Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tiivis parisuhde, tärkeimmän ihmisen kanssa hyvä olla
03.02.2024 |
Toisessa ketjussa jotkut kauhisteli sitä jos puoliso kehtaa laittaa viestiä, kun toinen on iltaa viettämässä. Ihmeteltiin muutenkin viestittelyä, mitä asiaa voi toiselle olla kun aamulla sen taas näkee.
Oli ilo huomata että siellä oli muitakin jotka elää samanlaisessa suhteessa kuin minä 😄 Eli hyvinkin tiiviissä suhteessa jossa ollaan paljon yhdessä, erossa ollessa viestitellään ja soitellaan, ehkä ne työpaikan illanvietotkin jää kokonaan väliin koska haluaa vaan olla sen oman rakkaan kanssa. Ja ennen kaikkea, toisen viestit tai soitot ei ärsytä koskaan, hänhän on se tärkein aikuinen minulle. Eikä se ole edes läheisriippuvuutta, osaamme kyllä olla erossa jos on pakko, mutta emme halua sitä. Mieluummin ollaan yhdessä.
Parisuhde tulee ensin, sitten vasta muu. Ystävien kanssakin sovin tapaamisen mieluiten silloin kun mies on joka tapauksessa töissä. Pääasiassa ystäviä tavataan kuitenkin yhdessä, pariskunnittain.
Vaikea ajatella että joku on suhteessa, jossa puolison laittama viesti ärsyttää. Tai ettei puolison toiveita esimerkiksi omiin menoihin liittyen kuunnella ollenkaan. En osaa asettua sellaiseen tilanteeseen edes mielikuvissa.
Kommentit (26)
Viestit ei tule perille mutta. Samaa mieltä. En sopisi suureen osan parisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juuri. Kuulosti myös oudolta että pitää antaa toisen olla kavereiden kanssa viihteellä rauhassa ja siksi ei pidä häiritä. Miksi se häiritsisi? Minä en "häiritse" jos mies on vaikka työhaastattelussa, tiedän että soittaa heti kun pääsee sieltä pois. Mutta minua saa kyllä häiritä vaikka olisin töissä. Ja kuuluukin. Aina jossaIn kohtaa ehdin vastata.
Meillä on tiivis parisuhde, viihdymme yhdessä ja olemme etätöissä olleet jo 7/15v. Toistemme parhaat kaverit.
Kun olemme työmatkoilla tilanteesta riippuen soitellaan tai viestitellään aamulla ja illalla. Muuten ei häiritä ellei ole talo tulessa tmv. Ei tulisi mieleenkään ettei toinen saisi mennä työtilaisuuksiin?? Mun työstä iso osa oli tuota tilaisuuksien järjestämistä ja niihin osallistumista.
Jos toinen on viihteellä ei perään soitella. No, jos talo palaisi tai anoppi/lapset joutuisivat sairaalaan soittaisin mutta muuten ei ole mitään tarvetta. Tulee kotiin kun ehtii.
Emme ole riippuvaisia toisistamme. Nyt elämme 2 eri maassa 3-4kk vuodessa. Soitelaan videopuheluita parin päivän välein ja viestitellään jos on tarvis.
Kuulostaa itselleni todella ahdistavalta, käytte varmaan vessassakin yhdessä? Mut mä en olekaan symbioosiparisuhdeihminen vaan tarvitsen omaa tilaa. Kukin tyylillään, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies asuu pari pv/vko työpaikkakunnallaan. Kun lähtee aamulla kotoa, laittaa viestin kun pääsee perille. Parin tunnin päästä laitellaan kuulumisviestit, miten kummankin työt sujuu. Ja taas iltapäivällä viestitellään. Muuten vaan, tai jos on jotain tiettyä kerrottavaa, esim. lomahaut täytyy olla päivään X mennessä.
