Vanhenin vuodessa jotain 10 vuotta ja luovutin ulkonäön suhteen
Kohtalotovereita?
Näytin pitkään huomattavasti ikäistäni nuoremmalta, sitten sairastuin fyysisesti ja muutuin ihan mummon näköiseksi. Nyt ei kiinnosta enää meikata, värjätä hiuksia eikä edes yrittää mitään ulkonäön kohentamista.
Onneksi oon sinkku, niin saa ihan rauhassa näyttää nahistuneelta.
N41
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Vaimo rupsahti yhden yön aikana.
Minä voisin hyvin olla juuri tällaisen tarinan vaimo. Vanheneminen tapahtui ihan yhtäkkiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama, oon erityislapsen yh, enkä todellakaan ole jaksanut tän arjen lisäksi panostaa enää yhtään omaan ulkonäköön, college housut käy nykyään kaikkialle, vielä kymmenen vuotta sitten en uskonut ikinä sellaisia edes omistavan.
Tsemppiä <3
Ap
Mulle kävi hetkellisesti samoin avioeron myötä. Asia kuitenkin korjaantui noin puolessa vuodessa, kun vähän panostin. (Liikunta, kasviväri, raittius, retinoli.) Odottamattomalla hetkellä löytynyt uusi rakkaus varmasti auttoi asiaa, siitä kiinnostus näyttää paremmalta. En tiedä mikä auttaisi toivonsa menettänyttä ihmistä. Nahistuneelta näyttäminen ei ainakaan omaa elämänlaatua parantanut.
Täysin sama tarina, tapahtui mulla vain kymmenen vuotta sua aiemmin. Ei kiinnosta enää ei ja tosiaan, onneksi ei ole väliksikään yksineläjänä.
On mahdollista palauttaa ulkonäkö ja myös terveys liikunnalla sekä syömällä ja nukkumalla hyvin. Kokemusta on. Liike on lääke, mutta minkä tyyppinen liikunta sinulle sopisi sairautesi kanssa? Minulle sopii (pitkänmatkan) pyöräily, kävely, vesiliikunta ja kuntosali.
Vuoden kuluttua paremmassa kunnossa?
Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa. Sen verran kuitenkin kannattaa panostaa, että pysyisi fyysisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään. Sitten kun krempat alkaa niin asian tajuaa... Eli jos harrastaa liikuntaa että kroppa voisi hyvin, niin se jo itsessään tekee nuorekkaammaksi. Vaikka sinänsä inhoankin nuorekkuuden vaatimusta.
hoikka 53v
Oisi pelottavaa jos et olisi vanhentunut meinaa olisit sit robotti
M44
Hei, et ole yksin. Itse koin täysin järkyttävän menetyksen elämässäni ja vanhenin hetkessä. Ennen kauniit paksut ja pitkät hiukseni ovat harvenneet ja ohentuneet, kasvoni alkaneet roikkua. En oikeastaan tunnista itseäni enää, en fyysisesti enkä henkisesti. Muutenkin olen niin väsynyt, tuntuu kuin olisin elänyt jo tuhat vuotta.
Sairastaminen vanhentaa, multa lähti hoidoissa myös hiukset, mikä söi naista. En ole vielä niin hyvässä kunnossa, että jaksaisin liikkua. Panostan siihen mihin voin eli hyvälaatuiseen ruokaan.
Jos kesällä pääsisin uimaan olisin iloinen.
Elämän tilanteeni takia olen rupsahtanut vanha ( 57 ) akka jonka hiukset harvenee ja naama on kulunut ja joka ei jaksa enää laittaa itseään , eikä välitä miltä näyttää.
Nro 11 vetää kauppaan mennässä pyjaman päälle toppavaatteet eli rima on tosi alhaalla ;)
Tuo tunne, että olisi elänyt jo tuhat vuotta on tuttu, olen siis 50+ v.
Miten pimpsa onko se kunnossa ap:lla?
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi hetkellisesti samoin avioeron myötä. Asia kuitenkin korjaantui noin puolessa vuodessa, kun vähän panostin. (Liikunta, kasviväri, raittius, retinoli.) Odottamattomalla hetkellä löytynyt uusi rakkaus varmasti auttoi asiaa, siitä kiinnostus näyttää paremmalta. En tiedä mikä auttaisi toivonsa menettänyttä ihmistä. Nahistuneelta näyttäminen ei ainakaan omaa elämänlaatua parantanut.
Liikkunut olen koko ajan kivun sallimissa rajoissa, mutta sitä en kyllä pidä ulkonäön vaan terveyden hoitamisena. Mukavaa, että olet löytänyt rakkauden ja saanut itsesi kuntoon <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täysin sama tarina, tapahtui mulla vain kymmenen vuotta sua aiemmin. Ei kiinnosta enää ei ja tosiaan, onneksi ei ole väliksikään yksineläjänä.
Hyvää kevättä sulle <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista palauttaa ulkonäkö ja myös terveys liikunnalla sekä syömällä ja nukkumalla hyvin. Kokemusta on. Liike on lääke, mutta minkä tyyppinen liikunta sinulle sopisi sairautesi kanssa? Minulle sopii (pitkänmatkan) pyöräily, kävely, vesiliikunta ja kuntosali.
Vuoden kuluttua paremmassa kunnossa?
Syön terveellisesti ja otan tarvittaessa lisää vitamiineja purkista, liikun kivun sallimissa rajoissa, mutta yöunet valitettavasti on sairauden takia usein rikkonaisia. Hyvin nukkumiseen ei valitettavasti oikein mitään kikka kolmosta ole :(
Ap
Sama, oon erityislapsen yh, enkä todellakaan ole jaksanut tän arjen lisäksi panostaa enää yhtään omaan ulkonäköön, college housut käy nykyään kaikkialle, vielä kymmenen vuotta sitten en uskonut ikinä sellaisia edes omistavan.