Olenko ainoa kuka ei usko että rakkaus kehittyy ajan myötä

Mä uskon, että rakkaus voi kehittyä ajan kanssa mutta vain silloin kun ollaan oikeasti vain tuttuja/kavereita/ystäviä joiden välillä ei ole mitään romanttista.

Silloin rakkaus voi iskeä yhtäkkiä kuin metrinen halko.

Sen sijaan mistään kädenlämpöisestä virityksestä ei kehity rakkautta edes ajan kanssa.

Mielenkiintoinen keskustelu. Toivon lisää näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

No, uskon kyllä rakkauden kehittymiseen.

 

En tiedä onko kiin, että

pitää

alussa olla se rakkauden tunne tai ihastuminen.

 

Jotkut voi vasta ajan kanssa avautua ja tulee

monenlaisia piirteitä esiin. Ja sitten, kun tuntee toisen, niin voikin yllättää se rakkaus.

Aika moni rakastuu jo entuudestaan tuttuun ihmiseen.

 

Ohi aiheen, mutta älä viitsi löydä rivivaihtoja. Olisi helpompi lukea.

En ole koskaan kuullut moista paskaa muualta kuin vauva.fi:n inceleiltä, jotka uhkailemalla, painostamalla, tasoteoriaa höpisemällä ja ties millä hedelmällisyyspaskalla ja syntyvyyspropagandalla yrittää pakottaa naisia parisuhteisiin kanssaan.

Tai ainakin seksuaalisesti hyväksikäytettäväksi.

Minä uskon siihen että sen kehen rakastuu niin kyllä sen tuntee melkein heti jollain tasolla. Se tuntuu oikealta heti. Mutta rakastuminen ja rakastaminen tulevat sitten ajan ja tutustumisen kanssa. Itse en kyllä usko sellaiseen kaveri rakastumiseen. Tai sellaiseen että ensin tuntee vaan kaverillisia tunteita. Mutta tietysti mitä kukakin hakee elämältään. Rakkautta voi myös ruokkia ja pitää yllä tai toisinpäin. Mutta kyllä siellä pohjalla pitää mielestäni olla romanttista rakkautta eikä pelkästään kaverillista rakkautta. 

upupup

Mielestäni jutun pitää alkaa mielettömällä ihastumisella tai sillä ei ole toivoa.

Näen tekstissäsi 12 vakavaa kielioppivirhettä, joten en pysty vastaamaan kysymykseesi. Opettele kirjoittamaan ymmärrettävää suomea.

Ei pidä sekoittaa rakastamista panokiimaan.

upupup

Vierailija kirjoitti:

Joka, ei kuka

Joka sinä olet sitä sanomaan?

Jos se ei tule niin se ei tule 

Es sää o, jos mult kysytä. Mää e myös usk, et se vois noi vaa kehitty.

Rakkaus on tahdon asia, se sanotaan jo vihkivalassa.

Tahdotko..

upupup

Kaikki eivät ymmärrä, mitä eroa on käsitteillä rakastuminen, ihastuminen ja rakastaminen.

Ihastuminen ja rakastuminen ovat aivojen tuottaman dopamiinihormonin aiheuttama, hetkellinen, tunnekuohu. Kestää yleensä joitain viikkoja, ja haihtuu sitten. Yhtenä aamuna herätessään, huomaa tuon tunteen hävinneen. Tuolla tunteella oli varmaan tarvetta esihistoriassa. Huuma kesti juuri sopivan kauan, että naaras tuli kantavaksi. Nykymaailmassa tuon tunteen vallassa päätösten tekeminen voi onnistuakin, mutta voi johtaa myös täyteen katastrofiin.

Olen ap:n linjoilla siinä, ja itsekin sen kokenut, että kun tutustuu vähemmän hullaantuneena, niin rakkaus nimenomaan kasvaa ajan myötä ja mitä paremmin oppii tuntemaan. Rakkaus on tahdon asia, ja oma valinta. Ei mikään spontaani hurahtaminen. Ihastuminen ei kerro tulevaisuudesta mitään, vaikka tunteena onkin mukava.

Sellainen ensisilmäyksellä tapahtuva ei ole rakkautta vaan ihastumista ja himoa. Rakkaus on jotain todella paljon syvempää. 

Harva rakastuu silmänräpäyksessä. Itse nykyiseen joo, mutta se oli poikkeus. Jälkeen päin olen tunnistanut muutaman henkilön, jonka kohdalla ollaan oltu hyvin lähellä. Rakastumisen jälkeen tunne kehittyy vielä paljon. Joskus tuntuu eittei paremmaksi, joskus tuntuu että paremmaksi.

Rakkautta on kahdenlaista.

1. Biologinen huuma/leimautuminen, joka jostain syystä saattaa syntyä jonkun tietyn ihmisen kohdalla. En usko tämän kestävyyteen. Joissain tapauksissa tästä voi kehittyä tyypin 2 rakkautta, jolloin kyse on kestävästä suhteesta.

2. Tosirakkkaus, joka kehittyy vuosien kuluessa kun kaksi ihmistä rakentaa sitä. Tämä ei koskaan synny hetkessä, vaan vaatii pitkäaikaista luottamuksen rakentamista ja hyvää suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon siihen että sen kehen rakastuu niin kyllä sen tuntee melkein heti jollain tasolla. Se tuntuu oikealta heti. Mutta rakastuminen ja rakastaminen tulevat sitten ajan ja tutustumisen kanssa. Itse en kyllä usko sellaiseen kaveri rakastumiseen. Tai sellaiseen että ensin tuntee vaan kaverillisia tunteita. Mutta tietysti mitä kukakin hakee elämältään. Rakkautta voi myös ruokkia ja pitää yllä tai toisinpäin. Mutta kyllä siellä pohjalla pitää mielestäni olla romanttista rakkautta eikä pelkästään kaverillista rakkautta. 

Minusta ihminen voi rakastua myös kaveriinsa, mutta siinäkin on kyllä sitten tuo että sen tunteiden muuttumisen pitää olla molemminpuolista/samanaikaista ja humahtaa yli hetkessä eli toisen näkeekin hetkessä kuin uusin silmin.

Sellaiset yksipuoliset rakastumiset on tympeitä. Samaten sellaiset joista enemmänkin kaverillisia suhteita yritetään herätellä joksikin muuksi ajan kanssa. Ei sitä rakkautta voi pakottaa!

Myöskään tuollaisista kädenlämpöisistä säädöistä ei tule kuin paha mieli, koska ei se vaan roihahda ajankaan kanssa. Minusta nuo oudot välimallin suhteet on kummallisia, kun siinä pitää minusta olla alusta saakka kunnon romanttista ihastusta (rakkautta), jos kerran pussaillaan ja kenties pannaankin eli ollaan tavallaan kuin pariskunta. Jos sitä kunnon romanttista ihastusta/rakkautta ei ole niin sitten ollaan vain kavereita ja välit on platoniset.

Noista kädenlämpöisistä säädöistä tulee ihan sama fiilis kuin jostain sukujen sopimista pakkoavioliitosta, että ei tämä nyt hääviltä tunnu mutta ollaan nyt silti ja yritetään vaikka väkisin josko se tästä..