Kun mies pääsee töistä, soittaa. Illalla viestitellään parit viestit ja ennen nukkumaanmenoa soitellaan hyvät yöt. Aamulla mies soittaa heti herättyään, ennen kuin nousee sängystäkään 😊 Ja taas päivän mittaan viestitellään. Puhuttava ei lopu koskaan kesken 😄
Me myös viestitellään työpäivän aikana.
Kun mies on työporukan kanssa iltamenossa, kysyn mihin aikaan hän tulee, koska laitan hänelle purtavaa jos haluaa tai haen kaupasta iltakaljan tai pari. Hän ei kuitenkaan dokaa ja on iloinen jos olen hereillä ja hän voi kertoa mitä kaikkea tapahtui.
Meillä on oma turvasatama mutta liikutaan erilläänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse omaa aikaa yhtään, ei mieskään, mutta pakosti sitä töiden takia tulee. Kaikki vapaa-aika ollaan yhdessä, lomat otetaan aina samaan aikaan kuin toinenkin on lomalla. Ja silloin ollaan todella 24/7 yhdessä 😄 Jos ei saataisi lomia samaan aikaan, ne jäisi pitämättä, odottamaan sitä että saadaan pidettyä yhdessä.
Ollaan kyllä oltu peräti kolmessa samassa työpaikassakin 😄Mielestäni on vain hyvä asia että toisen kanssa viihtyy niin hyvin. Kukin tavallaan, minulle ei sopisi suhde jossa toinen haluaa ns omaa aikaa.
Nämä symbioositakertujat ovat juuri niitä, joille ero on maailmanloppu ja tilalle on saatava uusi suhde hinnalla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä symbioositakertujat ovat juuri niitä, joille ero on maailmanloppu ja tilalle on saatava uusi suhde hinnalla millä hyvänsä.
Sorry, pieleen meni. Aikanaan ison kriisin jälkeen meinattiin erota, tai siis erottiinkin. Jätettiin eropaperit ja muutettiin erilleen. Mutta kumpikaan ei halunnut muuta suhdetta, eikä muuta ihmistä. Treffeillä käytiin kyllä molemmat ja kiinnostuneita seuralaisia olisi ollut, mutta ei. Siinä kohtaa kun lopullista eroa olisi pitänyt hakea, alettiinkin puhua voitaisiinko palata yhteen. Haettiin pariterapiasta apua ja lopulta sitten palattiin yhteen. Siinä kohtaa tajuttiin että tuo on se ihminen jonka kanssa oikeasti haluan elää. Ja sen jälkeen vasta on viihdyttykin yhdessä ja paljon! Kerran täällä vaan eletään ja kun vierellä on huipputyyppi, niin mikäs sen hienompaa!
Voiko olla symbioosisuhde, jos kuitenkin kykenee asumaan eri paikkakunnilla viikot? Ei haluaisi, mutta onnistuu koska pakko? Tai, koska järkevää. Pohdin vain, elänkö paljon parjatussa symbioosisuhteessa vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika sentään, miksei voi olla niille kavereille läsnä silloin kun niitä näkee vaan pitää tekstailla puolison kanssa jonka näkee muutenkin joka päivä
Hienoa, että koet parisuhteessa läheisyyden myös konkreettisestikin. Ihan vaan leskenä muistuttaisin siitä ikävästä totuudesta, että jos et keksi itsellesi mitään ihan ikiomaa saati kykene olemaan yksin sen vaikeampaa on menettää toinen. Jotkut kuolevat toisen mukana ja jäävät neljäsosaihmisiksi jymähtäen masennukseen, menettävät motivaationsa tehdä enää mitään ja 20 vuoden kuluttua kokevat toisen kuoleman kuin se olisi tapahtunut eilen.
Minua auttoi rakkaan puolison menetyksessä eniten se, että elämässäni oli oma punainen lanka.Käytännössä pari oikein rakasta, itsenäistä harrastusta ja ystävät, jotka eivät liittyneet puolisooni. Parisuhteen myötä tuntemani ns ystävät hävisivät puolison kuoleman myötä.
