Onko väärin olla suhteessa kun toinenkin on epäluotettava?

Olen tapaillut 4 kk miehen kanssa, joka pelaa pelejä kanssani ja valehtelee herkästi, ihan typerissäkin asioissa. Vannoo haluavansa olla kanssani, mutta venyttää tapaamisten välejä ja haluaa pitää minut tavallaan kerjäämässä seuraansa ja varpaillani. Huono itsetunto taustalla ja alkoholiakin käyttää liikaa.

Em. syistä en näe meillä varsinaista yhteistä tulevaisuutta, mutta onko väärin jatkaa tapailua? En voi oikein suoraan näistä keskustella kun mies vetäytyy ja keskustelu tökkii. Toisaalta kuitenkin välittää minusta varmaan oikeastikin, yritin kerran erota ja mies joutui paniikkiin. Viihdyn hänen kanssaan ja seksi on hyvää. Jos en olisi tässä suhteessa, olisin yksin. En jaksa enää tapailla uusia ihmisiä enkä satuttaa itseäni. Edellinen avioliittoni kesti 15 vuotta ja ei kiitos enää saman katon alle miehen kanssa.

Rikonko itseni, jos kiinnyn aikaa myöten liikaa? Vai Satutanko miestä? Ajatuksia? Keskustelu ei vie puusta pitkälle tässä asiassa, miehestä ei paljon irtoa. Olen yrittänyt kyllä sanoa että ei ole takeita mistään ja luulen että mieskin on tyytyväinen tapailuun eikä halua muuttaa yhteen tms. 

Miehessä on kuitenkin kunnollinenkin puoli, varsinkin selvinpäin on hellä ja huomioiva, mutta sitten taas toisaalta... Ikää molemmilla 40-50v, lapset tehtynä eikä uusperhekuvioita suunnitteilla.