Mahtuisitteko pieneen 66 neliön kolmioon?

Asun 66-neliöisessä asunnossa mieheni ja kahden lapsen kanssa. Lapset (8- ja 7-vuotiaat) ovat toistaiseksi olleet tyytyväisiä yhteisessä huoneessa, mutta ovat eri sukupuolta ja itse en olkkarissa halua nukkua, joten parin vuoden sisällä on muutto isompaan edessä. Tavara ei ole ongelma, ollaan vähän minimalistityyppejä vaan lasten yksityisyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sata vuotta sitten tuon kokoisessa asunnossa olisi asunut kolme sukupolvea, mutta moderni kelaäiti vaatii neliön.

Sata vuotta sitten heroiinia sai apteekista pyytämällä ja miesporukka sai raizskata naisen ilman seuraamuksia. 

Ennen oli paremmin. Naiset ei saaneet myöskään äänestää tai päättää raha-asioista.  V i t u i k s i  on maailma mennyt sen jälkeen.

En. Nyt on 250 m 

Vierailija kirjoitti:

Hmm. teitä siis yhteensä 5 hlö ja 3h+k. Ainakin aikaisempien kriteereiden mukaan olisitte oikeutettu hakemaan kaupungilta 4-5h+k. Jos henkilömäärä isompi kun huonemäärä, katsotaan asunto ahtaaksi. Varmasti 4h+k tuntuisi jo varsin mukavalta ja käytännölliseltä verrattuna 3h+k. 

Ei niitä kaikki saa, mutta kannattaa hakea. Huomattavan moni viisihenkinen perhe asuu neliössä tai viisiössä kaupungin asunnoissa kuitenkin. Ja muiltakin kannattaa hakea, mutta vuokrat tuppaavat olevan jo tosi korkeita muilla. Vain lähinnä kaupungilla on neliöitä hintaan 1000€.

Ai niin ja siis myös on nelihensiäkin perheitä, joilla kaupungilta 4h+k, ehkä kolmihenkisiäkin joten miksei viisihenkisiäkin. Pitäisi olla hakujonossa ainakin ennen kolmi- nelihenkiselle, jos kriteerinä ainoastaan asunnon ahtaus.

Muita kriteereitä on sitten myös, mutta tässä kyseessä vain asunnon ahtaus. 

Minun lapsillani on aina ollut omat huoneet. Siitä huolimatta lelut on aina kannettu olohuoneeseen, jossa leikittiin/leikitään. Jatkuvasti myös nukkuivat toistensa huoneissa. Nykyään ovat teinejä ja silti leviävät aina olohuoneeseen jopa tekemään läksynsä. Myös puhelimella roikkuminen tapahtuu pääosin olohuoneen sohvilla löhöten.

 

Näin ollen oma kokemukseni olisi kyseisissä neliöissä ollut jakaa huoneet siten, että teinille oma huone (pienin mh) äidille ja yksivuotisille yksi makkari ja olohuoneeseen neljä- ja kuusivuotiaan sängyt esim sermin tai verhon taakse. Teinin muutettua omilleen äiti muuttaisi pieneen makkariin ja loput lapset nukkumaan kerrossänkyihin toiseen makkariin. Lelut olisivat edelleen olkkarissa, johon ne kuitenkin olisi kannettu.

Silloin olisi yksi vuotiaan kanssa vaikea olla olohuoneessa kun pistää kaikki pikku lelut suuhun esim pikku Legot mitä isommilla lapsilla käytössä

Muuten olisikin vaihtoehto

Mahtuu

Meillä on ollut useampi makuuhuone, mutta pienemmät lapset ovat halunneet mieluiten nukkua kaikki yhdessä makuuhuoneessa ja pari huonetta on ollut vain päiväsaikaan käytössä.

Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on suotavaa, että jokaista asukasta kohti on vähintään 40 neliötä. Tuon koisessa perheessä tulee olla vähintään kaksi vessaa/kylpyhuonetta jo pelkästään sen takia ettei jokapäiväinen nahistelu tilan puutteesta aiheuta ylimääräistä stressiä jolloin lapsen normaali kehitys heikentyy huomattavasti. Ymmärtääkseni kyseessä on kerrostalo, joten oma piha myös puuttuu.

Oman lapsuuteni 1970-80 aikaan meidän perhe asui 64-neliöisessä kolmiossa ja meitä oli 4 henkeä.  Ihan pärjättiin yhdellä kylppärilläkin eikä siitä tullut mitään traumoja edes.

Talon lapset käytti kerrostalon pihaa ihan omanaan eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa.  

