Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa kuka ei usko että rakkaus kehittyy ajan myötä
31.01.2024 |
Otsikko saattaa olla hämäävä mutta koitan selittää
Monesti kuulee että ihmiset sanovat menneen yhteen henkilön kanssa kenestä he eivät juurikaan edes pitäneet ja sitten "ajan myötä" se rakkaus tuli ja nyt kumppani on " se oikea "
Minun mielestä toi kuulostaa enemmän kiintymykseltä ja siltä että ihminen on tavallaan jämähtänyt siihen suhteeseen
Näen itse rakkauden niin että se on enemmän sellainen tulinen ja syvä, useasti nämä ihmiset eivät edes päädy pitkään parisuhteeseen ketkä ovat kokeneet sen koska ihminen haluaa useasti järkeillä asioita ja tosirakkaus ei mene yleensä järjen mukaan.
Miten te näette asian?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
totta turiset,joo kiintymys-tottumus kasvaa. kyll se rakkaus kun tulee, silloin räjähtää, jalat alta,salamoi, joka musasta kuulee hänet, koko ajan mielessä, ongelmat pienenee,toisaalta hirveesti energiaa,toisaalta tuo vie voimia,,uuvuttaa,,kun se vie energiaa järkyttäväst, toisaalta kaikki näyttää kauniilta,,värikkäältä,,ei maistu ruoka,,levoton olo, vakea keskittyä,rutiinihommiin energiaa,luku-opiskelu vaikeampaa,yhtä odotusta, aika mateleeeeee tik tak tika tak
Tuo ei ole rakkautta vaan huumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on aika surullista jos joku sekoittaa alun ihastumisen ja rakastumisen oikeaan, syvään rakkauteen...
Kyllä tunne voi kehittyä pikkuhiljaa, mutta parin välillä pitää kuitenkin olla seksuaalista vetovoimaa. Jos se puuttuu, niin vähitellen toinen alkaa ällöttää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika surullista jos joku sekoittaa alun ihastumisen ja rakastumisen oikeaan, syvään rakkauteen...
Minusta taas on surullista jos joku sekoittaa ajan myötä "ihan hyvään" kiintymisen rakkauteen joka on alkanut ihastumisella ja rakastumisella.
Itse en niistä voi puhua samana päivänäkään, kokemusta on molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika surullista jos joku sekoittaa alun ihastumisen ja rakastumisen oikeaan, syvään rakkauteen...
Minusta taas on surullista jos joku sekoittaa ajan myötä "ihan hyvään" kiintymisen rakkauteen joka on alkanut ihastumisella ja rakastumisella.
Itse en niistä voi puhua samana päivänäkään, kokemusta on molemmista.
Minulla on myös kokemusta molemmista. Voivat toimia molemmin päin, tai sitten myös olla toimimatta. Se alun huuma ja ihastuminen ei kuitenkaan rakkautta ole vaan se ajan myötä saattaa kehittyä syväksi rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika surullista jos joku sekoittaa alun ihastumisen ja rakastumisen oikeaan, syvään rakkauteen...
Minusta taas on surullista jos joku sekoittaa ajan myötä "ihan hyvään" kiintymisen rakkauteen joka on alkanut ihastumisella ja rakastumisella.
Itse en niistä voi puhua samana päivänäkään, kokemusta on molemmista.
Minulla on myös kokemusta molemmista. Voivat toimia molemmin päin, tai sitten myös olla toimimatta. Se alun huuma ja ihastuminen ei kuitenkaan rakkautta ole vaan se ajan myötä saattaa kehittyä syväksi rakkaudeksi.
Omalla kohdallani syväksi rakkaudeksi se hitaasti kypsynyt suhde ei kehittynyt koskaan vaan korkeintaan kädenlämpöiseksi kiintymykseksi.
Vihakin tai inho toista kohtaan voi kehittyä kertalaakista tai vähitellen. Vähän riippuu asiasta ja tilanteesta ja tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika surullista jos joku sekoittaa alun ihastumisen ja rakastumisen oikeaan, syvään rakkauteen...
Minusta taas on surullista jos joku sekoittaa ajan myötä "ihan hyvään" kiintymisen rakkauteen joka on alkanut ihastumisella ja rakastumisella.
Itse en niistä voi puhua samana päivänäkään, kokemusta on molemmista.
Minulla on myös kokemusta molemmista. Voivat toimia molemmin päin, tai sitten myös olla toimimatta. Se alun huuma ja ihastuminen ei kuitenkaan rakkautta ole vaan se ajan myötä saattaa kehittyä syväksi rakkaudeksi.
