En osaa yhtään mitään, jos joku toinen ihminen on paikalla
Vaan alan sekoilla kaikkea ihan ihmeellistä enkä suunnilleen osaa käynnistää edes autoa, saati sitten ajaa sillä, jos joku on kyydissä.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (33)
Mulla! Tästä syystä koulut jäänyt kesken, en kykene tekemään näyttöjä:(
Vierailija kirjoitti:
Mulla! Tästä syystä koulut jäänyt kesken, en kykene tekemään näyttöjä:(
Mä alan sekoilla vaikka tekisin jotain sellaista minkä osaisin unissanikin.
Ap
Mulla on tuota ja johtuu kai sosiaalisesta ahdistuksesta.. En osannut edes perus miinus ja plus laskuja jos joku venaa vierelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla! Tästä syystä koulut jäänyt kesken, en kykene tekemään näyttöjä:(
Mä alan sekoilla vaikka tekisin jotain sellaista minkä osaisin unissanikin.
Ap
Niin minäkin. Tuokin ala mitä opiskelin niin osasin hommat täydellisesti kun ennen opiskelua tein alan töitäkin, mutta ei vaan onnistu jos joku tuijottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla! Tästä syystä koulut jäänyt kesken, en kykene tekemään näyttöjä:(
Mä alan sekoilla vaikka tekisin jotain sellaista minkä osaisin unissanikin.
Ap
Niin minäkin. Tuokin ala mitä opiskelin niin osasin hommat täydellisesti kun ennen opiskelua tein alan töitäkin, mutta ei vaan onnistu jos joku tuijottaa
Ja ei tarvitse edes tuijottaa, riittää kun on samassa tilassa/huoneessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla! Tästä syystä koulut jäänyt kesken, en kykene tekemään näyttöjä:(
Mä alan sekoilla vaikka tekisin jotain sellaista minkä osaisin unissanikin.
Ap
Niin minäkin. Tuokin ala mitä opiskelin niin osasin hommat täydellisesti kun ennen opiskelua tein alan töitäkin, mutta ei vaan onnistu jos joku tuijottaa
Ja ei tarvitse edes tuijottaa, riittää kun on samassa tilassa/huoneessa
Tämä on totta. Jo sen ihmisen läsnäolo häiritsee niin paljon, ettei mikään onnistu.
Ap
Minulla on aivan sama tilanne. Olen ollut sellainen ihan pienestä pitäen ja nyt olen jo eläkeläinen (63v). Tämä piirre pilasi paljon mahdollisuuksiani toimia työelämässä. Vaikka kuinka yritin, en päässyt sosiaalisista peloistani eroon. Kävin osittain kouluni yksityisesti, koska en pystynyt keskittymään tilassa, jossa on muita ihmisiä jne.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Ei varmaan lohduta yhtään se tosiasia, että et ole ainoa vastaavan asian kanssa kamppaileva. Toivottavasti siihen on nykyisin saatavilla apua jollakin tavoin.
Muistan kun jo ihan pienenä raivostuin sisarukselleni kun katseli mitä teen. Jopa löin häntä. Mikähän tämmöisen jutun aiheuttaa, kun jopa tutun ihmisen läsnäolo saa toimintakyvyttömäksi. Ainoa kenen seurassa en lamaannu on oma mies. Töissä odotettava että huone tyhjenee kollegoista että voi toimia normaalisti.
Sama ongelma täällä. Kiinnostaisi tietää, millaisella alalla te olette työskennelleet mikäli olette pystyneet selviytymään työelämässä?
Sama. Johtuu minulla koulukiusaamistaustasta. Kävelin väärin, söin väärin, hengitin väärin jne.
Pystyin suorittamaan opintoni loppuun, mutta työelämässä en pärjännyt. Olin työttömänä ja sitten pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle sosiaalisen ahdistuksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma täällä. Kiinnostaisi tietää, millaisella alalla te olette työskennelleet mikäli olette pystyneet selviytymään työelämässä?
Olen siivooja, toimistotiloja siivoan. Aamut on parhaimpia kun väkeä vähän. Meillä siivotaan siis 6-14. Aula on pahin kun vahtimestari on siellä luukulla koko ajan ja on itse täysin siinä huomion keskipisteenä. Kerran ahdisti niin paljon että piti itkua vääntää ja oli mentävä siivouskomeroon olevinaan hakemaan jotain ja onneksi selvisin pienillä nyyhkäisyillä ja syvään hengittämisellä.
Luulen että tämä vahtimestari tietää että ahdistun, välillä menee tekemään omia juttujaan kun tulen paikalle
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma täällä. Kiinnostaisi tietää, millaisella alalla te olette työskennelleet mikäli olette pystyneet selviytymään työelämässä?
Minuakin kiinnostaa. Ja sekin, että miten ylipäätään olette onnistuneet pääsemään töihin. Minä en luonnollisesti osaa haastattelussa puhua mitään, änkytän vaan enkä ymmärrä kysymyksiä.
Ap
Itsellä jäi koulu kesken kun en pystynyt pitämään esitelmiä ja nuo näytöt myös kauhistus. Autokoulussa oli hirveää kun kaikki energia meni siihen pelkoon kun toinen on vieressä. Työelämässä ollessa järkyttävän raskasta, nykyään onneksi teen työtä missä toimin yksin. Mutta kuulostaa niin tutuilta nämä tekstit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma täällä. Kiinnostaisi tietää, millaisella alalla te olette työskennelleet mikäli olette pystyneet selviytymään työelämässä?
Minuakin kiinnostaa. Ja sekin, että miten ylipäätään olette onnistuneet pääsemään töihin. Minä en luonnollisesti osaa haastattelussa puhua mitään, änkytän vaan enkä ymmärrä kysymyksiä.
Ap
Minä pääsin huonopalkkaiseen työhön kun ei ollut minun lisäkseni kuin toinen hakija. Toinen hakija töppäsi todella pahasti haastattelussa ja minä sain paikan, jossa olin 15 vuotta. Sitten jäin työttömäksi ja nyt olen eläkkeellä.
Minulla oli lapsuudenhaaveena muusikon ura. Opiskelin musiikkia ja etenkin aika mukavasti. Opettaja oli ymmärtäväinen, vaikka sanoin hänelle että ei saa katsoa kun minä soitan. Sitten siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ryhtyä suorittamaan kurssitutkintoja opintoni katkesivat siihen. Kuvittelin koko ajan, että pääsen eroon sosiaalisista peloistani, mutta en päässyt. Ehkä olisin edennyt uralla, jos olisin ollut todella hyvä. Omasta mielestäni olin - silloin - mutta jälkikäteen ajattelen, että en ollutkaan.
Itse en varsinaisesti jännitä muiden seuraa vaan häiriinnyn siitä, että tekemiseen tulee joku ylimääräinen liikkuva osa.
Ap
On. :/