Pettynyt työhönsä

Olen koulutuskuntayhtymällä töissä ammatillisena erityisohjaajana jo kolmatta vuotta.



Voin sanoa, että meillä täällä ammattikoululla ei juurikaan panosteta oppilainen oikeaan oppimiseen ja osaamiseen. Meitä ei oikeastaan täällä kiinnosta kuin se, että kurssitarjonta on laajaa ja kattavaa sekä tietenkin se, että sisälle tulee mahdollisimman paljon oppilaita ja toisesta päästä ulos tulee mahdollisimman paljon valmistuneita. Sillä ei sinänsä ole väljä, minkälaisella osaamisella ammattipätevyyden ja todistuksen käteensä saa. Yleensä valmistuvan opiskelijan osaaminen on niin huonoa, että suorastaan hävettää!



Miksi sitten näin tapahtuu? No tietenkin siksi, koska oppilaitoksen rahoitus riippuu täysin siitä, kuinka monta opiskelijaa valmistuu ja kuinka monta opiskelijaa oppilaitoksessa kulloinkin on opiskelijana. Laitoksessamme työskentelee lukuisa joukko niin sanottua "löysää potentiaalia". On jos jonkinnäköistä hankevetäjää, humppakerhon pyörittäjää, kuraattoria, ohjaajaa ja kädestä pitäjää ja toki se kovapalkkaisin ylin johtoryhmä, jonka päätavoite on paistatella lehtikuvissa kalliissa puvuissaan ja kiiltonahkakengissään ja ylistää suomalaisen ammatillisen koulutuksen roolia ja ja merkitystä suomalaisen sivistyksen, kehityksen ja kilpailukyvyn tukijalkana tarjotessaan osaavaa ja kyvykästä työvoimaa suomalaisten yritysten tarpeisiin kovan kilpailun hengessä.



Tosiasia on kuitenkin se, että osaaminen on ala-arvoista ja ainoa tarkoitus koko tässä verovaroin pyöritettävässä ruletissa on se, että julkisen puolen opettajat, toimihenkilöt ja johtoryhmät ynnä muut organisaation jäsenet voisivat säilyttää merkityksettömän pallinsa ja ansaita etunsa, palkkansa ja pitkät lomansa. Mistään muusta tässä ei oikeasti ole kyse!



Esimerkiksi itse olen koko päivän istunut omassa työhuoneessani tekemättä yhtään mitään. Aamulla kävin kahviossa kahvilla (josta olisi pitänyt maksaa, mutta en maksanut, kun sitä ei valvota). Puolen päivän aikaan kävin uudestaan syömässä (enkä tällöinkään maksanut samasta syystä kuin aiemminkaan). Nyt tylsyyttäni tässä kirjoitan, ja odotan, että kehtaan lähteä klo 15 kotiin - tuntia aikaisemmin kuin varsinainen työaika päättyisi! Oma tehtäväkuvaani miettiessä, henkilökohtaisesti mietin, että' pääsenpä helpolla, mutta yhteiskunnan näkökulmasta, onhan tämä nyt aika hölmöä!



Kaikista köyhimmiltä leikataan, veroja kiristetään ja velkaa otetaan ja toiminta on sitten tällaista. Jos tämä sama kuvio siirretäisiin suoraan yksityiselle sektorille niin alle puolessa vuodessa, jos ei jo ennen, mikä tahansa yritys olisi konkurssissa ja velkojien hampaissa, sekä mahdollisesti liiketoimintakiellossa rikkomusten ja korruption vuoksi. Ikäväkseni täytyy todeta, että laitoksemme ei edes taida olla ainoa laatuaan vaan sama kuvio toistuu joka ikisessä kunnallisen tai valtiollisen laitoksen ja viraston ytimissä, velttoa, laiskaa ja tehotonta pröystäilyä ja törsäilyä, mutta koska näissä paikoissa kymmenet tuhannet suomalaiset saavat elantonsa, on näillä järjestelmässä niin vankka asema, että ei kukaan järkevä ihminen ala tätä politrukkia vastaan taistelemaan. Se olisi sellainen sota, jota ei vain voi voittaa nykyisessä AY-Suomessa!