Omalla kohdallani syväksi rakkaudeksi se hitaasti kypsynyt suhde ei kehittynyt koskaan vaan korkeintaan kädenlämpöiseksi kiintymykseksi.
Sellaista se on, ei voi tietää etukäteen mihin suuntaan suhde kehittyy.
"Minusta taas on surullista jos joku sekoittaa ajan myötä "ihan hyvään" kiintymisen rakkauteen joka on alkanut ihastumisella ja rakastumisella. "
Miten mä en nyt tajua tätä lausetta, vaikka luin sen kolme kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on tulinen ja syvä. Ja se aina haalenee.
Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Se on kunnioitusta ja lämpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et! Mä olen täysin samaa mieltä. Ei sitä kehenkään voi väkisin rakastua. Sitä vaan alkaa vihata sitä, tuntea inhoa ja halveksuntaa. Jos yrittää väkisin. Kyllä sitä kipinöintiä joko on tai ei ole. Ja sen tietää ekan tapaamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Salamaihastumiset eivät ole kestäneet. Ja niiden takia tulin tosi varovaiseksi. Nykyiseen mieheen olen rakastunut vähitellen, voin nyt sanoa rakastavani. Eka kerta ikinä, olen 55 v. Eli varmasti hyvin yksilöllistä tämäkin asia.
Todennäköisesti on hyvin yksilöllistä, kuten kokemukset aina. Itse salamarakastuin puolisooni käytännössä silmänräpäyksessä: en varsinaisesti tuntenut mitään erikoista, tiesin vain, että tämä on nyt tässä. Outo tunne. Mentiin naimisiin puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Tuosta päivästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 45 vuotta. Monta päivää elämästäni vaihtaisin, mutta puolisoani en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanooko muka suomalaiset oikeesti noin että mukamas meni yhteen jonkun kanssa josta ei liiemmin tykännyt? Häh?
Muista maista olen vastaavaa kuullut. Sellasista joissa on järjestettyjä avioliittoja yms omituisuuksia. Ja niistä olen kuullut jotain vastaavaa että alkuun tuntui vähän jähmeältä se yhteiselo mutta aikaa myöten sitten tuntuu paremmalta. Mutta tuosta en mitään tiedä, en osaa ottaa tuohon kantaa.
Mutta vielä enemmän ihmettelen aloittajan omia ajatuksia: "Näen itse rakkauden niin että se on enemmän sellainen tulinen ja syvä, useasti nämä ihmiset eivät edes päädy pitkään parisuhteeseen ketkä ovat kokeneet sen koska ihminen haluaa useasti järkeillä asioita ja tosirakkaus ei mene yleensä järjen mukaan." Siis... HÄH?? Mä en nyt yhtään tajua mitä sä tarkoitat. Toki olen nähnyt ihmisiä joilla on tuota "tulista" tunnetta toisiaan kohtaan. Mutta onkohan se rakkautta vai intohimoa? Ja kyllähän ne yhteen päätyy - joksikin aikaa! Mutta sitten kun se intohimo ei enää olekaan niin kivaa niin sitten ne ei ehkä enää pysykään yhdessä. Sitten se "tulisuus" alkaakin olla rakkauden/intohimon sijaan ihan vain intohimoista vihaa ja murhanhimoa toista kohtaan.
Mulle rakkaus on nimenomaan syvää kiintymystä. Alun rakkaushuuma on aika itsekästä, sellaista omistavaa, mielikuviin keskittyvää, teutaroivaa hurmiota. Muutaman vuoden yhteiselon jälkeen tuleekin sitten tietynlainen pettymys siitä, että "tuollainenko se kumppani sitten olikin" ja painiskelee kaikkien ärsyttävien piirteiden kanssa mitä toisessa on. Tämän vaiheen jälkeen tulee lopulta toisen aito hyväksyminen ja sellainen rauhallisen ja turvallisen rakkauden vaihe, jossa elämät ovat kasvaneet yhteen ja toinen on kiinteä osa omaa olemista, identiteettiä ja elämää. Koen, että oma parisuhde on sen vaiheen kynnyksellä nyt, olemme olleet reilu 10v. yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
"Minusta taas on surullista jos joku sekoittaa ajan myötä "ihan hyvään" kiintymisen rakkauteen joka on alkanut ihastumisella ja rakastumisella. "
Miten mä en nyt tajua tätä lausetta, vaikka luin sen kolme kertaa.
