Oletteko nolanneet koskaan itsenne julkisella paikalla

Ruuhka aikaan juna-asemalle oksentanut maanantai iltapäivänä. Kyllä hävetti, ihana raskausaika..

Bussissa luin kännykästä uutisia, nostin vähän kankkua ja töräytin kunnon ilmat pihalle. Sitten hoksasin etten ollutkaan kotona. Istuin bussin etuosassa, enkä kehdannut kääntyä katsomaan, moniko tuijotti...

Onko kukaan tilannut itseään bussissa? Mulle kävi kerran niin että bussikuski valitti  muiden matkustajien kuullen minulle että heiluta sitä kättä ajoissa. No sori siitä.

Ha, no voi kyllä, silloin vielä kun pakenin ahdistusta alkoholiin. Ihan supernoloja juttuja sattunut lukemattomia. 

Vierailija kirjoitti:

Bussissa luin kännykästä uutisia, nostin vähän kankkua ja töräytin kunnon ilmat pihalle. Sitten hoksasin etten ollutkaan kotona. Istuin bussin etuosassa, enkä kehdannut kääntyä katsomaan, moniko tuijotti...

Tää oli paha. 😂

Ap

Bussissa kuuntelin kuulokkeilla radiota ja siellä oli joku tosi hauska juttu menossa. Rupesin yksinään nauramaan ääneen ja kun tajusin sen alkoi naurattamaan entistä enemmän kun tajusin kuinka sekopäältä vaikutan yksinään räkättäessä.

Sienikännissä yritin pahoinpidellä rautatieaseman lipunmyyjän, hakkasin pääni verille pleksiin paskan roiskuessa lahkeesta.

Ei järjestyksenvalvoja eikä poliisi halunnut kajota veriseen ja haisevaan olemukseeni, lopulta romahdin keskelle kivilattiaa oksennuksen ja ulosteen peittämänä ja ilmeisesti ensihoitaja kävi pistämässä kaulaani jotakin rauhoittavaa. 



Seuraavana aamuna huorittelin hoitajia sairaalassa, onnistuin varastamaan muutaman purkin rauhoittavia lääkkeitä, karkasin, varastin auton nappipäissäni ja ajoin sen lunastuskuntoon Koivukylässä.

Vastaavia kokemuksia on lukemattomia, ja kaikki KELA:n piikkiin.

Jos et ole satuttanut ketään niin turhaan häpeät. Ihmisille sattuu kaikenlaista kommellusta vähän väliä

No olen varmasti, siis ainakin aamuöisin herätessäni muistan vaikka kuinka paljon asioita, joita olisin voinut hoitaa toisin tai olisin voinut sanoa jotain toisin tai tai en kai koskaan opi hyväksymään vajavaisuuttani.