Köyhyys luo syömishäiriöitä.

Teen osa-aikaisesti siivoojan hommia, välillä saan toimeentulotukea, kun tulot on niin pienet. Asumistuen kanssa saa säätää koko ajan, kun tulot vaihtelee joka kuukausi melkoisesti. Tukia joutuu odottamaan. Mulla on niin vähän rahaa, että ei ole varaa syödä kunnolla. Palkkapäivää tai tukia odotellessa menee monesti viikko tai kaksi niin, että syön kaapit tyhjiksi ihan kaikesta ja elän puurolla tai pelkällä pastalla. 

Sitten kun saa vähän rahaa, on kertynyt sitä nälkää niin, että sitten menen kauppaan ja ostan niin paljon ruokaa kuin pystyn ja sen illan vaan syön. Tästä on tullut hirveä kierre, enkä osaa katkaista sitä. Rahat ei riitä koko kuukaudeksi vaikka miten venytän penniä, niin syön edes kerran kuussa mahani täyteen. Jos joskus pääsen paremmille palkoille niin en tiedä, pääseekö tälläisestä tavasta sittenkään eroon, kun keho on jo tottunut tähän. Tai sitten vaan ahmin koko ajan.