa yksin.

Eipä tuohon muuta voi näin sivusta sanoa muuta kuin että terveessä suhteessa molemmilla osapuolilla on tilaa olla oma itsensä, tilaa omille ajatuksille ja mielipiteiile tulematta toisen puolelta tukahdutetuksi.

Oma minuus ei katoa terveessä parisuhteessa.

Mitä sitten voisit tehdä?  Voit hakeutua pariterapiaan - myös yksin jos toinen ei halua.

Tai sitten voit vain sopeutua ja elää elämää jossa koko ajan jokin painaa ja ahdistaa. On epämääräisen paha olla.

Tai sitten voit erota. Mutta sitten jos haluat uuteen suhteeseen on oltava tarpeeksi sinut oman minän kanssa ettei taas lankea suhteeseen ihmisen kanssa joka lannistaa sinut. Niin käy hyvin helposti jos asiaa ei tunnista eikä käsittele.

Muita?

Mun mies on burnoutissa ja pitäisi kannustaa ja kuunnella koko ajan, miten hirveää töissä on. Lauantai-iltana olisin halunnut chillata, mutta piti testata, toimiiko miehen sähköposti. Tänäänkin yritti valittaa väsymystään. Ei minua kiinnosta. Haluan katsoa vaali-iltaa rauhassa.

Ei lainkaan pelota. Miehelläni on fiksuja mielipiteitä, joten oikein mielelläni kuuntelen hänenkin kantansa. Uskallan olla myös eri mieltä hänen kanssaan asioista. Tyhmää miestä taas en ottaisi ja en muutenkaan anna tyhmien ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omaan mielipiteeseesi, vaikka avarakatseinen olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei sano me. Säälin teitä jotka koette olevanne parisuhteessa yksin.

Miksi säälit, jos puolisot nauttivat siitä?

Kyllä. Lue Marika Riikonen: Yksin, kiitos. 

Joo se on ihan hirveetä ku joutuu kasvamaan ihmisenä. Varsinkin jos se kasvu johtuu toisesta ihmisestä.

On normaalia. Ehkä moni etsii ihmistä jolla on enemmän samoja päämääriä, ajatuksia tai edes siihen suuntaan. Esimerkiksi mies ymmärtää naista ja nainen miestä. Jos toinen elää täysin eri maailmassa ja arvomaailmassa hankalaksi menee jollain tavalla. Siksi osa sinkkuna etenee. Ihmisissä ja paikoissa on vaikutuksensa ja voi tavallaan kanavoida sitä, vaikka yrittää ettei ota kaikkia vaikutteita.

Tuollaisesta ei ole pelkoa jos molemmat ovat tasapainoisia ja henkisesti terveitä. Jos kumppani on narsisti, tuollainen vaara on, että päätyy huomaamattaan manipuloitavaksi.

Onko omaa tilaa ja aikaa myös. Onko mies yhtään saman suuntainen vai täysin erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on burnoutissa ja pitäisi kannustaa ja kuunnella koko ajan, miten hirveää töissä on. Lauantai-iltana olisin halunnut chillata, mutta piti testata, toimiiko miehen sähköposti. Tänäänkin yritti valittaa väsymystään. Ei minua kiinnosta. Haluan katsoa vaali-iltaa rauhassa.

Saatko sinä valittaa ja saatko vuorostasi kannustusta?

Ala käydä treffeillä itsesi kanssa. Vietä tarkoituksella laatuaikaa yksin. Puhelin kiinni.

Mulla oli hullu naisystävä, mutta ei ollut pitkään. Se meni siihen, että hän määritteli, mitä saan ajatella, puhua, mitä mieltä olla asioista, mitä saan katsoa. Helvetti, minä ajattelen omalla päälläni mitä haluan ja suullani puhun. Ja jokaisen hyvännäköisen naisen katson omilla silmilläni edestä ja takaa. Se jolle se ei sovi, niin so not.

         eiks se oo kivaa olla yhdessä kaverinsa kanssa   mitä siinä pelkäämään