Lue keskustelun säännöt.
Elätkö elämäsi rakkauden kanssa?
Kommentit (16)
joten tiedän, miltä tuntuu elää sielunkumppaninsa kanssa. Nykyinen ei ole sellainen.
Exästä, suuresta rakkaudestani otin kuitenkin itse eron. Hän kehitti itselleen myös liian nurjan puolen. Ehkä jossain on mies, jonka kera kaikki se hyvä olisi vielä mahdollista, tiedä häntä. Nykyisen kanssa olen vain lasten takia. Ehkä heidän kasvettuaan häivyn ja alan tavoitella omaa onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnes tapasin errän miehen jota en saa mielestäni. Mitään emme tehneet, juttelimme vain ja hän vaikutti niin sielunkumppaniltani. Aikaa on kulunut jo kolme kuukautta, enkä ole nähnyt tai kuullut hänestä sen koommin mutta mielestäni ei ole häipynyt.
Kai se on kestettävä kuitenkin ja etsittävä hyviä puolia tästäkin.
Suhteemme alussa en uskonut siihen. Nyt kun yhteistä taivalta on takana jo kuusi vuotta, olen vakuuttunut siitä. Se Oikea löysi minut ja olen erittäin onnellinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
On parhaillaan työmatkalla ja raastava ikävä alkaa olla ;(
No 3, minkä virheen teit? Jos saa kysyä.
10 vuotta takana, enkä ole KOSKAAN edes joutunut kyseenalaistamaan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti nyt vain todella vaikea ja raskas vaihe parisuhteessa, mutta uskon että selviämme tästäkin yhdessä. Rakkaus antaa kuitenkin voimia jatkaa.
Sillä kyllä tämä on alusta asti vuosi toisensa jälkeen tuntunut tarkoitetulta jutulta. Nimenomaan siltä, että kyseessä on sielunkumppanini. Sinisilmäinen en silti missään nimessä ole. Yksi ero meillä on takana ja tiedän kuinka mahdollista sekin on! Toivon toki, että saisimme jostain jaksamista ja voimaa olla yhdessä ikuisesti...varsinkin kaikki vaikeat ja raskaat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta nyt olen kunnolla tajunnut mieheni arvon ja 10 vuotta ollaan oltu yhdessä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tajuamattomuus liittyi lähinnä huonoon itsetuntooni. Luulin ja kuvittelin, että muiden miehet ne jotain on. Nyt arvostan eri lailla sekä itseäni että samalla miestäni.
En puhu nyt toisesta miehestä tms., vaan oman sieluni puolikkaasta. Monta kertaa olen asiaa pohtinut ja huomannut, että oloni on rikkinäinen eikä kukaan saa sitä oloa pois- mutta kun näen esim. unta siitä että kohtaan itseni jälleen, oloni tuntuu keveältä ja onnelliselta.
Tavoitteeni onkin oppia pois läheisriippuvuuteen perustuvasta suhteesta ja joskus ehkä nähdä vilkaisu omasta puoliskostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaan oltu jo niin kauan yhdessä (yli 20 v),
että vahvuudet ja heikkoudet on tiedossa
-eli romantiikka on lähinnä vain muistoja...
ensimmäinen, lapseni isä siis, ei ollutkaan elämäni rakkaus kuten luulin. nyt uusi elämä, uudet kujeet ja uudet vaikeudet, mutta vakaasti epäilen, että hän on se ketä ikuisesti rakastan, jatkossa toivottavasti myös myötämäissä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ihanalta vuosienkin jälkeen syttyä hänen sylissään, kuten myös pitkät keskustelut ja yhteinen perhe. Juuri puhuttiin eilen siitä miten onnekkaita ollaan, kun saadaan jakaa elämä juuri toistemme kanssa. Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Ollaan sielunkumppaneita!
sen mieheni tavattuani vasta tajusin mitä rakkaus oikeastaan on, ja tajusin myös miten sokea olin ensimmäisessä suhteessani ollut.
On parhaillaan työmatkalla ja raastava ikävä alkaa olla ;(