Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kavereiden lapset avioituvat ja saavat lapsia
05.02.2024 |
Minun lapseni elävät kihloissa vuodesta toiseen, mutta eivät mene naimisiin eivätkä saa lapsia. Miksiköhän ovat edes kihlautuneet, kun naimisiin eivät mene. Eivät ns. etene suhteissaan, vaan ovat jämähtäneet paikoilleen. En tietenkään heille sano mitään, kunhan tänne ihmettelen. En kaipaa haukkumista.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä ei kiinnosta tehdä lapsia.
Siltä näyttää. Vaikka aiemmin puhuneet "sitten kun on lapsia.." Kurja vaan, jos havahtuu liian myöhään, että se aika meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä ei kiinnosta tehdä lapsia.
Siltä näyttää. Vaikka aiemmin puhuneet "sitten kun on lapsia.." Kurja vaan, jos havahtuu liian myöhään, että se aika meni jo.
Kyllä nuoret aikuiset tietää, mikä lastensaannin aikaikkuna on. Todennäköisesti ei vaan kiinnosta.
Ei kukaan halua sua anopiksi, siksi.
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin kansainvälisiä suhteita vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, tulihan se sieltä. Elän omaa elämää, mutta tämä on keskustelupalsta ja täällä voi anonyyminä jutella eri asioista. En sano tätä kenellekään tosielämässä.
Harmittaako kun et voi kehuskella kavereillesi omien lasten edesottamuksista? Ja hävettää kun olet nyt jotenkin epäonnistunut ja kasvattanut jämähtäviä lapsia? Missä vaiheessa kasvat riittävän vanhaksi lopettaaksesi sosiaalisen vertailun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kirkko ja valtion konttori ei ole vaihtoehto kaikille. Miksi sitoutumiseen ottaisi valtion tai kirkon mukaan. Lapsi on vaativa 24/7. Kaikkien voimavarat ja rahat eivät riitä siihen, pitäisi olla autokin. Onko nuori ikä. Onko kumppani oikea vai vielä eroavat. Ovatko meneviä vai koti-ihmisiä. Kotihiiri ei välttämättä myös omaa lapsia. Asuinalue ei ole aina lapsille sopiva tai talo.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä niitä ei kiinnosta tehdä lapsia.