Mutta kyllähän tänäpäivänä 1-vuotiaalle pitää olla jo oma 40 neliön huone. Ilman muuta.  

Kyllä on lasten normaalit kehitykset menneet vessasta alas ihan viimeisen 20 vuoden aikana, kun nykyään alkaa olla jo nuorillakin mielenterveysongelmia.   Jos ne kokeekin yksinäisyyttä ja turvattomuutta niissä omissa huoneissaan?  

Mitä jos palataankin takaisin 70-luvun asumisväljyyteen ja opetellaan pärjäämään yhdelläkin vessalla?  Ihmisistä tulee tasapainoisempia, sosiaalisempia ja mielenterveysongelmatkin vähenee?  Vai mitä?

Niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin teinivuodet vanhempieni kanssa 55m2 kaksiossa Helsingin keskustassa. 

Asunto oli todellinen tilaihme: olohuone, ruokailutila 4h pöydälle, 2 makuuhuonetta, vaatehuone, kylpyhuone, keittiö mihin mahtui pöytä kolmelle.

Ei edes tuntunut ahtaalle

 

2 makkaria ja olohuone & ruokailutila EI ole kaksio. 

Sori, kirjoitusvirhe - kolmio!

Mä asun kahdestaan pienen koiran kanssa 120 neliön talossa. Meillä on 3 makkaria. Silti puuttuu vaatehuone ja sekös harmittaa! Eli en mahtuisi edes yksin tohon apn kämppään. 

Mahtuu, jos haluaa ja

...karsii ylimääräiset tavarat

...ei ole lemmikkejä

...on häkkivarasto tms.

... mahdollinen parveke tuo vähän pelivaraa

...kylppäri on kohtuullisen kokoinen, ei mikään koppi eikä vie kolmasosaa asunnon neliöistä

...teinille järjestyy oma tila

...perheenjäsenet sopuisia keskenään 

En mahtuisi todellakaan, nyt asun yksin 80 m3 rivarissa ja tavarat ei meinaa mahtua mihinkään.

Sille 16-vuotiaalle tulee varmasti ahtaan paikan kammo, jos hän ei saa omaa huonetta, mutta ilmeisesti se oli tarkoitus, että hän saa oman makkarin ja muut lapset sitten sen toisen makkarin, jos kerran äiti on olohuoneessa.

Itse olen asunut yksinhuoltaja-aikanani kaksiossa lapseni kanssa niin, että lapsi sai sen oma makuuhuoneen, minä taas olin olohuoneessa. Kun talouteen tuli mieskin, asuimme kaksin siinä olohuoneessa. Myöhemmin kyllä muutimme sitten isompaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

En mitenkää kun ole 67 m2 kokoinen. Tällä hetkellä yksin mahdun asumaan juuri ja juuri 208 m2 okt:ssa

Läski.

Mahtuisin tuossakin tilanteessa mutta jokaisen tulisi sopeutua aika ahtaaseen kotiin jossa ei juuri liikkumatilaa ole erityisesti kenellekään.

Mahtuu

Millainen oman tilan tarve lapsilla on? Teinillä se oletettavasti on huomattavasti suurempi mitä pienemmillä lapsilla, mutta tiedän kyllä henk.koht. kokemuksesta, että pienemmälläkin lapsella tarve sille voi olla suuri. Minulle ainakin lapsuudessa oli jo tärkeää saada leikkiä ihan itsekseen omassa rauhassa. Siitä huolimatta saatiin sisaruksen kanssa omat huoneet vasta päälle 10-vuotiaina. Tästä huolimatta on mielestäni ihan kohtuullista odottaa, että esiteini-ikäiset ja sitä nuoremmat sisarukset voivat jakaa saman huoneen jopa silloin, kun ovat eri sukupuolta. Se oli erittäin tavallista omassa lapsuudessani/nuoruudessani 1990-2000-luvun vaihteessa. Omia huoneita oli lähinnä omakotitaloissa asuvilla, perheen ainoilla lapsilla tai ainoilla kotona asuvilla lapsilla. 

Vastauksena ongelmaan: keskimmäisille lapsille oma huone, teinille oma ja nuorimmainen nukkumaan olohuoneeseen vanhemman kanssa. Kunhan olohuoneeseen saa rajattua oman makuutilan ja pimennettyä sen, saa pienin nukkumarauhan. Ovatko keittiö ja olohuone samaa tilaa? Silloin keittiötä voisi muokata siihen suuntaan, että siellä voisi hengailla myöhemmin vanhempien lasten kanssa, kun nuorimmainen nukkuu.