Mitä odotettavissa seuraavaksi: epävakaa uusi "ystävä"

20 siis myös ap, unohtui taas laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman epävakaan kanssa tekemisissä olleena: Pidä asialliset mutta etäiset välit. Älä puhu mitään henkilökohtaista hänen kanssaan, mutta ole kohtelias ja perusystävällinen. Noiden kanssa ihan oikeasti ei kannata puhua mistään säätilaa syvällisemmästä tai ne luulee että bondaatte ja alkaa vaatimaan sieluasi ja munuaisiasi. 

Kun epävakaa loukkaantuu, on hänellä kaksi tapaa reagoida: Joko yrittää provosoida sua draamaan (kuulostaa siltä, että sun tapauksessa hän tekee tätä) ja jos yhtään lähdet tunnetilaan mukaan, se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin ja hän saa siitä syyn vetää täydet psykokierrokset käyntiin. Toinen vaihtoehto on vielä karmivampi: leikkii ymmärtäväistä tai että "unohtaa" tuon "loukkauksen", mutta todellisuudessa hautoo kostoa. Jos hän alkaa yhtäkkiä olemaan taas kaveria ja mielinkielin, niin tiedät että hän on valmis taipumaan vaikka mihin saadakseen kostonsa siitä että teit rikoksista pahimman:

Kuuluuko epävakaaseen persoonallisuushäiriöön myös säälin kerjääminen?

Ja ei, en ole kuitenkaan diagnosoimassa ketään. Kyseessä on joka tapauksessa jollain tapaa hyvin epävakaa (tunne-elämältään) henkilö, joka selvästi kärsii impulssikontrollista, kuten joku hienosti asian esitti.

ap

Nosto

voi olla luonnekysymyskin. jos samassa ihmisessä yhdistyy voimakas tunnekokemus, ylisosiaalisuus ja impulsiivisuus niin aika häröä ilman mitään diagnoosiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh! Kuulostaa käytöksen ja iän puolesta henkilöltä jonka tunnistan. Tutustuin häneen aluksi työpaikassa X. Kutsuttakoon tuota henkilöä vaikka Maisaksi. En jäänyt firmaan kovinkaan pitkäksi aikaa, ala ei todellakaan ollut minua varten. Maisakin oli vain työkaveri jota lyhyesti moikkasin vuoron alkaessa joten ei pidetty yhteyttä.

Vuoden verran etsin uusia töitä, sitten työkkäri järjesti koulutuksen alalle jonne arvelin soveltuvani. Kuinka ollakaan, Maisakin oli päätynyt tuolle kurssille. Ihmeteltiin vähän, todettiin sitten että ehkä tämä vaan on merkki siitä että ollaan oikealla alalla. Kurssipäivät oli pitkiä, ja varsinaista tarvetta yhteydenpitoon ei ollut, joten puhelinnumeroita ei vaihdettu. Maisa vaikutti ehkä turhan tuppautuvalta, mutta näytti tekevän itseänsä tykö kaikille tasapuolisesti, joten meni vain ihmisistä tykkäävän extrovertin luonteen piikkiin. Koulutus päättyi,

 

Ei ollut kotikulmilla nuo autolla seurailut, vaan eri kaupunginosissa.

Olen itse kokolailla vetäytyvä luonne, ujokin yksityiselämässä vaikka työn puitteissa sitä ei välttis uskoisikaan. Ehkä siksi niin kauan aikaa ajattelin, että Maisan käytös on ns. normaalia, niin rasittavalta kuin se tuntuukin. Tuttavapiiriin kun on vuosien saatossa mahtunut muiden hiljaisten hissukoiden lisäksi myös ihan ultimate naminamihöpöhöpö-maailmanhalaajia. Koin tapahtumat vuosien ajan vain kiusallisina häiriöinä normielämässäni, kunnes alkoi tuo "varsinainen stalkkaaminen" eli mun ulkonäön apinointi. Ja tosiaan vasta nyt sun juttusi luettuani ja kirjoitettuani tajuan, kuinka hemmetin omituinen tuo tilanne on ollut.

Suosittelen kyllä pitämään tuohon sun uuteen tuttavuuteen ihan reilun hajuraon. Ellei sun harrastusryhmä ole ainutlaatuinen, ja harrastus elämän ja kuoleman kysymys, vaihtaisin ryhmää/harrastusta. 