Kuolemasta puhuminen on monille ahdistavaa, mutta totuus on että toinen lähtee ensin. Yleensä. Älä hukkaa itseäsi ihmisenä, vaan ole oma kokonainen itsesi myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin on niin tärkeää asiaa, että pitää heti laittaa viestiä, jos toinen on esim. töissä tai viettämässä iltaa kaveriensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika sentään, miksei voi olla niille kavereille läsnä silloin kun niitä näkee vaan pitää tekstailla puolison kanssa jonka näkee muutenkin joka päivä
Miksi kuvittelet että joku tekstaa koko ajan puolison kanssa kaveria tavatessaan, jos sanoo ettei viestittely haittaa? Mulla on ihan normaalit kaverisuhteetkin, eikä niissä haittaa mitään jos toinen siinä höpötellessä vastaa lapsensa, miehensä tai vaikka äitinsä viestiin. Se on normaalia elämää. Eikä kaikki näe puolisoitaan päivittäin. Ei tulisi mieleenkään alkaa valittaa kaverille, jos laittaa tapaamisemme lomassa viestin miehelleen, joka on toisella puolella Suomea. Tosin usein tavataankin neljästään eli molempien miehet mukana, kai tämäkin on jonkun mielestä kauhean väärin?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että koet parisuhteessa läheisyyden myös konkreettisestikin. Ihan vaan leskenä muistuttaisin siitä ikävästä totuudesta, että jos et keksi itsellesi mitään ihan ikiomaa saati kykene olemaan yksin sen vaikeampaa on menettää toinen. Jotkut kuolevat toisen mukana ja jäävät neljäsosaihmisiksi jymähtäen masennukseen, menettävät motivaationsa tehdä enää mitään ja 20 vuoden kuluttua kokevat toisen kuoleman kuin se olisi tapahtunut eilen.
Minua auttoi rakkaan puolison menetyksessä eniten se, että elämässäni oli oma punainen lanka.Käytännössä pari oikein rakasta, itsenäistä harrastusta ja ystävät, jotka eivät liittyneet puolisooni. Parisuhteen myötä tuntemani ns ystävät hävisivät puolison kuoleman myötä.
Kuolemasta puhuminen on monille ahdistavaa, mutta totuus on että toinen lähtee ensin. Yleensä. Älä hukkaa itseäsi ihmisenä, vaan ole oma kokonainen itsesi myöskin.
Kaunis kirjoitus. Otan osaa. Olemme molemmat mieheni kanssa työssämme, ja ikävä kyllä myös omassa elämässämme, tulleet tutuksi kuoleman kanssa. Tiedostamme siis vallan hyvin että elämä voi loppua koska vain, toinen voi jäädä yksin.
Mutta sitä suuremmalla syyllä elämme elämäämme nyt kuten parhaalta tuntuu, eli mahdollisimman paljon yhdessä. Koska voi tulla se hetki, että yhdessäolo loppuu.
Kyllä me kykenemme olemaan yksin ja pakosti olemmekin, mutta emme halua olla jos on vaihtoehtoja. Jos nyt jäisin yhtäkkiä yksin, jatkaisin elämääni näin kun nyt, tässä kodissa ja kodin askareita tehden. Ero entiseen olisi että yhteiset harrastukset tekisin sitten yksin, niitä ystäviä ja heidän puolisoitaan tapaisin yksin, jne.
Riittää kun tiedostaa, miten voi käydä. Ei elämää jo tarvitse järjestää arjen vieton suhteenkin niin, kuin se skenaario olisi jo tapahtunut tai juuri tapahtumassa.
Miksi aina muistutetaan että toinen voi kuolla? Ei kai kukaan sen mukaan järkkää elämäänsä?
Alue: Aihe vapaa
Aamen. Parisuhteita on monen moisia. En sopisi kuin omaani.