Yhdeksän harrastusta kolmasluokkalaisella

Ei kai siellä Korkeasaaressa tarvitse jatkuvasti ravata?

Suurin osa eläimistä nukkuu talvella ja/tai päivisin.

Noilla vanhemmilla on aikaa ja rahaa. Ei taida olla muita lapsia perheessä?

Milloin toi kolmasluokkalainen ehtii leikkiä?

Ja sitten ihmetellään kun supersuorittaja on parikymppisenä ajanut itsensä piippuun.

Tärkeintä on opettaa lapsuudessa kykyä sietää tylsyyttä ja olla. Se kehittää ajattelua ja tunnetaitoja. 

Pakonomainen harrastaminen vie tilaa rauhoittumiselta.

Mikäli asuu lähellä Korkeasaarta ja ostanut vuosikortin, niin miksei ottaisi Korkeasaarta ulkoiluna.

Vaikka olisi perheellä rahaa, niin kyllä tuo määrä on jo liikaa. Lapsihan väsyy ja kun hänellä on diabeteskin, niin varmaan olisi hyvä välillä levätäkin.

Paljonko tuo sitten eroaa, jos olisi 1-2 harrastusta joista treenejä ja pelejä liki jokaiselle päivälle? 

Joillekin vanhemmille lapsen harrastukset on joku ylpeyden ja suorittamisen paikka. En ymmärrä, miten tuokin äiti kehtaa sanoa "Mietin samalla, että meillä on läksyihin tarjolla oleva aika jäänyt vähän vähemmälle." Kyllä sen koulunkäynnin pitäisi olla ykkösprioriteetti, ei harrastusten. Meillä on kolmosluokkalaisella 2 harrastusta, joista toisessa on harjoituksia 3 kertaa viikossa ja toisessa kerran. Tämä on mielestäni jo siellä aivan rajalla jaksamisen suhteen vaikka lapsi onkin hyvin energinen tyyppi.

Onko Korkeasaaressa siis joku vierailukerho? Vai miten se voi olla harrastus, että käy siellä?

"On rankkoja viikkoja, ja omille harrastuksille ei ole kyllä tilaa, Nelimarkka sanoo."

no jos ei voi lenkkeillä lapsen urheiluharrastuksen aikaan (lapsen diabetes ja verensokerin seuranta), niin ottaa sinne kentän laidalle jumppakuminauhan ja kahvakuulan. Ei tartte liikkua muualle, mutta saa liikuntaa.

Mutta muuten en kyllä ymmärrä tuollaista suorittamisen määrää.

Mekin asutaan Korkeasaaren lähellä ja vuosikorttien ansiosta käydään siellä lähes viikoittain. Esim. tiikerien pentujen kasvua on ollut aivan ihanaa seurata, nythän he ovat nuoria aikuisia jo. Mutta joo, meidän nelosluokkalaisella on vain yksi harrastus ja ekaluokkalainen ei tällä hetkellä yhtäkään.

Meillä on kolme lasta, ja kahdella on yksi harrastus ja yhdellä kaksi. Nuorin käy kerran viikossa ratsastamassa, ja minun kanssa (jonne usein otetaan lapsen kaveri mukaan) uimassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Keskimmäinen käy yhden harrastuksen treeneissä 3-4 kertaa viikossa. Vanhin käy pelaamassa korista kerran viikossa ja taekwondossa kerran viikossa isänsä kanssa.

Nämä vielä pystytään handlaamaan ja kaikilla on vapaa-aikaa tarpeeksi. Mies vielä käyttää lapsia välillä kiipeilemässä, välillä Tramppaparkissa.

Meidänkin lapsilla on ollut niitä kavereita, joilla ei lopulta ole ollut aikaa enää yhtään. Aina on joku meno, kun lapsi on kysynyt toista leikkimään kanssaan. Nämä kaverit on sitten jääneet, kun ei heitä viitsi sitten kysellä minnekään kun vastaus on aina ei. 

Varmasti perhe- ja lapsikohtaista, että mikä on kenellekin hyvä harrastusmäärä. Lehtijutun perheessä vanhemmat taisivat molemmat olla freelancereita ja lapsi oli ainokainen, joten ehkä arjessa on joustoa harrastaa ja mennä sekä lapsi kaipaa iltaisinkin kaveriseuraa, jos vaikka koulukaverit eivät saa iltaisin olla kavereiden kanssa tai ovat kiinni omissa harrastuksissaan.