Tuntuu epäreilulta että kaikki epävakaan persoonallisuushäiriön saaneet laitetaan yhteen nippuun. He ovat yksilöitä, aivan kuten me muutkin. Minulla on ollut ystävänä luotettava ja uskollinen epävakaa ystävä jo lähes 30-vuoden ajan. Eikä hän koskaan ole käyttäytynyt minua kohtaan kuten tässä ketjussa yleistetään. Ei koskaan eikä kertaakaan. Osalla epävakaista oireet kohdistuvat vain ja ainoastaan itseen. Ovat jopa sisäänpäin vetäytyviä ja yksinäisiä heikon itsetunnon vuoksi. Tietenkin ulospäin näkyvät oireet huomataan. Yksinäiset sisäänpäin kääntyneet ja oireet itseesä suuntaavat epävakaat eivät yleensä häiritse ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti palaa ystävämoodiin kunnes seuraava "katastrofi" iskee, ellei nyt niin jossain vaiheessa muutut lopullisesti viholliseksi. Tämä persoonallisuushäiriöhän on tulkittu pahimmaksi mielenterveyden häiriöksi mitä on koska sen hoitaminen on todella vaikeaa. 

Ai siksikö vain sille on hoitosuositukset ja muut persoonallisuushäiriöt on jätetty huomiotta? Eikös olisi ollut helpompi sutaista nopsati helpoille häiriöille suositukset ja tarttua vasta sitten vaikeampiin? 

Vai voisiko olla minkäänlaista harhanpoikasta ilmassa? 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu epäreilulta että kaikki epävakaan persoonallisuushäiriön saaneet laitetaan yhteen nippuun. He ovat yksilöitä, aivan kuten me muutkin. Minulla on ollut ystävänä luotettava ja uskollinen epävakaa ystävä jo lähes 30-vuoden ajan. Eikä hän koskaan ole käyttäytynyt minua kohtaan kuten tässä ketjussa yleistetään. Ei koskaan eikä kertaakaan. Osalla epävakaista oireet kohdistuvat vain ja ainoastaan itseen. Ovat jopa sisäänpäin vetäytyviä ja yksinäisiä heikon itsetunnon vuoksi. Tietenkin ulospäin näkyvät oireet huomataan. Yksinäiset sisäänpäin kääntyneet ja oireet itseesä suuntaavat epävakaat eivät yleensä häiritse ketään. 

Sama se on alkoholisminkin kanssa. Kaikki ovat kadulla ja baareissa olevia sossupummeja. Kukaan ei ole kotiäiti, toimitusjohtaja, koodari tai kampaaja. On vain se sossupummi ja sillä selvä. 

Hän alkaa jossain vaiheessa avautua enemmän siitä, että hänelle tuli ikävä tunne, kun ja kun ja kun ja että kun sinä tunnut aina olevan hyvin kylmäkiskoinen, kun sitä ja tätä, että kyllä hänestä tuntuu pahalta, hänen tunteitaan ei oteta huomioon ja oletko lukenut jo sen uuden kirjan narsisimista, että herättikö se _sinulla_ mitään ajatuksia tai ajattelun aiheita. Sitten hän itkee, että kun hän viimeksi avautui tunteistaan, niin hänestä tuntuu ettet kuunnellut häntä ja hänellä on nyt ikävä olo ja sitä rataa loputtomiin. Niin pitkään, kunnes (toivottavasti) huomaat ettei sinulla ole voimavaroja tukea häntä ja olla hänen käytettävissään. Kun sitten otat hiukan välimatkaa saat kuulla olevasi narsisti.

Jotkut ihmiset ovat niin pro, että kestävät epävakaitakin ihmisiä, mutta jos jo nyt tuntuu kanssakäymiset hänen kanssaan suurelta kysymysmerkiltä, niin suosittelen lämpimästi, että annat hänen vain olla suuttunut sinuun, annat hänen katkaista välit sinuun ja olet päässyt helpolla.

