Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rasittaa tarkkailla tahtomattani toisten tunnetiloja jatkuvasti, erityisesti parisuhteessa
04.02.2024 |
Olen ihan loppu. Muistan tehneeni tätä jo lapsena eli varmaan trauma kyseessä, mutta mikä nimeltään? Eli elän jatkuvasti kuin munankuorilla. Miehen kanssa ollaan etäsuhteessa (lyhyt välimatka) mutta en enää alkuhuuman väistyttyä osaa ollenkaan "olla". Aina kun nähdään niin tarkkailen miestä että "ihanan hyvällä tuulella, kylläpä nyt on hymyillyt paljon, millonkohan tämä taas päättyy, noniin nyt palattiin taas siihen ankeaan ilmeeseen, miksei se juttele samalla tavalla niinkuin eilen, onkohan se nyt tästä ja tästä taas ärtynyt, enpä viitsi ottaa sitä ja sitä nyt puheeksi ettei enempää ole kireällä päällä, taas tuota mykkäkoulua (mikä ei sitä kuulemma ole, ei vaan ole puhuttavaa) jne". En tiedä miten saisin itseni korjattua, en kestä epämääräistä ilmapiiriä ja se vaikuttaa heti omaan mielialaani ja olemiseeni. En pysty enää tekemään mitään silloin.
Myös töissä tätä tapahtuu lähimpien työkavereiden kanssa. Eniten silloin jos teen työtä jonkun kanssa kahdestaan.
Ainut jonka kanssa tätä ei tapahdu, on siskoni.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Up. Tunnistan itseni myös. Mistäköhän tämä tosiaan johtuu
Yksin ollessani olen energisin ja aikaansaavin koska ei tarvitse miettiä toisia, mitä ne tekevät, ajattelevat ja sanovat. Mutta koen myös itseni helposti yksinäiseksi jos en saa jakaa ajatuksiani toisten kanssa tai mennä ja kokea yhdessä. Kuitenkin jaettu ilo paras ilo. Sitä iloa kun se "jakaminen" ei aina ole niin sitä en taas kestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt osaa varsinaisesti auttaa, kun en itse tee noin. Mutta olen kyllä ollut tuollaisen tarkkailun kohteena, ja eihän se kivaa ole. Tulee olo että pitäisi koko ajan pitää ilmeensä kurissa, että toinen ei ahdistu.
Helpottaisiko se jos muistutat itsellesi, että toisen ihmisen tunnetilat voivat johtua vaikka miten monesta asiasta. Toinen ei ole välttämättä ärtynyt sinun takiasi eikä ole sinun tehtäväsi korjata asiaa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt osaa varsinaisesti auttaa, kun en itse tee noin. Mutta olen kyllä ollut tuollaisen tarkkailun kohteena, ja eihän se kivaa ole. Tulee olo että pitäisi koko ajan pitää ilmeensä kurissa, että toinen ei ahdistu.
Helpottaisiko se jos muistutat itsellesi, että toisen ihmisen tunnetilat voivat johtua vaikka miten monesta asiasta. Toinen ei ole välttämättä ärtynyt sinun takiasi eikä ole sinun tehtäväsi korjata asiaa.
Sit ymmärtäisin jos toinen osaisi kertoa syyn miksi ei nyt ole ihan parhaimmillaan tai hyvällä tuulella. Yleensä ei osaa. Vaan vastaus on just jotain "ei mikään, tarviiko kokoajan olla iloinen, ei ole mitään puhuttavaa". Ap
Alue: Aihe vapaa
Up. Tunnistan itseni myös. Mistäköhän tämä tosiaan johtuu