Itse harrastin ja urheilin lapsena paljon, koska rakastin sitä. Edelleen olen aktiivinen liikkumaan ja omat lapsenikin nauttivat erilaisista harrastuksistaan, joita on useampia joka viikko vaikka lapsia useampia. Minusta mukavaa olla mukana lasten harrastuksissa ja samoilla reissuilla hoidetaan muita asioita myös ja toki muuten harrastellaan keskenään. Perheet ovat erilaisia ja lasten ehdoilla mennään, jos lapsi nauttii harrastamisesta ja pärjää kuitenkin koulussa, niin en näe isoissakaan harrastusmäärissä mitään väärää. 

Ihan liikaa harrastuksia jo senkin takia että ei pysty perehtymään kunnolla yhteen lajiin, ainakaan ei siis ole suurempaa toivetta että lapsi edistyisi lajissaan.. tuon ikäisellä kuitenkin voisi hyvin jo olla 4x viikossa vaikka treenit saman lajin parissa.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti perhe- ja lapsikohtaista, että mikä on kenellekin hyvä harrastusmäärä. Lehtijutun perheessä vanhemmat taisivat molemmat olla freelancereita ja lapsi oli ainokainen, joten ehkä arjessa on joustoa harrastaa ja mennä sekä lapsi kaipaa iltaisinkin kaveriseuraa, jos vaikka koulukaverit eivät saa iltaisin olla kavereiden kanssa tai ovat kiinni omissa harrastuksissaan.

Itse harrastin ja urheilin lapsena paljon, koska rakastin sitä. Edelleen olen aktiivinen liikkumaan ja omat lapsenikin nauttivat erilaisista harrastuksistaan, joita on useampia joka viikko vaikka lapsia useampia. Minusta mukavaa olla mukana lasten harrastuksissa ja samoilla reissuilla hoidetaan muita asioita myös ja toki muuten harrastellaan keskenään. Perheet ovat erilaisia ja lasten ehdoilla mennään, jos lapsi nauttii harrastamisesta ja pärjää kuitenkin koulussa, niin en näe isoissakaan harrastusmäärissä mitään väärää. 

No mutta tässähän jutussa äiti sanoo, että harrastusmäärä vaatii joustoa ja jaksamista ja on välillä rankkoja viikkoja. Mainitsee myös vähentyneestä läksyjen tekoon käytettävästä ajasta ja siitä, että eivät käytä riittävästi aikaa soittoläksyihin. Ei kuulosta tasapainoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Ihan liikaa harrastuksia jo senkin takia että ei pysty perehtymään kunnolla yhteen lajiin, ainakaan ei siis ole suurempaa toivetta että lapsi edistyisi lajissaan.. tuon ikäisellä kuitenkin voisi hyvin jo olla 4x viikossa vaikka treenit saman lajin parissa.

Niin, johan siellä yhdet futistreenit jätetään viikoittain väliin ja lauantain aikaiset pelit sekä pianonsoiton opettajalta tullut palautetta, että "enemmänkin voisi harjoitella". Toki jos tykkää vain puuhastella ilman sen suurempia tavoitteita, sekin kyllä aina käy. 

Koska lapsi ehtii olemaan kavereiden kanssa? Ihan vapaata aikaa vain, mennä esim. puistoon kavereiden kanssa. Sörnäinen on kyllä hiukan sotkuista aluetta antaa lapsen kulkea yksin myöhempään illalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liikaa harrastuksia jo senkin takia että ei pysty perehtymään kunnolla yhteen lajiin, ainakaan ei siis ole suurempaa toivetta että lapsi edistyisi lajissaan.. tuon ikäisellä kuitenkin voisi hyvin jo olla 4x viikossa vaikka treenit saman lajin parissa.

Niin, johan siellä yhdet futistreenit jätetään viikoittain väliin ja lauantain aikaiset pelit sekä pianonsoiton opettajalta tullut palautetta, että "enemmänkin voisi harjoitella". Toki jos tykkää vain puuhastella ilman sen suurempia tavoitteita, sekin kyllä aina käy. 

Joukkuetta kohtaan todella väärin että harrastuksessa ollaan sillä mentaliteettillä että on ok jättää viikossa yhdet harkat välistä. Silloin kenellekään joukkueessa ei ole mahdollisuutta edetä täydellä panostuksella. Jos oman lapsen joukkue toimisi tuolla tavalla, että valmentaja ei velvoita osallistumaan treeneihin, niin varmasti lähtisi joukkue vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kävisi eläintarhassa joka viikko!?

Apinatarhassa morjestamassa sukulaisiaan

Vanhempien pitäisi rajata harrastuksia. 

Nuorempana harrastin paljon, oli ainakin seitsemän harrastusta. 

Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä minulla oli paha olla kotona. Purin sen suorittamiseen. Ei tarvinnut pysähtyä ajattelemaan, kun oli jatkuvasti jossain harrastuksessa.