Miten tähän sinkkuuteen voisi tottua?
Mulla ei ole ystäviä, jotain tuttavia vain. Mies, jonka kanssa olin monta vuotta, oli mun paras ystävä. Me jaettiin ihan kaikki. Meillä oli ihana yhteys ja pienimmätkin jutut arjestamme jaettiin. Nyt ei ole ketään. Viihdyn kyllä sinänsä yksin ja meillä olikin etäsuhde, mutta se jakaminen... Kenelle mä nyt kerron hyvästä kirjasta, jonka luin tai leffasta, jonka katsoin? Kenelle kerron, mitä töissä tapahtui, tai että mulla kuumetta tänään? Kenelle lähetän hyvän biisin tai hassun videon? Mun maailma on yhtäkkiä sulkeutunut.
Kommentit (6)
On aikaa löytää uutta. Äidille soita kuumeesta tai sukulaiselle? Someen video jos se on sallittua jakaa. Itselle voi kertoa ja keskustella itsensä kanssa. Kunnes tulee joskus joku muu. Tai palstalle. Kaikkea ei kannatakaan kertoa. Koira, kissa, kivi, kukka? Ehkä tulee kevät, kesä - näkee ihmisiä enemmän ulkona jossain. Tai messutapahtuma. Uusi projekti tms.
Mikä pakko on jakaa asioita? Itse en koe minkäänlaista tarvetta jakaa kokemuksia kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on jakaa asioita? Itse en koe minkäänlaista tarvetta jakaa kokemuksia kenenkään kanssa.
No, sinä olet sinä ja minä olen minä. Olin haaveillut tuollaisesta jakamisesta edeltävän suhteen aikana, joka ei sisältänyt pätkääkään ystävyyttä ja oli toksinen. Tämä toka mies taas oli jotain täydellistä kaikin puolin. Paras ystävä, mitä mulla on koskaan ollut. Nyt mua suorastaan hävettää, kun jos joku ihan puoli tuntematon avaa keskustelua edes vähän, niin minä puheripuloin koko elämänkertani. Mulla on selkeästi tarve jakaa.
Ap.
Olisko niin että harrastusaiheita ihmiset jakaa enemmän. Jos uskaltaa. Ja sopivan kanssa muuta.
Puhu itseksesi ja tutustu luonnon eläimiin. Ne korvaavat ystävät.