Itse ainakin opin epävakaan ex-ystäväni kohdalta, että ei koskaan enää samaa ihmistyyppiä, ei koskaan enää. Kävin vielä psykiatriallakin avautumassa, että olenko narsisti, että minäkö tämän kaiken aiheutin, mutta ymmärsin kyllä sitten parin käynnin jälkeen, että en ole. Silti pitkään olin tuon ex-ystävän jälkeen ihan omissa oloissani ja erakkona, kun tuntui yksinkertaisesti siltä, että en kestä yhtään uutta ihmissuhdetta, minkäänlaista, jos vaikka joku paljastuu samanlaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Huh! Kuulostaa käytöksen ja iän puolesta henkilöltä jonka tunnistan. Tutustuin häneen aluksi työpaikassa X. Kutsuttakoon tuota henkilöä vaikka Maisaksi. En jäänyt firmaan kovinkaan pitkäksi aikaa, ala ei todellakaan ollut minua varten. Maisakin oli vain työkaveri jota lyhyesti moikkasin vuoron alkaessa joten ei pidetty yhteyttä.

Vuoden verran etsin uusia töitä, sitten työkkäri järjesti koulutuksen alalle jonne arvelin soveltuvani. Kuinka ollakaan, Maisakin oli päätynyt tuolle kurssille. Ihmeteltiin vähän, todettiin sitten että ehkä tämä vaan on merkki siitä että ollaan oikealla alalla. Kurssipäivät oli pitkiä, ja varsinaista tarvetta yhteydenpitoon ei ollut, joten puhelinnumeroita ei vaihdettu. Maisa vaikutti ehkä turhan tuppautuvalta, mutta näytti tekevän itseänsä tykö kaikille tasapuolisesti, joten meni vain ihmisistä tykkäävän extrovertin luonteen piikkiin. Koulutus päättyi, ja taas yhteys Maisaan katkesi, nyt useammaksi vuode

Ihmiset juoruavat ja puhuvat toisistaan, no biggie. Itsekin kiersit samoja paikkoja kuin hän, joten miksikäs ei joku kolmas olisi ollut samoissa ympyröissä. 

Stalkkaaminen kuuluu osalle ihmisistä ihan normaaliin elämään. Sinussa ainakin riittää neuroottisuutta. 

Pakko linkata vähän faktaa, kun täällä on ihan puuta heinää siitä, mitä epävakaa persoonallisuus on tai miten sellainen henkilö käyttäytyy. Lukekaa tämä: 

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pitää etäisyys tuollaiseen epävakaalta vaikuttavaan persoonaan. Pidä rohkeasti rajasi. Sä itse päätät ketä kutsut kotiisi. Tuo henkilö vaikuttaa jollain tavalla pelottavalta, kun käyttäytyy noin ripustautuvasti ja intensiivisesti. Hänellä on selkeästi myös heikko impulssikontrolli. Sinuna olisin tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Tuosta ihmisestä voi oikeasti koitua harmia, koska tuppautuu niin intensiivisesti toisten elämään.

Olen ihan samaa mieltä. Aistin hyvin nopeasti jotain olevan vialla, mutta yllätyin silti tästä eskalaatiosta. Olen todella varovainen ja siksi täältäkin kyselen miltä muista tämä vaikuttaa. En uskalla esimerkiksi kokonaan estää häntä whatsappissa tai somessa, koska se voisi pahentaa tilannetta. Tilanne olisi eri, jos voisin täysin välttyä näkemästä häntä enää koskaan.

Mä estäisin. Tietysti riippuen siitä miten hän on esittänyt loukkaantumisensa kutsutta jäämisestä. Jos hän on raivonnut ja ollut epäasiallinen, sanoisin asiallisesti etten ota tuollaista vastaan ja yksinkertaisesti estäisin hänet.

Itselläni on takana 30 vuotta epävakaan ihmisen kanssa, ja vasta viime vuosina olen oivaltanut että voin tehdä noin. Mielestäni olen tavallaan pahentanut tilannetta antamalla hänen käyttäytyä huonosti itseäni kohtaan ja pysyttelemällä ystävällisenä. Se antaa epävakaalle kuvitelman, että hänen käytöksensä on oikeutettua. Jos olen asiallisen ystävällinen, hän tulkitsee että olemme läheisiä ja se taas johtaa uusiin raivostumisiin aina kun käy ilmi ettei hän silti ole elämäni keskipiste. Hänelle ainoa ymmärrettävä kanssakäymisen muoto on kaikki tai ei mitään, sillä välillä haahuilu vain sekoittaa häntä lisää ja antaa ristiriitaisia signaaleja.

