Miksei sulla oo varaa omistusasuntoon, jos olet yli 60-vuotias? Aiotko asua vuokralla elämäsi loppuun asti?

Me asumme vuokralla, elämä on tosi vapaata näin, kun ei tarvitse stressata kämpän korjauksista jne. Olemme suunnittelleet hankkivamme asunnon ulkomailta kakkoskodiksi, sinne pääsee sitten talvea pakoon. Ja sen korjaukset toki joudutaan sitten itse hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää aikoinani säästin omistusasunnon ja sama raha meni kuin jos olisin vuokraa maksellut. Nyt se on mun vanhuudenturva, jos huonosti menee niin myyn pois ja käytän rahat.

Asunnoista ei saa mitään jos ne eivät sijaitse kasvukeskuksissa. Toivottavasti skenaariosi kestää.

Mistään ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Minun äitini asui vanhassa lähes arvottomassa talon mörskässä Etelä-Suomessa. Sattui kuitenkin kuolemaan juuri kun korona-aika alkoi ja talon hinta nousi pilviin kun helsinkiläiset muuttivat sankoin joukoin maalle etätöihin. Joku nuori helsinkiläispariskunta osti talon perikunnalta käsittämättömään ylihintaan... Äiti ei enää asiasta hyötynyt mutta meille perillisille kävi hyvä tuuri.

Olen asunut vuokralla 1998 lähtien ja olen tienannut nettona 2000-2700 euroa kk vuodesta 2004. Säästössä on noin 175000 euroa. Pitäisikö ostaa oma asunto.

Ajattelin myydä talon pois ja muuttaa vuokralle, rahat laitan viinaan ja huonoihin naisiin

Laskin nelikymppisenä, että mikäli olisin tehnyt samat liikkeet elämässäni muuten (erot, uran ynnä muut muuttoja aiheuttavat) mulla olisi ollut 50 000 vähemmän omaisuutta omistusasujana.

Oletan, että se on kasvanut korkoa korollekin jo. Yhä viiskymppisenä edelleen onnellisena työsuhdeasunnossa, ja omaisuus karttuu ihan muualla.

Jollekin omistusasuminen tietysti sopii, mutta on järjenköyhyyttä vetää siitä johtopäätös, että se olisi kaikille taloudellisesti paras valinta.

Olen 62, jään eläkkeelle tänä vuonna, enkä omista asuntoa. En ole koskaan omistanut, koska en ole halunnut. Olen elänyt useissa maissa, useissa kaupungeissa, saanut hyvää palkkaa, ja sijoittanut rahani paljon parempiin kohteisiin kuin asuntoon. Vanhanakin haluan huolettoman elämän, missä joku toinen pitää huolen asuntoni kuntokorjauksista ja kodinkoneiden vaihdoista. Ei tarvitse itse soitella sähkömiehiä ja vahtia vessaremontteja, soitto vain ja asiat hoidetaan. En myöskään halua eläkkeellä olla sidottu yhteen asuntoon, tai hommata vaihtuvia vuokralaisia, joiden luotettavuudesta ei koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällä hetkellä velaton omistusasunto mutta aion myydä sen pois kun jään eläkkeelle ja tuhlata rahat. Ei ole perillisiä niin käytän omaisuuteni kokonaan itseeni.

Moni ihminen kertoo että tekee asioita sitten kun jää eläkkeelle moni kerkeää kuolemaan ennen eläkeikää joten itse jäin 50 vuotiaana, velaton uudehko talo ollut 12 vuotta.

Vaikka olisi perillisiä voi itse hankkimaksa rahat tuhlata itseensä ilman omantunnon tuskia muutenkin olen sitä miletä että perinnön jättäminen on kuin karhunpalvelus omille jälkeläisilleen

Kiitos huolenpidosta, olen kyllä elänyt täyttä elämää tähänkin asti. Viihdyn hyvin työssäni ja siksi en ajatellut myydä asuntoa ja muuttaa ennen eläkeikää koska asunto on lähellä työpaikkaa. 

Ja mitä ihmeen väliä sillä on jos kuolee ennen eläkeikää, sittenpähän kuolee. Vaikka kuolisin nyt niin kuolisin onnellisena.

Mulla ei varmaan tule olemaan. Ei ole ikinä kiinnostanut omistaa asuntoa, olen paljon vaihdellut asuinpaikkaa ja pari kertaa jopa maata. En ole edes pienituloinen, olen it-alalla ja tienaan ihan hyvin. Sinkkuna sitä ei vaan mitään taloja kaipaa, ja jotenkin ei ole kiinnostanut joku kerrostalo-osakkeen omistaminen pätkääkään. Eikä kiinnosta vieläkään. Eläke tulee olemaan sen verran hyvä, että pärjäilen vuokralla silloinkin.

