Sinä, joka olet itkenyt töissä, mitä työtä teet?
Kommentit (22)
Itkin yksin vessassa kun kuulin, että tiimin ainut miespuolinen jäsen tienaa paljon enemmän mitä me naiset (IT-ala). Kirsikkana kakun päällä on se, että se oli ihan surkea työssään.
Vierailija kirjoitti:
Itkin yksin vessassa kun kuulin, että tiimin ainut miespuolinen jäsen tienaa paljon enemmän mitä me naiset (IT-ala). Kirsikkana kakun päällä on se, että se oli ihan surkea työssään.
Ei ollut surkea. Ei työnantaja maksa surkealle. Ne saa jatkaa matkaa
t.työnantaja
Ajanvaraustyö lääkäriasemaketjussa. Ihmiset ovat hirveitä ja systeemi on rikki. No, eipä siellä kukaan muukaan kestänyt.
Olen opettaja. Aggressiivinen huoltaja tunkeutui luokkaan, kun olin siellä oppituntien jälkeen yksin. Tilanne oli pelottava ja stressi purkautui jälkikäteen itkuna.
Näin on tapahtunut yhden kerran. Olin tuolloin suunnittelijana julkisella sektorilla. Esimies sanoi niin ikävästi, niin että tihrustin itkua vessassa sen jälkeen. Vaihdoin työpaikkaa pian tuon tapahtuman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itkin yksin vessassa kun kuulin, että tiimin ainut miespuolinen jäsen tienaa paljon enemmän mitä me naiset (IT-ala). Kirsikkana kakun päällä on se, että se oli ihan surkea työssään.
Kai menit pyytämään palkankorotusta ja jos et saanut niin ottanut yhteyttä liittoon? Ai et? No parempi vaan että itkit siellä vessassa omaa saamattomuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin yksin vessassa kun kuulin, että tiimin ainut miespuolinen jäsen tienaa paljon enemmän mitä me naiset (IT-ala). Kirsikkana kakun päällä on se, että se oli ihan surkea työssään.
Ei ollut surkea. Ei työnantaja maksa surkealle. Ne saa jatkaa matkaa
t.työnantaja
Se oli uusi tiimissä ja ei pysynyt kauaa firmassa koska oli niin surkea.
Stockmannilla asiakaspalvelussa. Irtisanoin itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkin yksin vessassa kun kuulin, että tiimin ainut miespuolinen jäsen tienaa paljon enemmän mitä me naiset (IT-ala). Kirsikkana kakun päällä on se, että se oli ihan surkea työssään.
Kai menit pyytämään palkankorotusta ja jos et saanut niin ottanut yhteyttä liittoon? Ai et? No parempi vaan että itkit siellä vessassa omaa saamattomuuttasi.
Menin ja sain :)
Hoivakodissa hoitajana. Itkenyt monestikin. Mm kun eräs vanhus kertoi, miten hänet oltiin pikkutyttönä raiskattu, kerran pidellessäni kädestä kuolevaa vanhusta, joka toivoi saavansa tyttärensä luokseen mutta tytär ei ehtinyt paikalle ja lohduttaessani surevaa leskeä puolisonsa ruumiin äärellä. Yleensä pääsee muutama kyynel siinä hetkessä, ja poistuttuani tilanteesta menen sitten johonkin hetkeksi yksin, missä voin antaa kyynelten tulla. Paljon on työssä hetkiä, jolloin elämä koskettaa niin syvältä, että vaikka ammatillisuutensa säilyttääkin, on minusta myös ihan sallittua näyttää olevansa ihminen, ja olla sille toiselle tilanteessa nimenomaan toinen ihminen, eikä ensisijaisesti hoitaja. Isommat itkut tietenkin itketään sitten asukkaiden huoneiden ulkopuolella, tai kotona.
Mäkkärissä, postissa, kaupassa...
Itkin ihan silkasta vitutuksesta kun erääseen tiettyyn työtehtävään valittiin kerta toisensa jälkeen nuorempi (mies)kollega vaikka olin jo alusta saakka korostanut että haluan erikoistua kyseiseen tehtävään.
Kehitysvammainen asiakas löi minua lujaa kasvoihin silloisessa työssäni. En itkenyt kivun vuoksi. Tilanne purkautui jälkikäteen itkuna fyysisen koskemattomuuteni loukkauksen vuoksi. Trauma oli siis enemmän henkinen.
Nykyisin olen aivan eri alalla
Olen virkamies valtiolla. Itken päivittäin stressin takia. Stressi taas johtuu liiallisesta työmäärästä, kaikkeen tyytymättömistä kansalaisista, huonosta johdosta ja olemattomasta palkasta sekä arvostuksesta.
Mikään mitä tekee ei ole tarpeeksi, vaan aina pitää tehdä enemmän ja enemmän. Jos käy ilmi että olet hyvä, saat jonkun huononkin työt kaupan päälle. Lopulta palkasta ei jää mitään ylimääräistä ja ei sillä oikeastaan ole väliä, koska mitään ei jaksa tehdä töiden lisäksi. Elämä valuu 100% hukkaan valtion palveluksessa.
Uutta työtä en ole vielä saanut, vaikka koko ajan haen. Kirjoitan seuraavaan hakemukseen vain APUA! Erottuu sitten ainakin joukosta.
Se on tuo menneisyys ja ne henkiset kokemukset mitkä on kotoa lähtöisin pääsevät välillä yllättämään mielen syövereistä vaikka niitä yrittää kuinka paljon estää tulemasta mieleen
Kausiyöntekijä kunnalla
Opetin toisella asteella. Organisaatiouudistuksen jälkeen lukujärjestykseni oli laitettu täyteen opetusta aiheista, joista en tiennyt mitään. Esihenkilöt eivät olleet valmiita tekemään muutoksia. Itkin suunnittelupalaverissa, jossa itki toinenkin opettaja. En ole enää töissä tuolla.
Psykiatrian sh suljetulla osastolla. Ei jaksa selittää 30 vuoden itkuja väkivallan ja aggression kohteena
Kiinteistönhoitajana. Edellisessä työpaikassa jouduin tuuraamaan kahta eri ihmistä samaan aikaan, eli yhteensä 30 ison taloyhtiön lumityöt ja sisätyöt päälle. Asukkaat tietysti tulivat joka toisessa taloyhtiössä vastaan kertomaan, miten huonosti olet kaiken tehnyt ja työnjohto syytti minua aurakuskin virheistä, vaikken ollut niistä mitenkään vastuussa.
Tästä ketjusta ei jää käteen muuta kuin se, että työ kuin työ on syvältä. Tekijöiltä vaaditaan aivan liikaa ja ketään ei arvosteta pätkääkään.
Olin 12 vuotta eräässä lastenkodissa ohjaajana. Itku pääsi kun avaimet luovutin jä lähdin menemään. Loistava työpaikka.
M54