Tällä hetkellä hän on muuten suuttunut toiselle ystävälleni, joka ei kutsunut tätä epävakaata juhliinsa. He ovat tavanneet joitain kertoja samassa porukassa 90-luvun lopulla, eivät ole olleet sen jälkeen yhteydessä ja asuvat eri kaupungeissa. Ja epävakaa kokee tulleensa mitätöidyksi ja väärin kohdelluksi kun ei saanut kutsua tuon hänelle käytännössä tuntemattoman ihmisen juhliin :D

Jahas. Ignore näköjään päättyi ja nyt olen taas kaikista ihanin ja parhain ystävä ja hän on maailman onnellisin ihminen tuntiessaan (?!?) minut. En vastannut mitään. Hän on umpihumalassa, joten olisiko alkoholinkin kanssa vähän ongelmia... 

ap

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Ignore näköjään päättyi ja nyt olen taas kaikista ihanin ja parhain ystävä ja hän on maailman onnellisin ihminen tuntiessaan (?!?) minut. En vastannut mitään. Hän on umpihumalassa, joten olisiko alkoholinkin kanssa vähän ongelmia... 

ap

Apua, sen kun blokkaat hänet jo.

Exäni oli epävakaa (diagnosoitu), ja tietynlainen ripustautuminen kuuluu kys häiriöön. Parisuhteessa se näkyi niin, että alussa hän oli aurinkoa, iloa, hyvin kiinnostunut minusta ja kehui maasta taivaaseen. Hän halusi edetä nopeasti ja viettää kaikki päivät yhdessä, eli intensiivistä yhdessäoloa heti. 

Ihastuneena nuo voi laittaa ihastuksen piikkiin, mutta ystävyyssuhteihin ripustautuminen ei sovi. Ja musta on ihan tervettä, että koet tuon intensiteetin kiusallisena. Mä en ymmärtänyt ja olen myöhemmin tajunnut, että mun kiltti "kynnysmatto" persoonallisuus altisti mut helpoksi kohteeksi epävakaalle. Siispä hyvä, ettet yritä mennä hänen juttuihin mukaan. 

Paras neuvo on, että jätät huomiotta. Harrastuksessa suhtaudut asiallisen viileästi häneen, mutta muuten et vastaa viesteihin tai huomioi. Jos koet hänet kiusalliseksi etkä halua ystävystyä, niin pakko ei ole. 

Ja jos hän menee asiattomuuksiin tai alkaa seurailla vapaa-ajalla, niin viranomaisilla uhkaus usein tepsii. Jos tulee asiattomia viestejä, säilytä ne. Vainoaminen on rikos. 

Lueskelen tässä illan ratoksi erästä palstan vanhaa, pitkää ketjua jossa pääosin diagnosoitujen epävakaiden ystävät kertovat kokemuksistaan. Aika pitkälti tuntuvat täsmäävän. Läheskään kaikkea en toki tästä muutaman kerran tapaamastani "ystävästä" vielä tiedäkään, mutta koska hän on avautunut uskomattoman paljon lyhyessä ajassa hyvin henkilökohtaisista asioistaan, niin jonkun verran kuitenkin taustojaan tiedän. Esimerkiksi useat exät, joiden kanssa on heti tehty lapsia kuittasin ensin jonkinlaiseksi impulsiivisuudeksi, ehkä nuorempana vaikuttaneiksi elämänhallinnan ongelmiksikin. Mutta sehän merkitsee myös useita katkenneita parisuhteita, mikä voisi viitata epävakaaseen. Tietyistä asioista mielipiteensä saattaa vaihtua moneen kertaan jopa saman päivän aikana "ihan paskasta" "ihan parhaaseen". Hänellä on myös ollut traumaattinen lapsuus. En siis ylläty lainkaan, mikäli hänellä olisi ihan diagnoosikin.

Joskus tämä palsta on melkein korvaamaton. Tämä on ehkä sellainen tilanne, koska tämä taisi auttaa väistämään tällä kertaa luodin. Minulla ei yksinkertaisesti ole resursseja lähteä kokeilemaan, voisiko ystävyys tällaisen henkilön kanssa toimia. En ota riskiä. Kaikesta päätelleen hänellä ei ole ongelmansa hallinnassa, oli se sitten persoonallisuushäiriö tai mikä muu luonteen epävakaus ja käytöksen hallitsemattomuus hyvänsä.

ap