Minua häiritsee ihmiset joita pitää kuunnella mutta heidän ei pidä kuunnella

Niin minuakin. Nämä ihmiset jaksavat ehkä odottaa, että sanot asiasi loppuun, mutta odottavat vain jatkaakseen omaa tarinaansa. Se mitä sinä sanot on näille ihmisille merkityksetöntä. Nämä ihmiset luulevat omaavansa hyvät sosiaaliset taidot, mutta oikeasti eivät osaa keskustella. Hyvä keskustelukumppani nimittäin kuuntelee myös toista ihmistä ja tämän näkökulmaa eikä vain jaarittele omiaan. Näitä jaarittelijoita on paljon, varsinkin vanhemmassa ikäpolvessa. 

Minä taas tykkään, varsinkin naisten kanssa. Ensin kuunnellaan, ja myötäillään, ja sitten hups, ollaankin päädytty jo petipuuhiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on taas mykkiä ja toisen pitää puhua, eikä siitä teehetkestä tai puhelusta tule enää mitään. Ellei vaan olla hiljaa.

 

Tämä! Vaikka itsekään en ole mikään papupata, niin ärsyttää, kun tällainen työkaveri tulee bussissa viereen istumaan. Ei puhua pukahda. Miksi tulla viereen istumaan, jos ei saa suutansa auki, kun muuallakin olisi tilaa istua! Tuollaiset mykät ihmiset ovat todella raskaita, sillä laittavat kaiken vastuun puhumisesta toiselle. Eivät sano ajatuksiaan eikä mielipiteitään. Tällaiselta persoonalta kysyessä mitä mieltä on jostakin asiasta, niin vastaus on lähes joka kerta 'ihan sama' tai 'ei ole väliä'. Eli lykätään vastuu päätöksistä vastapuolelle. Nykyään teen siten, että en itsekään avaa suutani, jos mykkäkään ei sitä tee.

No nämä on näitä nössöjä traumatisoituneita miellyttäjiä. Omaa persoonaa ei oikein näillä ole, perässävedettäviä. Ei kannatakaan suostua vetämään perässään, ollaan hiljaa vaan, ei jaksa aikuista ihmistä kannatella vuorovaikutuksessa kuin pikkulasta. Vähemmän raskaita ovat silti kuin dominoivat minä-minä puheripuloijat

Aina voi laittaa välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Halveksin ihmisiä, jotka puhuvat suuhun. Se oma asia on NIIIN tärkeä, ettei millään malta odottaa, että toinen saa sanottua asiansa loppuun.

Näitä olen tavannut paljon. Osalla on varmaan ADHD, toisilla joku narsismin kirjoon liittyvä perspatti. Olen myös havainnut, että Savon suunnalta kotoisin olevilla on tämä sama taipumus. Ilmeisesti siellä päin Suomea kulttuuri on se, että kuka kovimmalla äänellä huutaa muiden suuhun, on mielipiteissään mukamas oikeassa.

Meillä sivistyneessä Suomessa puhutaan vuorotellen. 

 

 

Eiköhän tuossa ole ennemminkin kyse siitä, että suuressa sisarusparvessa saa tahtonsa läpi se, joka huutaa kovempaa. Tuo tapa vaientaa muut jää sitten tavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on taas mykkiä ja toisen pitää puhua, eikä siitä teehetkestä tai puhelusta tule enää mitään. Ellei vaan olla hiljaa.

 

Tämä! Vaikka itsekään en ole mikään papupata, niin ärsyttää, kun tällainen työkaveri tulee bussissa viereen istumaan. Ei puhua pukahda. Miksi tulla viereen istumaan, jos ei saa suutansa auki, kun muuallakin olisi tilaa istua! Tuollaiset mykät ihmiset ovat todella raskaita, sillä laittavat kaiken vastuun puhumisesta toiselle. Eivät sano ajatuksiaan eikä mielipiteitään. Tällaiselta persoonalta kysyessä mitä mieltä on jostakin asiasta, niin vastaus on lähes joka kerta 'ihan sama' tai 'ei ole väliä'. Eli lykätään vastuu päätöksistä vastapuolelle. Nykyään teen siten, että en itsekään avaa suutani, jos mykkäkään ei sitä tee.

No nämä on näitä nössöjä traumatisoituneita miellyttäjiä. Omaa persoonaa ei oikein näillä ole, perässävedettäviä. Ei kannatakaan suostua vetämään perässään, ollaan hiljaa vaan, ei jaksa aikuista ihmistä kannatella vuorovaikutuksessa kuin pikkulasta. Vähemmän raskaita ovat silti kuin dominoivat minä-minä puheripuloijat

Miksi oletatte, että hiljaiset odottavat teiltä keskusteluseuraa? Aiheuttaako hiljaisuus teissä ahdistusta, ja syytätte omista tunteistanne muita?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kivaa jos joku toinen puhuu, silloin minun ei tarvitse puhua. Kuunteleminen on helppoa, ei tarvitse kuin sanoa Aha ja Oho sopivissa väleissä, ja välillä Siinä olet kyllä ihan oikeassa.

Kyllä se alkaa olla rasittavaa jos toinen on moottoriturpa ja sitten alkaa jutut siltä päivältä loppumaan ja alkaa kertomaan minkä väriset sukat laittaa jalkaan huomenna.

Savolaisena voin myöntää että savolainen moottoriturpa puhuu muiden alueiden moottoriturvat hiljaiseksi, sen verran useasti tämän päässyt todistamaan. Samat savolaiset moottoriturvat kuitenkin ainakin minun tai lapseni kanssa jutellessa kuuntelevatkin, muiden alueiden moottoriturvat taas eivät kuuntele, pahimmat alkavat jankata miksi en sano mitään, vaikka miten siinä voi sanoa mitään kun ei saa vuoroa.

Hiljaa oleminen jonkun kanssa ei ole mikään ongelma minulle. Eräässä tapahtumassa istuin lattialla seinän vieressä yksin ja täysin tuntematon suunnilleen ikäiseni nuori mies tuli viereen istumaan. Yhtään sanaa ei vaihdettu siinä, oltiin vain ja molemmilla hyvä, rento olo. Lopulta ystäväni tulivat ja luulivat minun ja tämän täysin tuntemattoman olevan pitkäaikaisia hyviä ystäviä, niin luonnollista meille oli istua siinä hiljaa.

Meitä on moneksi ja kaikkien kanssa ei mene yksiin.