Olenko ainoa nainen, joka inhoaa SHOPPAILUA?!?

Tulee huono olo äkkiä ja kyllästyttää muutenkin. Ottaa vielä päähän, kun kummia rättejä kaupan, niin ei heti löydä mieluisia, jos jotain tarvii.

Tykkään ajatuksesta, että ostelisin vaatteita ja sisustustavaraa, mutta kun pääsen kauppaan, tulee minulle juuri kuvailemasi kaltainen olo, enkä malta odottaa, että pääsen pois!



Vuosien mittaan olen muutenkin menettänyt ison osan mielenkiinnostani kaikenlaiseen tavaraan, ja nykyään vältän muuta kuin jokaviikoista ruokakauppakäyntiä kuion ruttoa!

Ja vielä ahdistavampaa on kun mies on perheen shoppailija ja ei voi luonnolisestikaan ymmärtää, mikä vaimoa vaivaa ;) On kyllä jo oppinut, että jos yksin lähden kaupoille, niin tulen hyvin pian takaisin kotia ja tyhjin käsin. Senpä takia mies usein itse lähes päivittäisillä shoppailureissuillaan etsii aina välillä vaimollekin jotain kivaa (kun ei varmaan kehtaisi muuten kanssani liikkua ;) ja sitten minun ei tarvitse kuin mennä itse paikanpäälle sovittamaan. Ja itseasiassa kyllä miehelläni on myös parempi tyylitaju kuin itselläni!

Ei kiinnosta shoppailu enkä viihdy kaupoissa. Jos jotakin tarvitsen, tilaan netistä. Mies käy ruokakaupassa, joskus käyn itsekin, mutta viimeistään kassajonossa alkaa ahdistus.

samanlaisia tuntemuksia, hiki, mitään ei löydy mitä hakis, tungos yms. ärsyttää. Se olisi sitten, ehkä mukavempaa jos ois lompsa täynnä rahaa, eikä käyttyö tarvis miettiä, ei tervis laskeskella budjettia vaan ottais sen mitä huvittaa, silloin ei ehkä tarvis kierrellä niin paljon. Suosinkin ostoksia postimyynnin kautta.

En käynyt kertaakaan missään aleissa, enkä voisi kuvitella meneväni mihinkään ryysikseen. Minulla on aina päällä sellasiet vaatteet kauppaan mennessä, ettei tule se kauhea tuskanhiki :).

Shoppailen joko netissä tai käyn täsmäostoksilla tietyssä paikassa josta saan noepasti tarvitsemani.

Viimeksi kun metsästin haluamaani mekkoa, jouduttiin mennä Helsingin keskustaan kiertämään läpi kaikki tietyn ketjun liikkeet ja se oli kauheaa:D



Jos johonkin mennään niin tuttuun ja turvalliseen Jumboon. Ne reissut ovatkin yleensä aina sellaisia kohokohtia kun niin harvoin missään käydään.

En ymmärrä joitain kavereitani, jotka jaksavat tunnista toiseen kierrellä ja katsella kaupoissa, ilman että välttämättä ostavat mitään.

jopa naisten vaatteet ja kengät. (mua varten.)

Kiva, että jollakin muullakin on yhtä omituinen mies.. (tai vaimo ;)

t.5

En ymmärrä vaan miksi. Ei löydä mitään ja ahdistaa tungos.

Jos on tarve hankkia jotain erityistä, niin sitten ei välttämättä ole vaikeuksia mutta en mene huvikseen katselemaan vaan, ja jos ei ekasta sopivaksi mieltämästäni kaupasta löydy hakemaani, alkaa jo tuskastuttaa.

Ajan voi käyttää paremminkin.

Mä oikeesti VIHAAN shoppailua, oikeastaan koko sanakin on oksettava!

Ja käsittämätöntä kyllä, meilläkin mies on varsinainen virtuoosi. Se toi tossa joku aika sitten mulle farkut, ihan vaan oli huomannu kaupungilla, että noi vois olla mun näköset. No ne oli todellakin sekä mun näköiset että kokoiset. :)



Itse kun joskus pitäisi vaikka ne farkut ostaa, niin tuntuu joudun sovittamaan tämän kaupungin kaikki housut ja vielä ylikin. ja silti en löydä sopivia. :) Ja kyse siis Helsingistä.



Ja se tungos ja ihmiset ja yäk, hiki tulee kun ajatteleekaan sovituskoppeja... :)



Varmaan ekaa kertaa tällä palstalla tuntee ihan oikeaa sielujen sympatiaa joidenkin kanssa, kiitos ap aloituksesta, niin pääsin avautumaan. :)

myös meillä mies mies voisi notkua ties kuinka kauan kaupoissa. Ja sen kanssa on tympeetä käydäkin niissä, kun se juuttuu katselemaan ties mitä hilavitkutinta ja hidastelee ennen kuin päästään edes osastolle, mitä varten kauppaan tultiin. Meinaa pää räjähtää ja tulen aina entistä huonommalle tuulelle.:) Argh!



-3