Maksuin asuntolainan pois 20 vuotta sitten eli sen jälkeen olen pärjännyt pelkällä pienellä vastikkeella minkä ansiosta minulle on kertynyt merkittävä määrä sijoituksia. Niillä voisin ostaa toisenkin asunnon, mutta toistaiseksi näen sijoitussalkun vaivattomampana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää aikoinani säästin omistusasunnon ja sama raha meni kuin jos olisin vuokraa maksellut. Nyt se on mun vanhuudenturva, jos huonosti menee niin myyn pois ja käytän rahat.

Asunnoista ei saa mitään jos ne eivät sijaitse kasvukeskuksissa. Toivottavasti skenaariosi kestää.

Tampere

Vierailija kirjoitti:

Olen 62, jään eläkkeelle tänä vuonna, enkä omista asuntoa. En ole koskaan omistanut, koska en ole halunnut. Olen elänyt useissa maissa, useissa kaupungeissa, saanut hyvää palkkaa, ja sijoittanut rahani paljon parempiin kohteisiin kuin asuntoon. Vanhanakin haluan huolettoman elämän, missä joku toinen pitää huolen asuntoni kuntokorjauksista ja kodinkoneiden vaihdoista. Ei tarvitse itse soitella sähkömiehiä ja vahtia vessaremontteja, soitto vain ja asiat hoidetaan. En myöskään halua eläkkeellä olla sidottu yhteen asuntoon, tai hommata vaihtuvia vuokralaisia, joiden luotettavuudesta ei koskaan tiedä.

Samat sanat!

Työnä mulla on ollut lähinnä hyväntekeväisyys, tosi pieni palkka. Mulla oli työsuhdeasunto, minmaaliseen hintaan. Eikä siellä missä asuin, ollut edes omistusasuntoja. Kirkonkylällä oli mutta bussit! Ei kulkeneet kuin keskellä päivää kerran. Nyt "vanhana" asun vuokralla, kunnan asunnossa. Huoltomies tulee kun kilauttaa. Olen maksanut nuoreni opiskelun, omilleen muuton ja nyt hänen omistusasuntoaan. Ukon pistin pihalle aika äkkiä, ei kiitos. No, ei ole siis ollut hinkua omistaa omia seiniä, asua silakanpäitä syöden!

Kukin tavallaan ja nythän niistä ei oedes pääse eroon!

Olin omistusasuja 22 vuotta. Nyt vuokralla, loppuelämäni. Helppoa minulle nyt ja  perillisillekin, kun kuukahdan. Tykkään. Olen 55 v. Ja olisi varaa ostaa asunto, mutten halua. Kukin tyylillään ja senkun ihmettelette. 

Minä myin asunnot, rivitalon ja okt:n. En keksinyt enää yhtään järkisyytä miksi se asunto pitäisi omistaa. Ei ole enää remonttihuolia, loppui nurmikon leikkuut, lumityöt yms, ja voin keskittyä pelkästään elämään. Saa tulla ja mennä, ja tarvittaessa vaihtaa nopeastikin osoitetta jos maisema tai ympäristö ei miellytä. Eikä tarvii miettiä asuntojen hintojen nousuja eikä laskuja, saati tulevia remontteja. Rahallisestikin asumiskulut taitaa edelleen olla sen + - 0. Huoletonta elämää.

Ikä 53 vuotta, eronnut poikamies. En ajatellut viedä yhtään betonielementtiä tai tapettirullaa sinne hautaan mennessäni. Enkä myöskään rahaa.

On teillä sitten mahtavan hienoja ajatuksia.

(huumoria:)

Lapset aikuistuivat ja muuttivat pois. Myin auton ja perheasunnon pois ja muutin vuokralle. Aluksi ajattelin ostaa sopivan pienemmän asunnon mutta muutin mieleni. Vuokralla asuminen uudiskohteessa on helppoa ja mukavaa. Kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. Palvelutkin toimii: joku hoitaa kauniit hoidetut pihat ja yhteiset alueet. Ei huolta remonteista, koroista, veloista tai asunnon arvon laskusta. Vartiointipalvelu. Paljon varastotilaa. Ei tarvetta autolle koska julkinen liikenne toimii loistavasti. Omistusasunnon yhtiövastike oli useamman satasen. Auton pitäminenkin oli kallista. En saa enkä tarvitse asumistukea. Velkaa ei ole senttiäkään. Säästöt riittävät pitkään. Hyvä näin!