Tässä keskustelussa on tosi paljon kaikkee mitä en ymmärrä. Mutta mä luulen ymmärtäväni tuon sun lainaaman kohdan. Yritän nyt selittää. Lainaamasi henkilö väittää että joku vaikkapa nainen saattaa päätyä yhteen vaikkapa jonkun miehen kanssa. Ja alkuun se nainen ajattelee siitä miehestä että se on "ihan hyvä", eli eipä se nainen alkuun siitä miehestä hirveästi tykkää. Mutta aikaa myöten kun tarpeeksi monta vuotta ollaan oltu yhdessä, niin se nainen kiintyy siihen mieheen, muodostuu kiintymystä.
Ja tuo lainaamasi henkilö myös väittää että on olemassa jotain muutakin eli jotain sellaista mikä on alunperinkin heti alusta asti ollut "ihastumista ja rakastumista". Eli että se nainen on ihan hulluna heti alusta alkaen ajatellut/tuntenut/kokenut että "onpas tuo mies upea, ihana, sen kanssa mä haluun olla!" Ja tuo lainaamasi henkilö väittää että juurikin tuo on sitä RAKKAUTTA.
Lainaamasi henkilön mielestä on siis olemassa kahta eri asiaa: kiintymys ja rakkaus. Ja lainaamasi henkilön mielestä on surullista jos joku nainen tms luulee kiintymyksen olevan rakkautta. Eihän se nainen silloin voi ikinä löytää todellista rakkautta... jos se jää yhteen jonkun miehen kanssa ihan vain jonkin kiintymyksen takia.
Lainaamasi henkilön mielestä siis: kiintymys on kohtuullisen turhaa, älä tyydy siihen. Rakkaus on arvokasta, etsi sitä!
Tottakai se kehittyy ajan myötä. Ei se ole mitään rakkautta ensimmäisinä päivinä, viikkoina tai edes kuukausina.
Se on sitten asia erikseen, kehittyykö se ystävyydestä ja kumppanuudesta vai ihastumisesta ja intohimosta. Aikaa se kuitenkin vie, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta "rakkauteen ensisilmäyksellä" en usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä rakkaus voi tulla ainoastaan tutustumisen kautta, eli siihen tarvitaan väistämättä jonkin verran aikaa. Muuten se on rakastumista johonkin itse luotuun mielikuvaan tai toisen ulkonäköön. En pidä salamarakastumlsia rakkautena sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikkakin nekin toki voivat muodostua rakkaudeksi. Tosin olen huomannut, että usein näin ei käy. Se mielikuva, mihin hullaantui, kun harvoin vastaa todellisuutta. Sitten kuvitellaan että toinen muuttui tms. vaikka oikeasti vain omat mielikuvat karisivat.
Nimenomaan näin tää on! Ihminen pystyy jopa rakastumaan pelkästään netissä, jolloin se tarkoittaa sitä, että ihminen rakastuu mielikuvaan ja ulkonäköön. Ihminen kykenee kehittämään aitoja rakkaudentunteita henkilöön, jota ei kunnolla edes tunne. Silloin se on rakkautta nimenomaan haavekuvaan, ei todelliseen ihmiseen.
Varsinkin: "Mun mielestä rakkau
Mutta ei se mielikuva, jonka alussa saa toisesta, ole mitenkään välttämättä väärä. Toki kumppanista voi paljastua uusia puolia myöhemmin, mutta se ei tarkoita aina sitä, että hän olisi ihan erilainen kuin miltä aluksi vaikutti.
En usko että ap on ollut kovin pitkissä suhteissa. Se tulinen ja syvä rakkaus ei kestä kenelläkään läpi elämän, paitsi jos vaihtaa aina kun rupee kyllästyttämään. Se on aivokemiaa kun ihastuu. Se on rakkautta kun kulkee yhdessä läpi elämän. Vastoinkäymisetkin muuttuu vahvuuksiksi, kun ne hoitaa hyvin ja yhdessä.
Onneksi olen itse sitä aikakautta, että kun jokin menee rikki, niin se korjataan.
Puolison kanssa nyt 19v yhteistä elämää takana ja toivottavasti ainakin saman verran edessä.
totta turiset,joo kiintymys-tottumus kasvaa. kyll se rakkaus kun tulee, silloin räjähtää, jalat alta,salamoi, joka musasta kuulee hänet, koko ajan mielessä, ongelmat pienenee,toisaalta hirveesti energiaa,toisaalta tuo vie voimia,,uuvuttaa,,kun se vie energiaa järkyttäväst, toisaalta kaikki näyttää kauniilta,,värikkäältä,,ei maistu ruoka,,levoton olo, vakea keskittyä,rutiinihommiin energiaa,luku-opiskelu vaikeampaa,yhtä odotusta, aika mateleeeeee tik tak tika tak