Työntekijä on voimavara vai onko?

Poliittinen pelinappula

Työnteko on vanhanaikaista niinkuin paneminenkin

Niin mistä puheista

Ehei! Työntekijä on kuluerä. Sitä saa panna halvalla.

Ei työntekijä ole ollut voimavara enää vuosiin. Jos kvartaali näyttää, että nyt pikkuisen notkahtaa, niin kilometritehtaalle vaan liika porukka, ja aivan sama, kuinka hyvin ja sitoutuneesti olet työsi hoitanut. Omassa työssä tämä on johtanut siihen, että työmäärä sen kun kasvaa, mutta sama, tai ennakkolaskelmissa suurempi tulos pitäisi saada aikaan sillä pienemmällä porukalla. Jos ei niin käykään, niin taas ihmetellään, että kuinkas nyt noin taas kävi. Silti puhutaan niin kauniisti arvoista yms. skeidasta, joka ei toteudu kuitenkaan.

Pelkkä numero kuluerän muodossa. On kuulemma vanhanaikaista ajatella että palkalla tulisi tulla toimeen. 

Työntekijä on resurssi. Kaikki on hyvin niin kauan kun resurssi tekee tehtävänsä ja on juuri sellainen kun halutaan. Mene töihin ja ole resurssi paremmillesi.

Minä laskutin työntanatajalleni viime vuonna 215.000€, josta palkkaani ja sosiaalikuluihin meni noin 97.000€. Uskon siis olevani voimavara työnantajalleni. Vai mitä olette mieltä?

Riippuu työnantajasta. Omassa työssäni kahden hengen yrityksessä saan päättää omat työkäytäntöni, tehtäväjärjestyksen ja myös suuren osan töistäni. Pääsen aina keskustelemaan suoraan työnantajan kanssa, ehdottamaan, perustelemaan ja usein myös kritisoimaan ilman pelkoa, että minua syrjittäisiin tms. puheideni takia.

Olisin aikoinaan voinut ostaa työnantajani yrityksen edelliseltä omistajalta, mutta taloudellinen vastuu sai miettimään. Saan kohtuullista korvausta työstäni ja lopullinen taloudellinen vastuu on toisella. Minua on joskus headhuntattu isompiin yrityksiin, mutta olen todennut "Mieluummin olen iso tekijä pienissä ympyröissä kuin pini tekijä isoissa ympyröissä".

Työntekijä on välttämätön paha.